Näin AAA-kerhon piiskurit vain pahentavat kriisiä

Jopa Suomen poliitikot kiertävät Eurooppaa luennoimassa vahvimpien euromaiden "AAA-kerhon" edustaman "talouskurin" ja saman kerhon ajamien kriisitoimien ylivoimaisista eduista.

Uho voi herättää kysymyksen, ovatko vahvimpien euromaiden talouspäättäjät vain ylimielisiä vai ovatko he myös typeriä.

Uho antaa myös vihjeen, miksi kriisi ei ole ratkennut vaan päin vastoin pahentunut – ja miksi kriisi ei tätä menoa voikaan ratketa.

Kriisi pitkittyy ja pahenee niin kauan kuin keskeiset talouspäättäjät eivät oivalla tai eivät ainakaan myönnä käsillä olevan kriisin oikeaa luonnetta eivätkä näe kriisin koko kuvaa.

Kriisitoimet
toispuolisia

Saksan ja muiden vahvimpien euromaiden talouspäättäjät sekä EU:n komission ja euromaiden keskuspankin EKP:n johtajat ovat yhteen ääneen ja vuoron perään kriisin alusta asti arvostelleet kriisimaita "talouskurin" lipsumisesta.

Samat johtajat ovat yhtä innokkaasti ylistäneet Saksan ja muiden vähiten velkaisten euromaiden esimerkillistä "talouskuria". Tämä "Saksan malli" on ollut perusta ja ihanne pian pari vuotta jatkuneille tehottomille kriisitoimille.

Saksan, Suomen ja muutaman muun vähiten velkaisen euromaan esimerkillisiin saavutuksiin kuuluu vaihtotaseen ylijäämä, kun taas kriisimaita yhdistäviin surkeisiin ominaisuuksiin kuuluu vaihtotaseen erittäin raskas alijäämä.

Ylijäämäisen vaihtotaseen euromaat ovat myyneet muihin maihin enemmän tavaroita ja palveluita kuin ne ovat ostaneet muiden maiden tuottamia tavaroita ja palveluita. Näin mallimaille on kertynyt ylijäämiä, kun ne ovat kuluttaneet vähemmän kuin ne ovat tienanneet.

Kriisimaissa sitä vastoin tuonti on ollut vientiä mittavampaa, ja näin niille on kertynyt alijäämiä ja velkaa eikä suinkaan säästöjä. Kriisimaat ovat nyt kriisissä, koska ne ovat liian kauan kuluttaneet enemmän kuin ovat tienanneet.

Kriisitoimet ovat keskittyneet pelkästään kriisimaiden alijäämiin ja niiden poistamiseen. Ylijäämämaiden ylijäämiin kriisitoimet eivät sitä vastoin kiinnitä muuta huomiota kuin ylistävää kiitosta.

Tästä syystä kriisitoimet eivät voi onnistua.

Kriisi ei ole vain
kriisimaiden syytä

Vahvimpien euromaiden vaihtotaseiden ylijäämät samoin kuin kriisimaiden vaihtotaseiden alijäämät ovat tilastollisia tosiasioita. Niihin perustuvat tulkinnat ja kriisitoimet ovat kuitenkin omalaatuisella tavalla vinksahtaneita.

Kriisimaiden alijäämät ovat kilpailukyvyn rapautumisen syytä, sanoo ylijäämäinen "AAA-kerho".

Tämän tulkinnan mukaan kriisimaissa työn tuottavuus heikkeni ja työ alkoi karata muihin maihin liian suurten palkankorotusten ja silkan laiskuuden takia. "Kurittomuus" jatkui vuosikaudet, kun holtittomalla velkaantumisella ylläpidetty talouskupla peitti talouden heikkoudet.

Tämä voi olla pääpiirteissään oikeanlaista päättelyä, joka kuitenkin jättää taudinmäärittelyn pahanlaisesti keskeneräiseksi. 

Kriisitoimien luonteesta – samoin kuin "AAA-kerhoa" ylistävästä uhosta – voi saada käsityksen, että kriisimaiden alijäämät ja kilpailukyvyn rapautuminen olisivat yksin kriisimaiden omaa syytä, ja että ne olisivat kriisin ainoita syitä.

Tämä on kuitenkin pahasti puutteellinen ja puolinainen tulkinta.

Ei ylijäämiä ilman
yhtä suuria alijäämiä

Kriisin keskeisiin syihin kuuluu vahvimpien euromaiden ja kriisimaiden keskinäisen kaupan erittäin suuri ja itse asiassa euroajan alusta asti yhä suuremmiksi kasvanut tasapaino-ongelma.

