Päätös tänään: Ovatko kriisitoimet lain vastaisia?

Kasvava joukko kriitikoita kautta euromaiden on velkakriisin alusta asti arvostellut Euroopan unionin, euromaiden ja euromaiden keskuspankin EKP:n kriisitoimia niin sanotun Lissabonin sopimuksen vastaisiksi.

Saksassa kiukkuinen ryhmä talousprofessoreita meni pian ensimmäisen Kreikalle luvatun "pelastuspaketin" jälkeen pelkkää arvostelua pidemmälle: professoriryhmä teki maan perustuslakituomioistuimeen kanteen, jonka mukaan Saksan päätös osallistua hätätoimiin rikkoo maan perustuslakia.

Professoriryhmän alkuperäisen kanteen jälkeen Karlsruhessa toimiva perustuslakituomioistuin on vastaanottanut satakunta muutakin kannetta kriisitoimien mahdollisesti lain vastaisista piirteistä.

Suuri osa kanteista koskee pelkästään Saksan osuutta tähänastisissa kriisitoimissa – ja katsoo niiden keskeisiltä osin rikkovan maan perustuslakia.

Osa kanteista koskee kriisitoimia laajemmin – ja katsoo niiden keskeisiltä osin rikkovan EU:n "perustuslakia" eli niin sanottua Lissabonin sopimusta. Osa kanteista taas koskee EKP:n toteuttamia kriisivaltioiden velkakirjojen tukiostoja – ja katsoo niiden rikkovan EKP:n toiminnasta ja roolista laadittuja sopimuksia.

Kanteet ovat äärimmäisen vakavia, ja niiden seuraukset voivat olla perustuslakituomioistuimen kannasta riippuen merkittäviä tai jopa räjähtäviä.

Karlsruhen kanta selviää tänään, kun perustuslakituomioistuin julistaa tuomionsa kello 11 Suomen aikaa.

Tyrmäys olisi
aito yllätys

Rahoitusmarkkinoiden toimijoista ani harva pelkää, toivoo tai muutoin odottaa, että Saksan perustuslakituomioistuin julistaisi tähänastisia kriisitoimia lain vastaisiksi.

Tyrmäystuomio olisi päin vastoin erittäin epätodennäköiseksi uskottu ihka aito jymy-yllätys. Seuraukset olisivat ainakin rahoitusmarkkinoilla aidon jymy-yllätyksen mukaiset – dramaattiset.

Jos perustuslaki asettuisi yllättäen kantelijoiden kannalle ja määrittelisi Saksan hätätoimet lain vastaisiksi, muuttuisi koko kriisin luonne saman tien. Siitä alkaisi europäättäjien pahin painajainen, todellinen kamppailu euron olemassaolosta.

Perustuslakituomioistuin voi jopa vaatia Saksaa vetäytymään kriisitoimista, jos katsoo tämän ainoaksi keinoksi palauttaa maan asiat lainmukaiselle tolalle. Tämä voisi ainakin alkuperäisen kanteen esittäneiden talousprofessorien mukaan pakottaa Saksan vetäytymään saman tien myös eurosta.

Ilman suurimman maksajamaan Saksan mittavaa rahoitus- ja takausosuutta jäisivät hätätoimet keskeisiltä osin tyhjän päälle. Samoin kävisi eurolle, joka jäisi tuuliajolle ilman Saksan vakauttavaa vaikutusta.

Päähuomio Saksan
perustuslaissa

Se on tiedossa jo ennen tänään julistettavaa kantaa, että Saksan perustuslakituomioistuin pitää EU:n, euromaiden ja mahdollisesti myös EKP:n tähänastisia kriisitoimia kyseenalaisina.

Muuten se tuskin olisi ottanut lukuisia kriisitoimia koskevia kanteita käsittelyyn. Perustuslakituomioistuimella on oman harkintansa mukaan oikeus joko ottaa tai olla ottamatta kanteita käsittelyyn.

Julkisuudessa esitettyjen arvioiden perusteella perustuslakituomioistuin ei ole käsitellyt kaikkia kriisitoimia koskeneita kanteita vaan on keskittynyt Saksan oman perustuslain tulkinnalle olennaisimpiin.

Epäilyt EU:n ja EKP:n sopimusten ja sääntöjen loukkauksista jäänevät vähemmälle huomiolle, ja noussevat esiin lähinnä siltä osin kuin tuomioistuin katsoo niiden toimineen Saksan perustuslakia loukkaavalla tavalla.

