Yllätys: Suomen piikissä jo 30 miljardin kriisivastuut

Uusia Kreikka-lainoja pieneltä osin turvaavat vakuudet ovat rikka rokassa. Vakuudet eivät olennaisesti huojenna sitä seikkaa, että Suomikin osallistuu velkakriisin patoamiseen ja yhä kalliimpien palomuurien rakentamiseen erittäin suurin summin.

Hätäluotoin, vakausvälinein ja tukiostoin on tarkoitus estää kriisiä leviämästä yhä uusiin maihin ja repeämästä samanlaiseksi talouskriisiksi, joka riehui investointipankki Lehman Brothersin konkurssin jälkeen pari vuotta sitten.

Palomuurit eivät ole vielä pitäneet, joten kriisitoimia ohjastava Euroopan unionin komissio on toistuvasti patistellut Suomeakin yhä suurempiin sitoumuksiin. Näin onkin käynyt.

Viime viikolla eduskunta vahvisti Suomen osalta euromaiden väliaikaisen vakausvälineen ERVV:n kasvattamisen, ja nyt komissio valmistelee tiettävästi jo ERVV:n uutta kasvattamista.

Suomelle on tähän mennessä kertynyt kriisitoimista suoria ja epäsuoria kustannuksia ja sitovia vastuita yhtä paljon kuin alkuperäisestä Lehman-kriisistä koitui Suomen kansantaloudelle ja valtiontaloudelle menetyksiä.

Lehman-kriisistä Suomelle
30 miljardin menetykset

Valtiovarainministeriön mukaan Suomen kansantuote supistui vuonna 2009 noin kymmenen prosenttia ja samana vuonna valtion budjettiin repesi noin kymmenen miljardin euron aukko.

Näiden lukujen perusteella Suomelle koitui Lehman Brothersin kaatumisen ja sitä seuranneen maailmanlaajuisen talouskriisin seurauksena yhteensä suunnilleen 30 miljardin euron verran vahinkoa.

Sattumoisin Suomen valtiolle on kertynyt puolentoista viime vuoden häthätäisistä hätätoimista suoria ja epäsuoria sitoumuksia suurin piirtein sama määrä kuin alkuperäisestä Lehman-kriisistä koitui vahinkoa, noin 30 miljardia euroa.

Tämä on karkea väite, joka perustuu karkeisiin laskelmiin. Mutta karkea on myös se jama, johon Suomi on muiden euromaiden rinnalla – ja niiden takia – lipsunut.

Suomelle kertyy suoraa ja epäsuoraa taakkaa erityyppisistä kriisitoimista suurin piirtein 30 miljardia euroa, kun mukaan lasketaan kaikki tähänastiset hätätoimet ja sitoumukset sekä Suomen laskennallinen osuus niistä.

Nämä eivät toki ole samalla tavoin jo toteutuneita tappioita kuin Lehman-kriisin seurauksista koituneet menetykset. Mutta uudet sitoumukset alkavat olla noiden Lehman-menetysten mitoissa.

Suomen piti selvitä
500 miljoonalla eurolla

Eduskunnassa syntyi viime vuoden huhtikuussa kovaa huutoa, kun Suomi meni mukaan hätyyttämään rahoitusmarkkinoiden "susilaumaa" Kreikan kimpusta lupaamalla osansa ensimmäisestä Kreikan "pelastuspaketista".

Ensimmäiset Kreikalle luvatut hätäluotot olivat yhteensä 30 miljardia euroa, ja Suomen osuus tästä ensimmäisestä apurahasta noin 500 miljoonaa euroa.

Nyt Suomella on yksin kontollaan laskennallista taakkaa koko ensimmäisen Kreikka-paketin verran.

Ensimmäinen niskalenkki markkinoista kirposi parissa viikossa.

Sen jälkeen niskalenkkien pito on järjestään heikentynyt heikentymistään, vaikka kriisirahoitusta ja erilaisia hätärahalupauksia on kasvatettu muutaman kuukauden välein sitä mukaa, kun uusia maita on ajautunut rahoitusvaikeuksiin ja vanhoista paketeista on puhti loppunut.

Kriisirahat tuplaksi
1600 miljardiin euroon

Viime vuoden loppukevään paniikkitunnelmissa tapahtui suuria muutoksia. Euromaat perustivat väliaikaisen vakausvälineensä ERVV:n (EFSF, European Financial Stability Facility), EU perusti oman vakausmekanisminsa ERVM:n (EFSM, European Financial Stability Mechanism), IMF lähti mukaan kriisitoimiin ja lopulta myös EKP käynnisti erittäin mittavat omat hätätoimensa.

