Tämä ei ole taakanjakoa, vaan pankkien paapomista

Suomen ja muiden euromaiden kansanedustajat joutuvat ensi töikseen kesälomiensa jälkeen päättämään Kreikalle kesällä luvatusta toisesta "pelastuspaketista".

Tuo yhteensä yli sadan miljardin euron hätärahalupaus syntyi sillä esimerkiksi Suomen vaatimalla ehdolla, että Kreikan yksityiset rahoittajat osallistuttava taakan kantamiseen.

Näin virallisen tulkinnan mukaan onkin asian laita – euromaiden, EU:n ja suurimpia yksityisiä rahoittajia edustavan ryhmän mukaan Kreikkaa rahoittaneet pankit ja muut yksityiset rahoittajat sitoutuvat kantamaan osansa Kreikka-tuen taakasta.

Tämä virallinen tulkinta taakanjaosta on kuitenkin keskeisiltä osin silkka silmänkääntötemppu.

Todellisen taakanjaon asemesta Kreikan hätärahoitukseen osallistuminen tietää pankeille ennemmin Suomen kaltaisten maksajamaiden takaamaa tuottoa kuin tappioita.

Pankkien taakka
näyttää suurelta

EU ja rahoitusalan suuryritysten kansainvälinen IIF-järjestö (Institute for International Finance) ovat sopineet, että Kreikkaa rahoittavat pankit ja muut yksityiset rahoittajat uusivat Kreikalle myöntämiään luottoja ja näin jatkavat kriisimaan rahoittamista.

Sopimuksen mukaan pankeilla on luottojen uusimiseen ja pidentämiseen vaihtoehtoisia tapoja, jotka kuitenkin kaikki pidentävät Kreikan laina-aikoja ja keventävät Kreikan lainataakkaa.

Väite Kreikan laina-aikojen pitenemisestä on kiistaton, mutta väite lainataakan kevenemisestä on suurimmaksi osaksi liioittelua tai suoranaista tosiasioiden vääristelyä.

EU:n ja IIF:n mukaan pankkien Kreikka-saatavien arvo laskee noin 20 prosenttia.

Kyse on pankkien Kreikka-saatavien niin sanotun käyvän nykyarvon muutoksesta. Kyse on myös arviosta – jonka suuruus on täysin riippuvainen arvion perustana käytettävästä korko-olettamasta.

Jostakin syystä IIF on käyttänyt laskelmissaan korkomuuttujaa, jolla ei ole mitään tekemistä arkitodellisuuden kanssa. Samalla arvio pankeille koituvasta saatavien arvonlaskusta – eli se taakanjako – on paisunut epätodellisen suureksi.

Todenmukaisemmalla korkomuuttujalla Kreikka-taakan kantaminen osoittautuu pankeille jopa tuottoisaksi.

Pankkien Kreikka-lainoille
AAA-luokan pääomaturva

Pankkien ja Kreikan muiden yksityisten rahoittajien osallistuminen Kreikan "pelastamiseen" perustuu monimutkaiseen velkakirjavaihtojen, tukiluottojen ja takausten yhdistelmään, jonka lopputuloksena

– Kreikan rahoitusasema kohenee vähän entistä pidempien laina-aikojen ansiosta, mutta velkojen määrä pysyy lähes ennallaan,

– Kreikkaa rahoittavien pankkien luottoriskit pienenevät ja tuotto varmistuu, kun ne saavat Kreikka-luotoilleen muiden euromaiden tarjoaman takauksen ja

– Suomen ja muiden Kreikan hätärahoitusta ja euromaiden vakausrahastoa kustantavien ja takaamien maiden kustannukset, vastuut ja riskit kasvavat.

Sopimuksen mukaan pankit vaihtavat erääntyviä vanhoja luottoja entistä pitkäaikaisemmiksi uusiksi lainoiksi, mutta saavat uusien luottojen turvaksi AAA-luokan vakuuksia.

Kreikan valtio toimittaa panteiksi esimerkiksi Euroopan Investointipankin tai vastaavien puolivaltiollisten EU-toimijoiden korkealaatuisia velkakirjoja.

Kreikan valtiolla ei ennestään ole EIP:n tai muidenkaan luotettavien EU-tahojen velkakirjoja hallussaan, joten sen on ostettava niitä tarvittava määrä velkakirjamarkkinoilta.

Ostoihin tarvittavat rahat Kreikka lainaa euromaiden vakausrahastolta EFSF:ltä.

Näin pankkien Kreikka-riski vain näyttää kasvavan. Käytännössä pankkien luottoriski kuitenkin kutistuu olemattomaksi, kun Kreikka-riski muuttuu esimerkiksi EIP-riskiksi. Kreikan roskalainat saavat suojakseen AAA-luokan turvan.

Ei laskuvirhe,
vaan vääristelyä

EU ja suurpankkeja edustava IIF ovat arvioineet pankkeja "uhkaavan" noin 20 prosentin arvonmenetyksen käyttämällä entistä pitkäaikaisempien uusien Kreikka-lainojen niin sanottuna diskonttokorkona yhdeksää prosenttia.

