Kuka perii Facebook-viestit?
44
Tänä päivänä yhä useampi joutuu visaisen pulman eteen: mitä tapahtuu verkosta löytyvälle elämälle kuoleman jälkeen?
Kysymykseen ei ole helppoa ja yksinkertaista vastausta, sillä eri verkkopalveluiden toimintatavat, lainsäädäntö ja sen tulkinta vaihtelevat.
Pesä peri
paperikirjeet
Liikenne- ja viestintäministeriön tulkinnan mukaan perikunta on tähän asti saanut oikeuden vainajan paperipostiin tämän menehtyessä. Oikeutta on pidetty tärkeänä muun muassa vainajan taloudenpidon selvittämiseksi.
Ylitarkastaja Timo Kievari liikenne- ja viestintäministeriöstä katsoo, ettei tämä periaate ole muuttunut digiajallakaan. Kievarin mukaan perikunnan tulisikin päästä käsiksi esimerkiksi sähköposteihin ja Facebook-viesteihin.
– Minun nähdäkseni lähtökohta on, että perintökaari ei katso mediaa, jolla viesti on lähetetty, Kievari sanoo.
Kievarin mukaan ministeriössä on katsottu, että viestinnän luottamuksellisuutta suojaavat lait koskevat lähtökohtaisesti eläviä henkilöitä.
– Sähköpostissa voi olla viestejä, jotka sisältävät vainajaa koskevia oikeuksia ja velvoitteita, jotka tulevat sitten kuolinpesän vastuulle riippumatta siitä, onko pesä tietoinen niistä, Kievari sanoo.
Hotmail: Omaiset voivat tilata palveluista cd-levyn, joka sisältää vainajan sähköpostit. Tilaaminen vaatii, että heillä on kuolintodistus sekä todistus valtakirjasta.
Gmail: Omaiset voivat tilata palveluista cd-levyn, joka sisältää vainajan sähköpostit. Tilaaminen vaatii, että heillä on kuolintodistus sekä todistus valtakirjasta. Lisäksi Gmail vaatii, että viestejä pyytävällä on vainajan sähköpostitse lähettämä suostumus.
Yahoo! Mail: Palvelu säilyttää vainajan viestit, eikä päästä ketään niihin käsiksi ilman oikeuden päätöstä.
Facebook: Omaiset voivat pyytää palvelua poistamaan vainajan profiilin. He voivat myös pyytää erityistä "muistotilaa" profiilille, jonka jälkeen vain vainajan vahvistetut ystävät voivat jättää viestejä tämän profiilisivulle.
MySpace: Omaiset voivat pyytää palvelua estämään profiilille kirjautumisen.
Flickr: Palvelu pitää tunnuksen avoimena. Jos vainaja on merkinnyt osan kuvista yksityisiksi, perhe ja ystävät eivät pääse kuviin käsiksi.
– Esimerkiksi vainajan velat tulevat kuolinpesän vastattavaksi.
Tilannetta mutkistaa se, että nykyistä viestintälainsäädäntöä valvova Viestintävirasto näkee asian eri tavoin.
Viraston mukaan teleyritys ei voi luovuttaa vainajan viestejä perikunnalle, koska yhtiöllä on vaitiolovelvollisuus viestinnästä ja tunnistamistiedoista. Oikeudesta tiedonsaantiin ei ole myöskään säädetty erikseen.
– Lyhyesti voi sanoa, ettei perikunnalla ole oikeutta saada vainajalle kuuluvia viestejä teleyritykseltä, lakimies Eeva Lantto Viestintävirastosta sanoo.
– Asiassa on otettava huomioon myös vainajan viestinnän toisen osapuolen oikeus luottamukselliseen viestintään, Lantto sanoo.
Lanton mukaan olisi myös ongelmallista päättää, kenelle perikunnan edustajalle viestit luovutetaan.
Selkeyttä
kaivataan
Menettelytapoja selkiyttämään kaavailtu pykälä oli alun perin tarjolla sähköisen viestinnän tietosuojalain muutokseen eli Lex Nokiaan. Se jäi kuitenkin pois, koska reaali- ja digimaailmaa ei haluttu erottaa toisistaan.
LVM:n Kievarin mukaan ministeriöllä ei ole käynnissä prosessia, joka tähtäisi nykyisen lainsäädännön muuttamiseen. Tilannetta kuitenkin tarkkaillaan.
– Tarkastelemme kuitenkin, onko asiasta erilaisia tulkintoja ja olisiko sitä syytä selventää sähköisen viestinnän tietosuojalain yhteydessä, Kievari.
Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio pitää tilannetta monimutkaisena.
– Jos lainsäädännössä ei ole selkeää säännöstä tällaisten tapausten varalle, olisi hyvä, että sellainen luotaisiin, Aarnio arvioi.
Aarnion mukaan sähköinen viestintä näyttää luonteeltaan eroavan normaalista kirjepostista. Hänen mukaansa vainajan sähköposteihin liittyy myös monia oikeudellisia kysymyksiä tekijänoikeudesta kuluttajasuojaan.
Yhteisösivustot
usein ulkomailla
Vaikka vainajien sähköpostista ja kuolinpesän oikeuksista väännetään kättä Suomessa, Facebookin ja Twitterin kaltaiset yhteisösivustot ovat kaukana.
Viranomaisten toimivalta ulkomailla, suomalaisen oikeusjärjestelmän ulkopuolella, sijaitseviin palvelimiin on rajallinen.
Oikeudet vainajan digitaaliseen elämään kiinnostavat kuitenkin myös ulkomailla. Useat verkkopalvelut ovatkin esitelleet omia käytäntöjään, joiden mukaan ne toimivat kuolemantapauksissa.
Digielämän perinnönjako on myös herättänyt yrittäjien bisnesvainut. Esimerkiksi ulkomaiset Legacy Locker-, Asset Lock- ja Deatswitch-yhtiöt tarjoavat maksua vastaan palveluita, joiden avulla voi yrittää päättää, mitä digitaalisia sisältöjä kenellekin jättää.
20
11
24
Kommentit (44)
Kanervan perikunta saisi ainakin sievoiset rahat.
Kyllä se minulla on ainakin mennyt ihan toisinpäin. Kiva olla taas tekemisissä ihmisten kanssa, joita ei ole nähnyt vuosiin. Muutenkin helppo kun ei tarvitse erikseen ruveta soittamaan kaikille kavereille erikseen vaan voi sopia yhdessä, että missä nähdään ja mihin aikaan (inboxissa). Opiskelijalle myös kiva vaihtoehto sen vuoksi, että se on käytännössä ilmainen.
Verkkoyhteisöt ovat lähtemätön osa nyky-yhteiskuntaa ja on aika turha ruveta vastarannan kiiskeksi. Ne ovat tulleet jäädäkseen. Deal with it.
Koska yrityksellä on oikeus alaisen digitaalielämään mutta lähiomaisilla ei, se voi hyötyä palkkalaisesta vielä tämän kuoleman jälkeenkin myymällä urkitut tiedot leskelle ja orvoille sekä perintöverottajalle ja velkojille.
Ja jos perikunta ei ole vielä valmis aloittamaan surutyötä, vainajan elämää voidaan jatkaa digitaalisessa muodossa naamakirjakavereiden edes aavistamatta naaman muuttuneen kuolinnaamioksi.