Tähän mennessä erityyppisiin hätätoimiin on käytetty tai varattu rahaa kaiken kaikkiaan runsaat 800 miljardia euroa.

Kun vielä viimeisetkin euromaat tekevät niin kuin Suomi on jo tehnyt ja vahvistavat osaltaan ERVV:n kasvattamisen, paisuvat erilaiset sitoumukset yhteensä 1600 miljardiin euroon.

Huimat lukemat ilmenevät esimerkiksi saksalaisen Ifo-tutkimuslaitoksen tällä viikolla julkaisemasta raportista. Se on tiedossa ilman Ifon raporttiakin, että Suomella on vastuullaan osuutensa joka ikisestä kriisitoimesta ja sitoumuksesta.

EKP toteuttaa omia
toimiaan itsenäisesti

Toistaiseksi ylivoimaisesti suurimpia rahasummia on Euroopan rahoituskriisin ratkomiseksi käyttänyt EKP yhdessä euromaiden kansallisten keskuspankkien kanssa.

Eurojärjestelmän keskuspankit ovat pumpanneet kriisimaihin ja niiden pankkeihin enemmän rahaa kuin eurovaltiot, EU tai IMF ovat yhteensä käyttäneet omiin hätäluottoihinsa.

Suurimman osan hätärahoituksestaan EKP on syöttänyt kriisimaihin eurojärjestelmän sisäisen niin sanotun Target-maksujärjestelmän kautta. Kyse on järjestelmästä, joka pitää euromaiden väliset rahavirrat tasapainossa.

Target-maksujärjestelmän kautta kriisimaihin pumpattu hätärahoitus on eräänlaista näkymätöntä häivetukea.

Suomi ja muut eurovaltiot vastaavat viime kädessä tämänkin tuen seurauksista, vaikka tätä tukea eivät ole sen enempää Suomen kuin muidenkaan euromaiden kansanedustajat vahvistaneet.

Euromaiden keskuspankit
paikkaavat pääomapakoa

Ennen velkakriisiä vallinneissa "normaalioloissa" euromaiden keskuspankkien Target-järjestelmän rahavirrat olivat kuta kuinkin tasapainossa. Rahavirrat maiden välillä olivat enimmäkseen yhtä vuolaita kumpaankin suuntaan.

Kriisin kuluessa rahavirrat ovat kuitenkin olleet erittäin voimakkaasti epätasapainossa. Yksityistä pääomaa on kaikonnut kriisimaista karkuun miljardimäärin eikä uutta ole tullut tilalle.

EKP on paikannut kriisimaiden pääomapakoa syöttämällä Target-järjestelmän tasapainottamiseksi tarvittavan määrän omaa hätärahoitustaan. Näin eurojärjestelmän sisälle on tavallaan kertynyt erittäin runsaasti näkymätöntä kriisimaiden velkaa ja yhtä runsaasti muiden euromaiden epätavallisia saatavia.

Target-järjestelmän ali- ja ylijäämät ovat kunkin euromaan keskuspankin ja EKP:n välisiä eivätkä suinkaan yksittäisten euromaiden keskuspankkien keskinäisiä ali- ja ylijäämiä. Siksi Target-järjestelmän sisäisiin saataviin liittyvä riski jakautuu euromaiden välillä sen mukaan, mikä on kunkin euromaan osuus EKP:n pääomasta.

EKP:n Target-saatavat pelkästään Kreikasta, Irlannista, Portugalista ja Espanjasta ovat Ifo-tutkimuslaitoksen kokoamien tietojen mukaan noin 330 miljardia euroa. Tästä seuraa, että Suomen laskennallinen osuus Target-saatavista on noin kuusi miljardia euroa.

EKP:n ja keskuspankkien
kriisitoimet liki 500 miljardia

EKP:n kriisitoimiin on laskettava Target-saatavien lisäksi runsas vuosi sitten aloitetut poikkeukselliset velkakirjaostot. EKP on tukenut kriisivaltioiden velkakirjamarkkinoita mittavin tukiostoin estääkseen valtioiden markkinakorkoja nousemasta niin korkealle kuin ne olisivat ilman tukiostoja nousseet.

EKP on ostanut Kreikan, Irlannin, Portugalin ja viimeksi myös Espanjan ja Italian valtioiden velkakirjoja. Tukiostoihin on toistaiseksi kulunut rahaa yhteensä noin 160 miljardia euroa. Suomen laskennallinen osuus summasta on vajaat kolme miljardia euroa.