Kriisikanteiden kolme
keskeistä väittämää

Eurooppa-kysymyksiin keskittyvä ajatushautomo Open Europe on laatinut koosteen Saksan perustuslakituomioistuimen "kriisikanteiden" keskeisistä väittämistä.

Sen mukaan kanteet keskittyvät lukuisin eri tulokulmin ja perusteluin kolmeen pääväittämään:

1) Tähänastiset kriisitoimet loukkaavat Saksan perustuslakia luovuttamalla lain, demokratian ja äänestäjien edun vastaisesti Saksan julkista taloutta ja varainkäyttöä koskevaa päätösvaltaa maan oman parlamentin ulottumattomiin.

2) Kriisitoimet rikkovat EU:n sopimusta, jonka mukaan jäsenmaat eivät joudu tai saa ottaa vastatakseen toistensa velvoitteita, ja tätä sopimusta rikkoessaan kriisitoimet loukkaavat omaisuuden suojaa sekä synnyttävät inflatorisia paineita ja moraalikatoa.

3) EKP:n osallistuminen kriisitoimiin kriisimaiden velkakirjojen tukiostoin vääristää rahoitusmarkkinoiden toimivuutta ja jäsenmaiden kilpailua pääomasta.

Kanteiden keskeiset väittämät koskevat EU:n "perustuslain", niin sanotun Lissabonin sopimuksen, artikloja 125.1 ja 122.2 sekä EKP:n ja eurojärjestelmän toimintaa koskevaa sopimusta ja niiden mahdollista rikkomista.

Onko tämä jäsenmaan
kiellettyä tukemista?

Lissabonin sopimus – virallisesti "Sopimus Euroopan unionin toiminnasta" – toistaa artiklassaan 125.1 keskeisen sisällön aiemman niin sanotun Maastrichtin sopimuksen artiklasta 104b. Näistä on kyse, kun puheena on niin sanottu no-bailout"-sääntö.

Kyseisellä artiklalla EU-maat ovat keskenään sopineet, etteivät ne saa tai joudu yhdessä tai erikseen ottamaan vastatakseen yhdenkään muun jäsenvaltion velvoitteita tai vastuita.

Saksan perustuslakituomioistuimeen kanteita jättäneiden talousprofessoreiden ja muiden kantelijoiden mukaan tämä sopimuskohta tarkoittaa, että unioni tai sen jäsenmaat eivät olisi saaneet yhdessä tai erikseen ryhtyä tukemaan Kreikkaa ja  sen jälkeen muitakin kriisimaita hätäluotoin.

Lissabonin sopimuksen artikla 122.2 puolestaan määrää, että talousapua voi saada vain sellainen jäsenmaa, joka on joutunut vaikeuksiin tai vakavaan vaaraan luonnonmullistusten kaltaisista poikkeuksellisista sattumista, joihin jäsenmaalla ei ole ollut vaikutusmahdollisuutta.

Sama artikla täsmentää lisäksi, että odottamattomaan ja vakavaan pinteeseen joutunut jäsenmaa voi saada hätäapua, jota esittää EU:n komissio, josta päättää EU:n neuvosto ja jonka myöntää EU.

Tähänastiset kriisitoimet rikkovat kantelijoiden mielestä artiklaa 122.2, koska Kreikan velkakriisi ei ole sen enempää luonnonmullistus kuin äkillinen sattuma, johon maalla itsellään ei olisi ollut vaikutusmahdollisuutta.

Artikla 122.2 ei mainitse euromaiden keskinäisiä tai vain euromaiden toteuttamia hätätoimia mahdollisiksi edes luonnonmullistusten kaltaisissa poikkeuksellisissa oloissa.

Ovatko EKP:n toimet
kriisivaltioiden tukea?

Euroalueen keskuspankki EKP on kantelijoiden mukaan rikkonut useita keskeisiä toimintaperiaatteitaan ja toimintaansa koskevia sääntöjä, ja näin osaltaan osallistunut kriisimaiden sopimusten vastaiseen tukemiseen.

Kriitikoiden mukaan EKP heitti yhden keskuspankkitoiminnan keskeisistä periaatteista romukoppaan jo ennen kuin se ryhtyi tukemaan Kreikan ja muiden kriisimaiden velkakirjamarkkinoita suorin tukiostoin.

Näin kävi, kun EKP luopui pankeille tarjoamansa keskuspankkirahoituksen vakuusvaatimuksista kriisivaltioiden velkakirjojen osalta.