Tasapainoa eivät kuitenkaan ole järkyttäneet vain kriisimaiden liian suuret alijäämät, vaan kriisi on yhtä hyvin peräisin Saksan ja muiden alituisesti ylijäämäistä kauppaa käyvien vahvojen maiden liian suurista ylijäämistä.

Kansantalouksien keskinäisten suhteiden molemminpuolinen riippuvuus tarkoittaa yksinkertaisesti, että edes Saksan ylistetty ja ihailtu ulkomaankaupan ylijäämä ei olisi mitenkään mahdollinen ilman joidenkin muiden maiden vastaavan kokoisia alijäämiä.

Vaihtotaseiden yli- ja alijäämät ovat toistensa vastakappaleita. Ne ovat kuin kansainvälisen talouden valo ja varjo – ei yhtä ilman toista.

Ali- ja ylijäämien keskinäinen riippuvuus ei ole talouspolittinen tai muukaan mielipide tai tulkinta vaan kirjanpidollinen tosiasia, josta seuraa kaksi muuta tosiseikkaa:

♦ Ali- ja ylijäämistä vain alijäämiä ei voi poistaa, ja

♦ Kaikki kansantaloudet eivät voi samaan aikaan olla ylijäämäisiä.

Euro hyödyttänyt Saksaa
mutta haitannut kriisimaita

Kriisimaiden kilpailukyvyn heikkeneminen ja etenkin Saksan kilpailukyvyn vahvistuminen euroajan alusta asti on pahentanut koko euroalueen sisäisiä tasapainohäiriöitä, ja nyt tämä ilmiö osaltaan selittää kriisin haasteita.

Kriisitoimia johtavien päättäjien tuomitseva tulkinta näyttää olevan, että tässäkin kyse on ennen kaikkea yksin kriisimaiden aiheuttamasta ongelmasta. Itse ovat asiansa sössineet, kuuluu "AAA-kerhon" ylimielinen arvio.

Tyystin vaille huomiota on jäänyt se, että ilman euroa ja rahaliiton valuvikoja sen enempää Saksa kuin muutkaan "AAA-kerholaiset" tai sen puoleen kriisimaatkaan tuskin olisivat ajautuneet siihen jamaan missä ne nyt ovat.

Vapaasti vaihtelevien valuuttakurssien oloissa alituisesti ylijäämäisen maan valuutta pyrkii vahvistumaan ja alijäämäisen maan valuutta pyrkii heikkenemään. Näin valuuttakurssit tasoittavat eri maiden kilpailukykyeroja.

Saksan ja muutaman muun "AAA-kerholaisen" luonnottoman suuret ylijäämät ja kriisimaiden vastaavasti valtaisat alijäämät kertovat, että Saksan euro on liian heikko mutta kriisimaiden euro on liian vahva. Näin euro on osaltaan voimistanut kriisin keskeisiä syitä.

AAA-kerholla olisi keinot
kriisimaiden auttamiseen

Jos kriisitoimia ja "talouskuria" määräävät "AAA-kerhon" päättäjät oivaltaisivat kriisin oikean luonteen, he ehkä lakkaisivat pahentamasta kriisiä toispuolisilla ja mahdottomilla yrityksillään. Kriisitoimien suuri suunnanmuutos edellyttäisi, että "AAA-kerho" miettisi uudemman kerran, mitä "talouden tasapainottaminen" tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita.

Nyt pyrkimys talouden tasapainottamiseen näyttää merkitsevän etupäässä julkisen talouden menojen leikkauksia ja verojen korotuksia. Puhe on siis yleensä julkisen talouden tasapainottamisesta tai ainakin sen yrityksestä.

Julkisen talouden vyönkiristyksiin perustuva budjettitalouden tasapainottaminen voi kuitenkin herkästi jäädä pelkäksi tavoitteeksi, kun toimia pannaan toteen kesken edellisen taantuman toipilaskauden ja uuden taantuman kynnyksellä.

Euroalueen talouden tasapainottamiseen ei näytä olevan "AAA-kerholla" tai muillakaan kiirettä.

Tämä voi onnistua vain, jos Saksa ja muut ylijäämäisen vaihtotaseen maat suostuisivat rohkaisemaan kotimaista kysyntäänsä ja päästäisivät oman inflaationsa kriisimaita nopeammaksi.

Kriisimaat saisivat apua vientivetoiseen kasvuun ja tilaisuuden kilpailukyvyn kohentamiseen ilman poliittisesti tulenarkaa "sisäistä devalvaatiota".

Moinen "kurittomuus" ei kuitenkaan käy "AAA-kerholle", joka mieluummin pahentaa kriisiä piiskaamalla kriisimaita "talouskuriin" ja yhä syvempään lamaan.