Kaikkiaan EKP ja euromaiden kansalliset keskuspankit ovat Ifon laskelmien mukaan käyttäneet yhteensä hilkkua vaille 500 miljardia euroa omiin poikkeuksellisiin kriisitoimiinsa.

Pyöristetystä EKP:n tukitoimien kokonaisluvusta Suomen laskennallinen osuus on yhdeksän miljardia.

Tämä lukema perustuu Suomen laskennalliseen osuuteen EKP:n Target-saatavista kriisimaissa eikä suinkaan Suomen Pankin omaan ylijäämään Target-järjestelmässä.

Jos Suomen Pankin ylijäämä Target-järjestelmässä laskettaisiin kokonaisuudessaan Suomen kontolle, paisuisi Suomen osuus EKP:n hätätoimista melkein 25 miljardiin euroon.

Suomelle kertynyt vanhaakin
taakka jo 14 miljardia euroa

Kaikki muut kuin EKP:n toteuttamat hätätoimet ovat tähän mennessä kivunneet Ifon laskelmien mukaan yhteensä 330 miljardiin euroon.

Ifo laskee lukuun kaikki tähän mennessä Kreikalle, Irlannille ja Portugalille toimitetut ja luvatut hätäluotot mutta ei yhä vahvistamatonta Kreikan toista "pelastuspakettia" eikä vasta valmisteilla olevia muita uusia toimia.

Suomen osuus kaikista kriisitoimista on tarkalleen ottaen muuta kuin EKP:n pääoma-avaimen mukainen 1,8 prosenttia, sillä Suomen osuus esimerkiksi IMF:n rahoituksesta on selvästi tätä pienempi.

Vastapainoksi Suomen osuus euromaiden kriisitoimista on kasvanut sitä mukaa suuremmaksi, kun kriisimaa toisensa jälkeen on siirtynyt tukirahan jakajien joukosta apurahan hakijoiden puolelle.

Siksi virhe ei liene olennaisen suuri, jos Suomen osuutta arvioidaan koko tukimäärästä samalla 1,8 prosentin kertoimella kuin Suomen osuutta EKP:n hätätoimista. Näin Suomi saa osalleen kaikista muista kuin EKP:n kriisitoimista yhteensä pyörein luvuin kuusi miljardia euroa.

Kun vajaaseen kuuteen miljardiin lisätään EKP:n toimista kertyvät hieman alle yhdeksän miljardia, tulee Suomen taakaksi pyörein luvuin runsaat 14 miljardia. Sattumoisin sama summa, jolla Suomi on juuri luvannut vastata ERVV:n sitoumuksista.

Kuluuko kriisin torjuntaan
sama summa kuin kriisiin?

Suomi takaa entistä suuremman ERVV:n sitoumuksia näillä näkymin tarvittaessa 14 miljardiin euroon asti. Tämä on 1,8 prosenttia ERVV:n kaikkien takausten määrästä eli 780 miljardista eurosta.

ERVV ei kuitenkaan ole edes kasvatuksensa jälkeen kuin osa euromaiden ja muiden hätätoimiin osallistuvien osapuolten kriisikassasta.

Edelleen käytössä ovat myös kaikki EKP:n ja kansallisten keskuspankkien kriisitoimiin käyttämät varat. Samoin kaikki EU:n ja IMF:n velkakriisin taltuttamiseen käyttämät ja varaamat varat ovat yhä mukana.

Tutkimuslaitos Ifo laskee, että kaikista tähän mennessä eri tavoin käytetyistä ja varatuista hätärahoista kertyy kaiken kaikkiaan hilkkua vaille 1700 miljardin euron summa.

Suomen laskennallinen osuus luvusta on kaavamaisella 1,8 prosentin osuudella pyörein luvuin 30 miljardia euroa. Siis sama summa kuin VM arvioi Suomen kärsineen alkuperäisen Lehman-kriisin jälkiseurauksina.

Nämä ovat inhorealistisia lukemia, jollaisia on turha etsiskellä EU:n komission esityksistä tai eurovaltioiden virallisista asiakirjoista.

Lukemat ilmentävät kuitenkin kriisitoimien mammuttimaisia mittoja – ja sitä, että tätä menoa Suomi torjuu uuden talouskriisin uhkaa suuremmin summin kuin kului edellisen kriisin vahinkoihin.