Velkakriisi voi olla jo liian suuri ratkaistavaksi

Euroopan unionin talouspäättäjät kokoontuvat ensi viikonloppuna ties kuinka monenteen kriisikokoukseensa, jossa pian pari vuotta hermoja raastanut kriisi olisi ties kuinka monennen kerran lopulta tarkoitus ratkaista.

Velkakriisissä on käsillä ties kuinka mones kohtalon hetki.

Kriisin jatkuvasti pahenevasta ja laajenevasta luonteesta johtuu, että enää päättäjät eivät selviä pelkästään pienten euromaiden hätärahoituksella tai edes niiden velkasaneerauksilla. Tähänastinen ajan pelaaminen on pahentanut eikä suinkaan huojentanut kriisiä.

Nyt päättäjillä on sylissään samaan aikaan kolme äärimmäisen vaikeaa ja vakavaa ongelmaa, jotka kaikki liittyvät toisiinsa ja joiden yhteisvaikutukset vaikeuttavat kriisin ratkomista.

Nämä Euroopan talouden kolme kohtalon kysymystä ovat:

1) Miten ratkaista Kreikan ja muiden kriisimaiden yhä vaikeammaksi ja pahemmaksi kehittyvä velkakriisi?

2) Miten estää velkakriisiä leimahtamasta Euroopan laajuiseksi pankkikriisiksi?

3) Miten estää Kreikan, Portugalin ja Irlannin eli kolmen pienehkön maan rahoituskriisiä laajenemasta Espanjaan ja varsinkaan Italiaan?

Vastauksilla alkaa olla tulen palava kiire, sillä rahoitusmarkkinoilla on vakavia merkkejä tartuntavaaran muuttumisesta jo suoranaiseksi tartunnaksi. Epäluulo ja epäluottamus kiristävät niin pankkien kuin Espanjan ja Italiankin rahoitusta.

Velkaa on enemmän kuin
rahaa niiden maksamiseen

Kriisissä kenkä puristaa rahasta – tai paremminkin rahan puutteesta. Epäilyn alaisuuteen joutuneilla valtioilla ja pankeilla on enemmän velkaa kuin epäilijät uskovat löytyvän rahaa kyseisten velkojen maksamiseen.

Epäilyksen alaiset summat ovat järkyttävän suuria ja lisäksi pyrkivät kriisin pitkittyessä ennemmin paisumaan kuin kutistumaan. Niinpä myös arviot kriisin ratkaisemiseksi tarvittavista rahamääristä ovat paisuneet yhä uskomattomampiin ja samalla yhä mahdottomampiin lukemiin.

Viime viikkojen laskuharjoitukset kriisin kertaheitolla ratkaisemiseksi tarvittavista rahasummista ovat yleisimmin vaihdelleet 2000–3000 miljardissa eurossa, joskin suurempiakin summia on talousviisaiden arvioissa esiintynyt.

Kumpi tahansa lukema saattaisi tyydyttää odotuksia, mutta kumpikaan tuskin riittäisi kärkkyjien hämmästyttämiseen. Todelliset luulot-pois-kriisipaketit edellyttäisivät vielä suurempia summia.

Toiveet kriisin ratkomisesta moisilla rahasummilla ovat kuitenkin pilvilinnojen rakentelua.

Kriisin ratkominen uuden rahan voimalla ei hevin onnistu, sillä tarvittavia huimia summia ja lisäksi kriisitoimiin liikeneviä rahamääriä ei ole missään – eikä niitä ole varsinkaan ylivelkaisten EU-valtioiden saati vielä velkaisempien suurpankkien laareissa vain odottamassa tätä käyttötarkoitusta.

Rahaa tarvittaisiin
tuhansia miljardeja

Suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö Independent Strategy laskee maanantaina asiakkailleen lähettämässään Eurooppa-raportissa, että Euroopan kriisin ratkaiseminen rahalla edellyttäisi nyt jo noin 2400–3300 miljardin euron tukitoimia.

Mittavaan, joskin melkoisen väljään arvioonsa yhtiön ekonomistit ovat päätyneet laskemalla yhteen euroalueen ylivelkaisten kriisivaltioiden ja niitä liian suurin luotoin rahoittaneiden pankkien muutaman lähivuoden rahoitustarpeet sekä pankkien pääomitustarpeet.

Kolkko yhteenlasku tuotti niin karseita lukuja, että Independent Strategyn mukaan niiden kokoon kertyminen ilman rahoitusteknisiä poppakonsteja on epätodennäköistä.

