Näihin talkoisiin Suomen ei pitäisi upottaa euroakaan

Euromaiden ja Euroopan unionin talouspoliittiset päättäjät tuskailevat parhaillaan kriisikokouksissaan keinoja velkakriisin ratkaisemiseksi.

Kriisin ratkeaminen tämän viikonlopun tai edes ensi viikon jatkokokouksen eväin olisi ihme, sillä tämä edellyttäisi keskenään ristiriitaisten toimien saumatonta ja täydellistä onnistumista.

Päättäjien pitäisi keksiä, sopia ja panna toteen keinot, joilla:

1) Leikataan Kreikan ja muiden kriisimaiden mittavat velkavastuut siedettäviksi, ja

2) Pidetään velkasaneerauksista mittavia luottotappioita kärsivät pankit pystyssä.

Velkasaneeraukset lienevät välttämättömiä, mutta niitä on mahdoton toteuttaa ilman pankeille koituvia luottotappioita.

Saneerauksissa tappioiksi muuttuvien epävarmojen saatavien määrä on niin suuri ja pankkien vakavaraisuus niin heikko, etteivät pankit selviäisi velkasaneerauksista ilman vakavaa vararikon vaaraa.

Suomella on suuri vaara kärsiä menetyksiä siitä riippumatta, toteutuuko pankkikriisi vai torjuuko EU kriisiä tähänastisin talkooperiaattein Suomenkin kustannuksella.

Suomella enemmän syitä jättää
maksamatta kuin maksaa

Yleiseurooppalaisen pankkikriisin uhka on todennäköinen peruste, jolla EU voi ryhtyä painostamaan Suomeakin mukaan pääomittamaan Euroopan suurpankkeja.

Vastuunkanto, yhteisvastuullisuus ja Euroopan tulevaisuuden puolustaminen ovat todennäköisiä kiertoilmaisuja sille, että Suomenkin pitäisi maksaa osansa suurten jäsenmaiden pankkien huterien pääomien vahvistamisesta.

Muuten suuret jäsenmaat joutuvat maksamaan omien pankkiensa pystyssä pitämisen itse. Tähänastisten kriisitoimien perusteella moinen voi EU:n mielestä olla kohtuutonta, joten se kallistunee mieluummin talkoiden kannalle.

Suomella on kuitenkin enemmän ja pätevämpiä perusteita olla osallistumatta pankkien tukemiseen kuin osallistua. Tarkalleen ottaen Suomella on ainakin neljä hyvää syytä olla maksamatta euroakaan.

Muiden velat eivät Suomen
valtion tai pankkien syytä

Ensimmäinen peruste pankkitalkoiden torjumiseen on se, että Suomen valtio on ani harvoja eurovaltioita tai sen puoleen EU-valtioita, jotka eivät ole kirjaimellisesti ylivelkaisia.

Suomenkin valtio on toki alijäämäinen ja velkainen, mutta se ei ole ainakaan vielä rikkonut EU:n määrittelemiä ja kaikkien jäsenmaiden vahvistamia velkaisuuden ja alijäämäisyyden enimmäismääriä.

Suurin osa muista jäsenvaltioista on Saksaa ja Ranskaa myöten EU:n virallisten määritelmien mukaan ylivelkaisia. Suomella ei ole ollut keinoja estää muiden alijäämiä ja velkoja kasvamasta liian suuriksi.

Jos kriisissä on pohjimmiltaan kyse valtioiden liian suurista velkamääristä ja liian suurista budjettialijäämistä, on koko sotku kaikkein viimeiseksi ja kaikista vanhoista jäsenmaista kaikkein vähiten Suomen syytä.

Suomen pankeilla riskiä
pyöristysvirheen verran

Toinen peruste pysytellä kaukana pankkitalkoista on se, ettei Suomen kamaralla ja näin ollen Suomen valtion valvontavastuulla toimivilla pankeilla ole kriisimaissa saatavia kuin pyöristysvirheen verran.

Suomen Finanssivalvonnan mukaan suomalaispankeilla on viidessä kyseenalaisessa euromaassa, Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa, saatavia yhteensä 3,8 miljardia euroa.

Pelkästään näiden samojen maiden yhteenlaskettu valtionvelka on pitkälti yli 3 000 miljardia euroa, ja yhdessä yksityisen talouden velkojen kanssa summa kasvaa vielä huimasti suuremmaksi.

Suomalaispankkien saatavat ovat hädin tuskin tuhannesosa kriisissä kytevistä kaikista epävarmoista saatavista.

Moisella osuudella lienee mahdoton väittää, että suomalaiset pankit olisivat holtittomalla luotonannollaan ruokkineet kriisimaiden liiallista velkaantumista ja näin osallistuneet räjähdysalttiin kriisin synnyttämiseen.

