Alkoiko tästä täydellinen talousmyrsky?

Yksikään "virallinen" suhdannelaitos ei ole julistanut talouden taantuman alkaneen tai edes uhkaavan sen enempää Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin etenkään Kiinassa tai muissa niin sanotun kehittyvän maailman maissa.

Päin vastoin.

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja rikkaiden teollisuusmaiden järjestön OECD:n kaltaiset "viralliset" talousennustajat povaavat keskeisille talouksille kelpo kasvua niin kuluvalle kuin ensi vuodellekin. Jopa Japanille povataan talouden kohenemista.

Enemmistö maailman sijoittajista samoin kuin kasvava joukko talouden kriittisiä "toisinajattelijoita" on talouden jamasta samoin kuin näkymistä tyystin toista mieltä. He näkevät taloudessa ennemmin merkkejä heikkenemisestä kuin vahvistumisesta.

Uusi taantuma tai varsinkaan todellinen talousmyrsky eivät suinkaan ole vielä varmoja, vaikka pääomamarkkinoita heiluttelevat sijoittajat ja muut hätähousut näyttävät viime päivinä säikkyneen paniikin partaalla.

Sitäkin varmempaa on, että talouskasvu on nopeasti hidastunut kaikilla mantereilla – Kiina ja muut kehittyvän maailman kasvuihmeet mukaan lukien. Samaa tahtia ovat heikentyneet myös tulevaisuuden näkymät.

Aluillaan saattaa olla talouden täydellinen myrsky.

Kasvu hidastuu
Kiinaa myöten

Viime viikkojen uutiset talouden keskeisten tilastolukujen ja tunnelmamittareiden kehityksestä ovat olleet pääosin apeita. Osa tuoreista lukemista on ollut jopa järkyttävän kehnoja.

Osakemarkkinoiden ja muiden keskeisten markkinoiden raju ja paikoin rujo kurssitempoilu on osuvasti ilmentänyt talouskehityksen aiheuttamaa järkytystä.

Tuoreiden lukujen valossa talouskasvu on hiipunut heikoksi, olemattomaksi tai jopa lakannut kokonaan useimmissa Länsi-Euroopan maissa. Tältä talousjama näyttää jopa vanhan mantereen talousveturia Saksaa myöten.

Myös Yhdysvaltain talouskasvu näyttää merkittävästi hidastuneen, ja tuoreimmat talouden odotus- ja tunnelmamittaukset vihjaavat tahdin hidastuvan lisää.

Kiina ja muut länsimaita nopeamman kasvun niin sanotut kehittyvät taloudet ovat toki kyenneet vielä länsimaita kovempaan kasvuun, mutta niidenkin kasvuvauhti on viime aikoina alkanut hidastua.

Talouden hyytyminen onkin todennäköisin syy pörssien viimeaikaiselle kurssirytinälle, eivät suinkaan Yhdysvaltain luottoluokituksen lasku tai edes Euroopan velkakriisi.

Näin ainakin tulkitsee tuoreimmassa talouskatsauksessaan rahamaailman harvoihin toisinajattelijoihin kuuluva Albert Edwards, ranskalaispankki Societe Generalen kansainvälisiä sijoittaja-asiakkaita neuvovan strategisen sijoitustutkimuksen strategi.

Edwardsin mukaan maailmantalous ei ole vain luisumaisillaan takaisin taantumaan, vaan hänen tulkintansa mukaan näin on todennäköisimmin jo tapahtunut.

Vaikka Edwards olisi oikeassa, moista taantumatulkintaa on turha odottaa "virallisilta" ennustelaitoksilta ehkä vielä kuukausiin.

"Pörssit säikähtivät
talouden heikkoutta"

Varhaisen taantumatulkinnan voi aina haastaa kestokysymyksellä, miten kukakin tarkalleen ottaen määrittelee talouden taantuman. Kyse on tulkinnallisesta termistä, jonka täsmällisillä tulkinnoilla ei kuitenkaan ole vaikutusta talouden tilaan. Talous heikkenee tai vahvistuu siitä riippumatta, millä termeillä kukakin haluaa aiheesta keskustella.