Ja vaikka tarvittavat summat jostakin kertyisivät kokoon, eivät nekään ratkoisi kriisiä kuin tilapäisesti. Jopa kolmen biljoonan euron tukisummat olisivat yhtiön mukaan vuoteen 2015 mennessä käytetty ja edessä olisi taas uusien apurahojen loihtiminen.

Asiakkailleen yhtiö suosittelee pysyttelyä erossa eurosotkusta.

Jos ensi viikonlopun huippukokouksen tai sitä seuraavien uusien kriisin "lopullisten ratkaisujen" jälkeen koittaa euroa vahvistava ja velkakirjamarkkinoita vahvistava "helpotusralli", ovat tällaiset huojennuksen hetket yhtiön mukaan oiva tilaisuus myynteihin.

Luottavaisiin uusiin sijoituksiin ei sitä vastoin ole näillä näkymin aihetta.

Liian paljon velkaa
ja epävarmoja saatavia

Kriisin kolme keskeistä haastetta riittäisivät kukin yksinään pilaamaan talouspäättäjien viikonloppuja. Yhdessä ne pilaavat vielä monta viikonloppua.

Kreikan valtiolla on velkakirjamuotoista velkaa noin 330 miljardia euroa, joka on suuri summa mutta "vain" alle kolme prosenttia kaikkien eurovaltioiden yhteenlasketusta velkamäärästä.

Yksistään Kreikan velat eivät Eurooppaa kaataisi, vaikka ne jäisivät kokonaan maksamatta, jos ne olisivat vakavaraisten ja vahvojen rahoittajien saatavia. Velkojen saneeraaminen pois päiviltä aiheuttaisi toki tappioita – mutta vakavaraisessa pankkijärjestelmässä se olisi mahdollista ilman pankkien kaatumista.

Mutta Kreikan velkojat eivät suinkaan ole vakavaraisia vaan itsekin erittäin velkaisia. Nämä taas ovat velkaa toisille pankeille, jotka nekin ovat perin juurin velkaisia.

Ylivelkaiset valtiot ja niiden ylivelkaiset rahoittajat ovat sotkeutuneet toinen toistensa velkojen verkkoon, jossa liian suuriksi osoittautuneet velkamäärät ovat samaan aikaan yksien liian suuria velkoja ja toisten epävarmoja saatavia.

Liian suurista velkamääristä kokoon kiehunut soppa on jo niin sakeaa, ettei sotku enää selkene ainakaan uutta velkaa soppaan lisäämällä. Tätä reseptiä EU ja euromaat ovat kuitenkin yhdessä ja erikseen yrittäneet – kehnoin tuloksin.

Pankkien rahantarve
yli tuhat miljardia euroja

Kreikan valtion veloista pitäisi leikata ainakin puolet pois ennen kuin helleenivaltion velkaisuusaste olisi lähelläkään EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen määrittelemää enimmäismäärää.

Moinen velkasaneeraus helpottaisi Kreikan jäljelle jäävien velkojen hoitamista, mutta ei olisi ainakaan enää tae kriisin ratkeamisesta.

Analyysiyhtiö Independent Strategyn mukaan pelkona olisi, että saneerauksista koituvat luottotappiot olisivat liikaa niin monelle Kreikan velkojapankille, että niistä alkaisi yhä uusiin pankkeihin ulottuva luottotappioiden ketjureaktio.

Pankkikriisi voimistuisi, jos – tai kun – paineet kasvaisivat Kreikan lailla ainakin Portugalissa ja Irlannissa, ja niiden velkasaneeraukset aiheuttaisivat lisää luottotappioita. Irlannilla ja Portugalilla on yhteensä velkaa suunnilleen saman verran kuin Kreikalla yksin.

Pankit eivät kestäisi edes kolmen pienehkön kriisimaan velkasaneerauksia – eivät ainakaan ilman tuntuvaa pääomien vahvistamista.

Independent Strategy arvioi, että Euroopan suurimmat pankit tarvitsevat lisää pääomaa yhteensä velkasaneerausten voimasta riippuen 250–500 miljoonaa euroa kestääkseen saneeraustappioita.

Lisäksi pitäisi jostakin löytyä lähemmäs 1000 miljardia euroa samojen pankkien pitkäaikaisen velkarahoituksen uusimiseen parin lähivuoden kuluessa.

Yhtiö ei usko moisia summia löytyvän mistään riittävän nopeasti.