Pankeille kriisimaista
satojen miljardien tulot

Suomalaispankkien häviävän pienistä saatavista johtuu, että myös kriisimaiden lainoistaan maksamista koroista häviävän pieni osa on kertynyt suomalaispankeille.

Sitä vastoin kriisimaiden suurimmat rahoittajapankit ovat vuosien varrella rahastaneet kriisimaista yhteensä satojen miljardien eurojen korkotuotot. Kyseiset tuotot ovat kertyneet talteen hyvissä ajoin ennen kuin liian suuret luotot ovat muuttuneet ongelmiksi.

Uhkarohkean luotonannon hedelmiä on korkojen ja täysimääräisten lyhennysten muodossa kertynyt pankeille vielä kriisin kuluessakin, kun Suomi ja muut euromaat ovat hätäluotoillaan ylläpitäneet kriisimaiden velanmaksua.

Kriisimaiden suurimpia rahastajia ovat olleet Ranskan, Saksan ja Britannian pankit, jotka ovat käyttäneet hyvien vuosien voittoja osinkoihin ja riskinottajien palkitsemiseen eivätkä suinkaan pääomiensa vahvistamiseen.

Kyse on samoista pankeista, joiden pääomia olisi pikapuolin vahvistettava.

Suomen pankit ylittävät
vakavaraisuusvaatimukset

Kolmas syy pitää Suomi erossa pankkien mahdollisista pääomatalkoista on Suomen pankkien muita vahvempi vakavaraisuus.

Suomen pankkien keskimääräinen vakavaraisuusaste on 13 prosenttia. Lukema on yli tuplaten korkeampi kuin EU:n stressitestien vaatimat kuusi prosenttia ja korkeampi kuin seuraavaksi tavoiteltavat yhdeksän prosenttia.

Suuri osa kriisimaita uhkarohkeasti rahoittaneista pankeista ei yllä saman veroiseen vakavaraisuuteen kuin suomalaiset, vain pikkuriikkisiä riskejä kriisimaissa ottaneet pankit.

Saksalaispankki Deutsche Bank ja ranskalaispankki Societe Generale ovat viime viikolla julkaisseet seikkaperäiset analyysit kriisimaiden velkasaneerausten seurauksista ja kriisimaita rahoittaneiden pankkien pääomatarpeista.

Kummastakaan raportista ei löydy ainuttakaan tavua, jonka perusteella Suomen pitäisi osallistua kriisimaiden velkasaneerauksista tai pankkien pääomitustarpeista koituviin kustannuksiin.

Uutta pääoma tarvitaan satoja
miljardeja mutta ei Suomessa

Deutsche ja SocGen arvioivat pankkien iskunkestävyyttä ja pääomien vahvistustarpeita usein vaihtoehtoisin velkasaneerausmallein. Samoin ne arvioivat pankkien pääomatarpeita vaihtoehtoisin vakavaraisuusvaatimuksin.

Lievimpien saneerausten ja keveimpien vakavaraisuusvaatimusten oloissa EU-maiden pankit tarvitsevat analyysien mukaan "vain" kymmeniä miljardeja euroja uutta pääomaa.

Rahan tarve kasvaa, jos saneeraukset kovenevat ja laajenevat kaikkiin viiteen velkaongelmaiseen euromaahan. Samoin käy, jos vakavaraisuusvaatimuksia kiristetään. Yhdessä näistä koituu analyysien mukaan jopa 400 miljardin euron uuden pääoman tarve.

Mahdollisesti mittaviksi kasvavien pääomatarpeiden lisäksi analyysiraporteista käy ilmi, että yhdenkään uuden euron tarve ei koske Suomen pankkeja tai Suomea.

Suomen pankeilla enemmän
omaa pääomaa kuin muilla

Deutschen ankarimmassa laskelmassa pankit kirjaavat kriisimaiden saatavansa käypään arvoon ja nielevät sen mukaiset tappiot, kärsivät taantumasta ja lisäksi kohottavat vakavaraisuutensa yhdeksään prosenttiin.

Tästä koituu EU-maiden pankeille yhteensä lähemmäs 400 miljardin euron verran uuden pääoman tarvetta, josta ylivoimaisesti suurin osa koskee Espanjan, Britannian, Saksan, Ranskan, Italian ja Kreikan pankkeja.

Suomen pankkien uuden pääoman tarve on ankarimmassakin tapauksessa nolla euroa.

Saman päätelmän voi tehdä kansainvälisiä suursijoittajia neuvovan analyysiyhtiön BCA Researchin analyysin perusteella.