EKP:n toimintaa koskevan "perussopimuksen" artikla 18.1 määrittelee, että EKP voi myöntää liikepankeille keskuspankkiluottoja ainoastaan luotettavia vakuuksia vastaan, mutta nyt vakuudeksi kelpaavat jopa roskalainoiksi luokitellut Kreikan valtion velkakirjat.

Vakuusvaatimuksista lipsuminen on sallinut etenkin kriisimaiden omille pankeille kotivaltionsa rahoittamisen lyhytaikaisella keskuspankkirahoituksella.

EKP:n ja eurojärjestelmän toimintaa säätelevän sopimuksen artikla 18.1 kieltää EKP:tä tai euromaiden kansallisia keskuspankkeja osallistumasta jäsenvaltioiden rahoittamiseen.

Kantelijoiden mukaan EKP on loukannut tätä kieltoa siitä lähtien, kun se runsas vuosi sitten aloitti tukiostonsa kriisivaltioiden velkakirjamarkkinoilla. Viime kuussa EKP laajensi tukiostot varsinaisista kriisimaista Italiaan ja Espanjaan.

EKP on perustellut velkakirjaostojaan tarpeella "varmistaa rahapolitiikan välittymistä", kun taas arvostelijoiden mukaan kyse on suorasukaisesta jäsenmaiden rahoitusasemaan vaikuttamista.

Ilman tukiostoja kyseisten velkakirjojen korot olisivat joka tapauksessa olleet korkeampia kuin ne tukiostojen jälkeen ovat olleet.

Kriisitoimet tuskin
katkeavat

Saksan perustuslakituomioistuin tuskin vaatii tähänastisten kriisitoimien tai varsinkaan Saksan emu-jäsenyyden purkamista. Tämä ei kuitenkaan merkitse, etteikö kanteilla ja niiden käsittelyllä olisi mitään merkitystä. Niillä on.

Tuomioistuimella on ollut käsittelyssään aivan vastaavanlaisia kanteita 1990-luvun alusta lähtien niin Maastrichtin sopimuksen, euron perustamisen ja viimeksi Lissabonin sopimuksen jälkeen. Se on kanteluista huolimatta sallinut suuretkin muutokset, mutta ei suinkaan mutinoitta.

Jos perustuslakituomioistuin käsittelee kriisikanteet samaan tapaan kuin aiemmat EU-kanteet, se todennäköisesti sallii tähänastiset kriisitoimet mutta asettaa uusille toimille lisää Saksan itsenäistä ja demokraattista päätösvaltaa korostavia ehtoja.

Käytännössä tämä kansallisen päätöksenteon korostaminen voi tarkoittaa esimerkiksi, että Saksa osallistuu kriisitoimiin Suomen tavoin ainoastaan parlamentin erikseen käsittelemällä, hyväksymällä ja päättämällä tavalla.

Tämä taas voi käytännössä merkittävästi hidastaa ja vaikeuttaa niin euromaiden väliaikaisen vakausrahaston EFSF:n kuin myöhemmin sen seuraajaksi kaavaillun pysyvän vakausrahaston ESM:n toimintaa.

Välillisesti tämä saattaisi jättää ainakin nopeita kriisitoimia yhä enemmän EKP:n kontolle, mikä taas kasvattaisi EKP:n arvostelua.

Kriisitoimien arvostelu
kasvaa ja laajenee

Keskustelu EU:n, euromaiden ja EKP:n kriisitoimien sopimusten ja lakien mukaisuudesta kiihtyy kautta euromaiden. Kriittisiä puheenvuoroja ovat viime aikoina esittäneet muutkin kuin "perinteiset" EU- ja eurokriitikot.

Saksassa ovat parin viime viikon kuluessa yllättävän suorasukaisia ja kriittisiä puheenvuoroja esittäneet muun muassa liittopresidentti Christian Wulff ja maan oman keskuspankin Bundesbankin pääjohtaja Jens Weidmann.

Suomessa yllättävän kirpeän kritiikkipuheenvuoron esitti hiljan päähallituspuolue kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö, jonka mielestä kriisitoimien lisäksi myös kriisin syyt juontavat keskeisten EU-sopimusten laiminlyönneistä.

Suomea ja ani harvaa muuta pientä euromaata lukuun ottamatta kaikki jäsenmaat ovat Saksaa ja Ranskaa myöten rikkoneet EU:n määräämiä julkisen velan ja julkisen talouden alijäämän enimmäismääriä jo vuosia ennen velkakriisin alkamista.