Niinpä rahoitus- ja arvopaperimarkkinoidenkin rauhattomia viime viikkoja on ohjannut sanavalinnoista riippumatta talouden heikkeneminen. Markkinoiden avainsanoja eivät ole suinkaan olleet "taantuma" tai "hidastuva kasvu", vaan "myy".

SocGenin Edwardsin mukaan viimeaikainen kurssilasku on ollut täydelleen sopusoinnussa sen seikan kanssa, että talouden kasvuvauhti hidastuu täyttä päätä kaikissa keskeisissä talouksissa ja on monin paikoin jarruttanut selvästi pitkäaikaista trendikasvuaan hitaammaksi.

Trendikasvua hitaampi kasvuvauhti merkitsee kansanomaisesti sanottuna talouden sakkaamista ja todennäköisesti esimerkiksi työttömyyden kasvua, vaikka kansantuote vielä joten kuten sinnittelisi kasvussa ja "virallinen" taantumailmoitus jäisi tykkänään kuuluttamatta.

Edwardsin mukaan esimerkiksi maailman ylivoimaisesti suurimman kansantalouden, Yhdysvaltojen, hiipuminen jo paria prosenttia vaisumpaan kasvuvauhtiin tarkoittaa käytännössä talouden sakkaamista.

"Tätä menoa talouden
taantuma varma asia"

Toinen taantumatulkintaan päätynyt talouden toisinajattelija on kanadalaisen varainhoitoyhtiön Glushkin Sheffin pääekonomisti ja -strategi David Rosenberg, joka Albert Edwardsin tavoin neuvoo kansainvälisiä suursijoittajia.

Rosenbergin mukaan Yhdysvaltain talous on jo luisunut ohi sen pisteen, jossa se olisi vielä voinut hyvällä onnella välttyä uudelta taantumalta, niin sanotun double-dip -tuplataantuman toteutumiselta.

Rosenbergin mukaan Yhdysvaltain talous ei ole kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen välttynyt talouden taantumalta sen jälkeen, kun kasvuvauhti on ensin hidastunut 1,6 prosenttiin tai sitä hitaammaksi. Niinpä hän katsoo Edwardsin tavoin taantuman käytännössä olevan jo joltisenkin varma asia.

Talouden kokonaiskuva on Rosenbergin mukaan vielä merkittävästi aneemisempi kuin pelkästään kasvun äkillisestä hiipumisesta voi päätellä.

Hänestä talouden aneemisuutta korostaa erityisesti se, että edellisenkin taantuman päättymisestä on vasta pari vuotta ja tällä välin rauhanajan mittavimmilla elvytystoimilla saatiin aikaan vuosikymmeniin heikoimmat elvytystulokset.

Rosenbergin taantuma-arviot koskevat Yhdysvaltoja. Kyse on kuitenkin haasteistaan huolimatta maailman ylivoimaisesti suurimmasta kansantaloudesta ja samalla koko maailman ylivoimaisesti suurimmasta kulutuskysynnän lähteestä.

Jos Yhdysvaltain talous painuu taantumaan, koko muukin maailma on talouspinteessä. Aivan niin kuin arvopaperimarkkinat näyttävät tilanteen arvioineen.

Eurooppa olisi pinteessä jo oman velkakriisinsä takia. Nyt maailmanlaajuisen talouskasvun jäähtyminen pahentaa eikä suinkaan helpota velkasotkua.

Suhdannehuippu
jäi jo taakse

Brittiläisen analyysiyhtiön Lombard Street Researchin veteraaniekonomisti Leigh Skene on jo hyvän aikaa varoittanut yhtiön asiakkaita taloutta uhkaavasta takapakista.

Hänkin kuuluu rahamaailman harvinaisiin "häiriköihin", jotka eivät piittaa kuvien kumartelusta – saati "virallisten" taloustulkintojen myötäilystä. LSR on pankeista ja arvopaperikaupasta riippumaton analyysiyhtiö, jonka ainoa tehtävä on tuottaa asiakkailleen mahdollisimman tarkkoja ja hyödyllisiä talous- ja markkina-analyysejä.

Skenen mukaan maailmantalouden suhdannekierto on tältä haavaa ohittanut lyhytaikaisen ja heikon huippuhetkensä ja suhdanne täyttä päätä laskussa. Uusi taantuma on hänen mielestään varma asia.