Kun rahaa ei ole,
alkavat kepulikonstit

Pelko kolmen pienehkön kriisimaan velkasaneerauksista ja pankkien vakavaraisuusongelmista on omiaan heikentämään rahoitusmarkkinoiden uskoa ja luottamusta Espanjan ja Italian rahoitusnäkymiin.

Kummallakin on niin paljon velkaa, että korkojen nousu veisi ne herkästi velkaloukkuun. Yhteensä Italian ja Espanjan valtioilla on velkakirjamuotoista velkaa noin 2200 miljardia euroa.

Yksistään Espanjalla on yhtä paljon velkaa kuin Kreikalla, Irlannilla ja Portugalilla yhteensä. Italia puolestaan on euroalueen velkaisin ja maailman kolmanneksi velkaisin valtio.

Nämä Espanjan ja etenkin Italian huimaavat velkamäärät ovat europäättäjien todellinen mörkö, jonka rauhoittamiseksi ja hätistelemiseksi päättäjät saattavat lopulta kokeilla jopa poppakonsteja.

Analyysiyhtiö Independent Strategy pitää kepulikonsteja todennäköisinä, sillä sen mukaan muita keinoja ei ehkä tähän hätään löydy. Rahaa tarvitaan rutkasti enemmän kuin on riittävän nopeasti mahdollista kerätä entisin keinoin euromaiden parlamentteja kiristämällä.

Poppakonstit eivät
kriisin oikea ratkaisu

Euromaiden väliaikainen rahoitusvakausväline ERVV on Independent Strategyn veikkaus rahoitusteknisten poppakonstien toteuttajaksi. Vakausvälineen tuntuvasta kasvattamisesta on viime viikkoina näkynyt ja kuulunut useita vaihtoehtoisia ehdotuksia, joista suurin osa on yhtiön mukaan toteutuskelvottomia.

EU ja euromaat sopivat viime heinäkuussa, että ERVV:n todellinen luotonantovara kasvatetaan viipymättä silloisesta noin 250 miljardista eurosta 440 miljardiin euroon. Aikaa on kulunut neljättä kuukautta eikä ERVV:n uusi puitesopimus ole vielä voimassa.

Independent Strategy pitää käytännössä mahdottomana, että jo nyt hampaiden kiristystä aiheuttanut ERVV olisi mahdollista kasvattaa vielä moninkertaisesti nykyistä suuremmaksi samanlaisella joka euromaan kiertävällä parlamenttikierroksella.

Sen sijaan yhtiö veikkaa, että päättäjät yrittävät valaa uutta uskoa ja luottamusta rahoitusmarkkinoihin kasvattamalla ERVV:n "kapasiteettia" panemalla sen takaamaan määräänsä suuremmin summin eurovaltioiden varainhankintaa.

Independent Strategy kuitenkin huomauttaa, että poppakonstein synnytettävä "tehonlisäys" ei anna ERVV:n käyttöön uusia varoja – ei ainakaan kriisin taltuttamiseen tarvittavia tuhansia miljardeja euroja.

Niinpä ensi viikonlopun kriisikokouksen mahdollisesti tuottamat "lopulliset ratkaisut" ovat todennäköisemmin samanlaisia onttoja lupauksia ja suuria puheita kuin tähänastiset kriisitoimet ovat olleet.

Mitä useampi markkinatoimija epäilee europäättäjien mahdollisuuksia ja kykyä kriisin ratkaisemiseen niin kuin Independent Strategy epäilee, sitä varmemmin kriisi pitkittyy ja pahenee eikä suinkaan ratkea.

Velkakriisin sammuttaminen vaatii tolkuttomasti rahaa
Euroalueen kriisivaltioiden (Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja ja Italia) ja suurpankkien rahoitus- ja pääomatarpeet 2014 loppuun asti. Valtioiden velkavastuiden leikkaus arvioitu 40 prosentiksi.
Valtioiden rahoitustarve (alijäämät ja vanhojen velkojen hoito ja uusiminen)	1000-1300
Valtioiden velkakirjamarkkinoiden tukitarpeet (EKP:n tai ERVV:n tukiostot)	350-700
Euroalueen pankkien rahoitustarve (vanhojen velkojen hoito ja uusiminen)	800
Euroalueen pankkien pääomitustarve (ennen kriisimaiden velkasaneerauksia)	250-500
Kriisimaiden ja pankkien rahoitus- ja pääomatarpeet yhteensä	2400-3300
Lähde: Independent Strategy