Tämä uusien Kreikka-luottojen nykyarvolaskelmissa käytetty yhdeksän prosentin korko on niin railakkaasti pielessä, että osa riippumattomista markkina-arvioista luonnehtii laskelmia ja samalla koko taakanjakosopimusta silkaksi silmänlumeeksi.

Oikeampi korko-olettama olisi alle viisi prosenttia tai jopa kolme prosenttia, joka vastaisi parhaan mahdollisen AAA-luokitellun velkakirjan markkinakorkoa. Koko maailmassa ei ole ainuttakaan AAA-luokiteltua velkakirjaa, jonka markkinakorko olisi yhdeksän prosenttia.

Kriittisistä talous- ja markkinakatsauksistaan tunnettu analyysiyhtiö Independent Strategy luonnehtii EU:n ja pankkien taakanjakosopimusta suoranaiseksi tosiasioiden vääristelyksi.

Yhtiö katsoo virallisten laskelmien korkovirheen niin suureksi, että se epäilee virhettä ennemmin tarkoitukselliseksi yleisön ja tietämättömien poliitikkojen harhauttamiseksi.

Myös toinen kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö, BCA Research, on kiinnittänyt asiakkaidensa huomiota EU:n ja Kreikan rahoittajien taakanjakosopimuksen todennäköisesti tarkoitukselliseen vääristelyyn.

Näinkö Saksa ja Suomi
harhautettiin mukaan?

Laskelmiin sovellettavan korkomuuttujan valinnalla pankkien ja Kreikan muiden yksityisten rahoittajien kantama taakka saadaan näyttämään kuinka suurta tappiota tahansa. Se on kuitenkin pelkkä arvio, joka on ilmeisesti sitä kauempana todellisuudesta mitä suuremmalta taakka näyttää.

BCA Research arvioi pääjulkaisunsa Bank Credit Analystin tuoreimmassa numerossa, että pankkien edes näennäinen osallistuminen Kreikan "pelastamiseen" oli välttämätöntä Saksan, Hollannin ja Suomen kaltaisten kriittisimpien maksajamaiden houkuttelemiseksi uuden Kreikka-tuen kannalle.

Pankkien houkutteleminen mukaan aidosti vapaaehtoiseen sopimukseen oli ilmeisesti mahdollista vain tavalla, joka on samalla kertaa pankeille antelias mutta silti näyttää taakalta.

BCA:n mukaan juuri taakanjakosopimukseen – tai ainakin sopimuksesta kertovaan tiedotteeseen – kirjattu railakkaasti liian korkea diskonttokorko naamioi houkuttelevan tuoton tappioksi.

Tulkintaa Kreikka-sopimuksen lumetappioista puoltaa BCA:n mukaan esimerkiksi se, että luottojohdannaisten sopimuksia tulkitseva ISDA on ilmoittanut, ettei se määrittele Kreikka-lainojen vaihtoja luottohäiriöiksi. Jos pankeille koituisi oikeita tappioita, näin tuskin olisi asian laita.

Ei tappiota,
vaan tuottoa

Liian korkean diskonttokoron lisäksi taakanjakosopimus liioittelee pankkeja "uhkaavan" arvonmenetyksen määrää vertaamalla uusien Kreikka-luottojen niin sanottua nettonykyarvoa vanhojen velkakirjojen nimellisarvoon.

Tämä on Independent Strategyn mukaan suunnilleen yhtä räikeää vääristelyä kuin jopa kolme kertaa liian korkea korko-olettama.

Vanhojen Kreikka-luottojen käypä arvo velkakirjamarkkinoilla on viime aikoina ollut rutkasti alle nimellisarvon, ei suinkaan alkuperäisten lainaehtojen mukainen nimellisarvo. Markkinakorkojen voimakas kohoaminen on laskenut vanhojen velkakirjojen markkina-arvoa eli hintaa.

Taakanjakosopimuksen perusteella pankit ja muut Kreikan vanhoja lainojen uusivat rahoittajat saavat vanhoista lainoista täyden hyvityksen. Tämä toteutuu siten, että velkakirjojen vaihto uusiin ikään kuin kuittaa vanhan velan täyteen arvoon eikä suinkaan jopa kymmeniä prosentteja alempaan käypään arvoon.

Independent Strategy luonnehtii virallista arviota pankkien 20 prosentin tappioista hölynpölyksi. Yhtiön mukaan sopimus merkitsee pankeille 4–5 prosentin tuottoa eikä suinkaan tappiota.

Kreikan kipeästi kaipaamassa velkasaneerauksessa pankit olisivat yhtiön arvion mukaan kärsineet kymmenien prosenttien luottotappiot.

Moisesta ei ole pelkoa ainakaan EU:n taakanjakosopimukseen "taipuvilla" pankeilla – niille sopimus on ennemmin palkinto kuin taakka.