Kiinan ja muiden ylikierroksille karanneiden Kaukoidän kasvumaiden niin sanottu hard landing -äkkijarrutus on LSR:n mukaan jokseenkin väistämätön sen jälkeen, kun niiden tärkeimmät vientimarkkinat lännessä tuupertuvan uuteen taantumaansa.

Niinpä Kiinasta on Skenen ja LSR:n analyytikoiden mielestä aivan turha haikailla vetoapua, kun tuo idän kasvujätti on itsekin suuressa vaarassa hiipua. Kiina on itse ryhtynyt painamaan talouden jarruja, ja pian sen tärkeimmät vientimarkkinat painuvat taantumaan. 

Vyönkiristykset
alkavat kaikkialla

Taloutta painavat kohti uutta taantumaa yksi erittäin suuri vanha taakka ja yksi erittäin suuri uusi taakka. Yhdessä ne voimistavat toinen toisensa rasittavaa vaikutusta – ja varmistavat osaltaan taantuman todennäköisyyttä.

Se erittäin suuri vanha taakka on talouden eri osissa yhä vellova historiallisen raskas velkakuorma.

Talouden eri toimijoilla, kuten useiden länsimaiden rahoitusalalla, muilla yrityksillä, kotitalouksilla ja entistä selvemmin myös julkisella taloudella, on edelleen yhtä paljon tai jopa enemmän velkaa kuin ennen finanssi- ja velkakriisin alkamista. Yksityinen velka on vasta alkanut varovaisesti keventyä, mutta julkinen velka on kasvanut senkin edestä.

Se uusi erittäin suuri taakka on kansantalouksia käynnissä pitävän kysynnän kutistuminen.

Finanssikriisin jälkeisin mittavin elvytystoimin aikaan saatu talouden tekohengitys on pääpiirteissään päättynyt, joten elvytysvaikutuksetkin ovat alkaneet hiipua. LSR arvioi, että ilman elvytystä jäävä talous ei omin voimin pysy kunnon kasvussa.

Useimmissa länsimaissa yksityinen talous pitää kukkaron nyörit tiukalla ja keskittyy yhä mittavien vanhojen velkojensa maksamiseen.

Seuraavaksi painuu jyrkkään alamäkeen myös julkinen kysyntä, kun velkojensa ja alijäämiensa kasvua säikähtänyt julkinen talous ryhtyy tekemään samaa kuin yksityinen talous jo tekee, maksamaan velkojaan ja leikkaamaan menojaan.

Samaan aikaan kautta läntisen maailman aloitettavat voimakkaat julkisen talouden vyönkiristykset varmistavat LSR:n mukaan, että talouskehitys heikkenee tuntuvasti – ja samalla julkisen talouden vahvistamiseen pyrkivät toimet kääntyvät jopa tarkoitustaan vastaan.

Länsimaat
Japanin tiellä

Japanilaispankki Nomuran taloudellisen tutkimusyksikön pääekonomisti Richard Koo on omissa talouskatsauksissaan toistuvasti varoittanut länsimaiden toistavan täsmälleen samoja raha- ja talouspolitiikan virheitä, joista Japanin talous on kärsinyt oman 1980-luvun lopun velkakuplansa puhkeamisen jälkeen.

Japani pitkitti ja pahensi merkittävästi omia "kadotettuja vuosikymmeniään" Koon tulkinnan mukaan ainakin kahdella merkittävällä virheellä.

Ensin maan keskuspankki ryhtyi taltuttamaan olemattomia inflaatiopaineita ennenaikaisilla rahapolitiikan kiristystoimilla – ja pahensi tuntuvasti liian suuren velkataakan aiheuttamaa kriisiä.

Sitten maan talousministeriö pahensi asiaa yrittämällä kesken raskaan taantuman tasapainottaa julkista taloutta veronkorotuksin ja menoleikkauksin – eikä suinkaan tasapainottanut julkista taloutta, vaan heikensi taloutta ja paisutti julkisen talouden alijäämää.

Koon mukaan erityisesti Eurooppa näyttää viittaavan Japanin varoittavalle esimerkille kintaalla toistamalla täsmälleen samoja talousvirheitä.