Yhtiö viittaa kintaalla virallisille vakavaraisuusprosenteille, jotka antavat sen mukaan liian ruusuisen kuvan pankkien kunnosta. Suorasukaisempi tapa panee rinnakkain pankin oman pääoman ja kaikkien saatavien määrän ilman virallisen laskutavan kaunistelevia kevennyskertoimia.

BCA:n mukaan suurinta pääoman puutosta potevat Saksan ja Ranskan pankit, joilla on saatavia 40–50-kertaisesti omaa pääomaa runsaammin. Suomen pankeilla vastaava velkaisuuden suhdeluku on "vain" 20, mikä kertoo eurooppalaisittain keskimääräistä selvästi vahvemmasta omavaraisuudesta.

Tälläkään perusteella Suomella ei ole mitään syytä osallistua muiden EU-maiden pankkien pääomien vahvistamiseen.

Talkoopiikki kiinni tai
sopimukset roskiin

Suomella ei ole kriisin keskeisten osapuolten eli ylivelkaisten valtioiden tai liian suuria riskejä ottaneiden uhkarohkeiden pankkien kanssa mitään tekemistä. Paitsi liian suuria riskejä ottaneiden pankkien kotimaiden kanssa yhteinen EU – sekä yhteiset pelisäännöt.

Juuri pelisäännöistä löytyykin Suomen neljäs syy torjua kutsu ongelmapankkien pääomatalkoisiin, vaikka EU moiset talkoot panisi vireille ja alkaisi painostaa Suomenkin kaltaisia sivullisia maksajiksi.

EU:n perussopimus eli niin sanottu Lissabonin sopimus antaa Suomelle kaksikin hyvää syytä pysyä poissa näistä talkoista. Tiukasti tulkiten sopimus suorastaan kieltää moiset talkoot.

Lissabonin sopimuksen 125.1 artikla kieltää EU-maata ottamasta vastattavakseen yhdenkään muun jäsenmaan velvoitteita tai vastuita.

Saman sopimuksen artikla 122.2 määrää, että talousapua saa antaa ainoastaan EU ja sekin vain luonnonmullistuksen kaltaisen odottamattoman vitsauksen koettelemalle jäsenmaalle.

Voimassa ovat edelleen myös vakaus- ja kasvusopimuksen määrittelemät velka- ja alijäämärajat. Tätä menoa tuskin Suomikaan kykenee kauan pitämään kiinni rajoista vaan päätyy muiden tavoin ylivelkaiseksi sopimusrikkuriksi.

Velkarajojen rikkomisessa olisi ainoastaan se ero, että muut jäsenmaat ovat velkaantuneet oman tuhlailunsa takia mutta Suomelle näin uhkaa käydä muiden velkojen eli EU:n talkoovelvoitteiden takia.

Ehkä Suomen olisi korkea aika panna piikki kiinni viimeistään, jos ja kun EU lähettää kutsun pankkien pääomatalkoisiin. Edes pitääkseen kiinni pelisäännöistä.

Pankit tarvitsevat runsaasti uutta pääomaa – paitsi Suomessa
Arvio EU-maiden pankkien tarvitseman uuden pääoman määrästä vaihtoehtoisilla vakavaraisuusvaatimuksilla, jos kriisimaiden saatavien arvo alennetaan käypään arvoon ja Eurooppa painuu taantumaan.
Maa	Vakav-% 5	Vakav-% 6	Vakav-% 7	Vakav-% 8	Vakav-% 9
Espanja	13,4	22,4	36,4	55,6	75,3
Britannia	0,0	0,0	8,6	37,4	66,7
Saksa	0,3	9,7	23,0	37,9	52,8
Ranska	0,0	2,1	9,7	27,0	49,4
Italia	4,2	11,8	20,7	32,7	44,7
Kreikka	28,5	30,8	33,1	35,4	37,7
Portugali	5,7	7,4	9,1	10,8	12,6
Hollanti	0,2	0,4	0,6	2,5	7,4
Kypros	4,5	5,0	5,6	6,1	6,7
Itävalta	0,6	0,9	1,5	4,1	6,7
Irlanti	2,0	2,7	3,3	4,0	5,4
Puola	1,3	2,1	2,9	3,7	4,6
Belgia	0,0	0,0	0,0	0,0	2,1
Ruotsi	0,0	0,0	0,0	0,0	1,5
Slovenia	0,0	0,1	0,3	0,4	0,6
Malta	0,0	0,0	0,0	0,0	0,1
Tanska	0,0	0,0	0,0	0,0	0,0
Suomi	0,0	0,0	0,0	0,0	0,0
Unkari	0,0	0,0	0,0	0,0	0,0
Luxemburg	0,0	0,0	0,0	0,0	0,0
Yhteensä	60,8	95,4	154,8	257,8	374,8
Lähde: Deutsche Bank, EBA