Omakehu haisee – mutta ei Facebookissa

Tutkijat ja psykologit tutkivat nykyään sitä, miten internet-yhteisöt vaikuttavat käyttäjien sosiaaliseen normistoon tai jopa aivoihin. Vielä julkaisemattoman Columbian yliopiston tutkimuksen mukaan Facebookin tapainen sosiaalinen media lisää sekä narsistisia piirteitä että itsetuntoa.

– Kun ihminen yleensä haluaa esiintyä vaatimattomasti perheensä ja ystäviensä kanssa, saman lähipiirin halutaan eniten seuraavan itsetehostavia päivityksiä, koska heidän mielipiteensä ovat tärkeimpiä, tutkimuksen tehnyt apulaisprofessori Keith Wilcox sanoi The Wall Street Journalin mukaan.

– On kiinnostava huomio, että läheisimpien ihmisten kanssa halutaan olla vaatimattomia henkilökohtaisesti, mutta verkossa antaa itsestä hyvä kuva. En kuitenkaan tunnistanut itseäni, pikemminkin kerron itsestäni vähemmän  tutuimmille ihmisille netissä, sosiaalisen median asiantuntija Harto Pönkä pohtii.

Aiheesta käytiin Facebookin levitessä enemmän keskustelua, sillä itsekorostuksen ei katsottu sopivan suomalaiseen vaatimattomuuteen. Voi olla, että Yhdysvalloissa kerskuminen näkyy internet-kulttuurissa räikeämmin kuin Suomessa, mutta piirre leviää myös Suomeen.

– Kun katsoo taaksepäin, tuntuu että yleinen mielipide on muuttunut vähemmän vaatimattomampaan suuntaan. Siinä mielessä voi sanoa, että itsensä tehostaminen on ajan hengen mukaista.

Narsisteilla useampia
kanavia itsetehostukseen

Nykyisin ilmapiiri suosii menestystä, sosiaalisuutta ja hyvää ulkonäköä. WSJ kuvaa yhdysvaltalaista kulttuuria, jossa kehuskelu ei ole vain internetin ongelma, vaan vaivaa niin työntekijöitä, joiden on alituiseen todistettava pätevyytensä monilla foorumeilla kuin perheitä, joissa yhteisistä hetkistä napsitaan näytepaloja täydellisestä vanhemmuudesta.

Harvardin yliopiston neurotutkijat havaitsivat, että itsestään puhuminen – jota Facebookin tykkäys-kulttuuri ruokkii vahvasti – aktivoi samoja osia aivoissa kuin ruoka ja seksi.

Koetilanteessa tutkijat palkitsivat rahasummalla koehenkilön, jos hän vastasi mieluummin toisia ihmisiä koskeviin kysymyksiin. Useimmin testihenkilöt puhuivat mieluummin itsestään kuin tienasivat rahaa.

Nykyajan sanotaan ruokkivan narsismia, mutta narsismin juuret ovat kuitenkin varhaislapsuudessa, jossa luonteen perusominaisuudet muokkautuvat.

– Narsistisia piirteitä on ihmisissä ollut aina, mutta nyt niiden esiintuominen on hyväksytympää. Sosiaalinen media ei luo narsistia, mutta tarjoaa välineitä itsetehostukseen. Haluaa kilpailla ja tulee tarve olla virrassa mukana, arvelee sosiaalisesta mediasta kiinnostunut Helsingin yliopiston suomen kielen tutkija Laura Paananen.

– Samoja ihmisiä olemme internetissä ja sen ulkopuolella – ainakin suurin osa meistä. Jos piilokehuskelu yleistyy netissä, kuten näyttää tapahtuvan, on mielestäni vain odotettavaa, että se yleistyy myös muussa vuorovaikutuksessa, Pönkä sanoo.

Kehuskelua –
vaatimattomasti ja itsesäälien

Sosiaalisen median kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, että kehuskelu on parempaa piilotettuna. Sille on englanninkielinen termikin: humblebrag.

Piiloelvistelyä on, kun entinen George W. Bushin lehdistöpäällikkö Ari Fleischer twiittaa ”Lentoni La Guardialla jonossa 15:nä. Kaipaan Air Force Onea.”

– Itsetehostus on ärsyttävää, jos se muodostuu ilmiselväksi. Tässä varmaan kiteytyy ilmiön paradoksaalisuus: halutaan jossakin aivojen syvimmissä – tai pinnallisemmissa – sopukoissa antaa itsestä hyvä kuva muille, mutta toisaalta ei haluta sen näyttävän siltä, Pönkä sanoo.

– Olen joutunut piilottamaan tai poistamaan henkilöitä, jotka jatkuvasti kehuskelevat tekemisillään. Nämä ovat kyllä yleensä tapauksia, jotka saavat myös arkielämässä vaivaantumaan jatkuvalla kehuskelulla. Myös itsesääliin puettu kehuskelu on ärsyttävää, Paananen kertoo.

– Olen myös pohtinut sitä, millä perusteella humblebragging-tyyppisen statuksen voi tulkita itseironiseksi tai ei. Se on vaikea tulkittava, mutta suhteutuu siihen kuvaan, mikä ihmisestä on verkossa tai arkielämässä ylipäänsä.

Ihanneminä voi myös
vahvistaa mieltä

Facebookia pro gradussa tutkineen Saara Töyssyn mukaan monet pyrkivät profiilissa korostamaan monipuolisuuttaan erityisesti urheilulla, sosiaalisella elämällä ja matkustelulla. Vaikka virtuaaliminä edustaisi yksilön ”ihanneminuutta”, se ei käyttäjien mielestä ole silti vähemmän tosi.

Silti aitoon itseen liittyvät ”rosoiset ja monimutkaiset” puolet, kuten parisuhdekriisit, eivät kuulu verkkoon. Myöskään tylsiä inhoarkisia tekstejä ei ole sopivaa jakaa.

Pönkä muistuttaa, että sosiaalinen media on silti muutakin kuin Facebookia ja että yhtä lailla verkossa käydään myös syvällisiä keskusteluja ja tilitetään elämän vähemmän hohdokkaista puolista.

Mediapsykologian asiantuntija Anu Mustonen ei usko, että Facebook tekisi ihmisistä omaan napaan tuijottajia, sillä ihmisen perusluonne on suhteellisen vaikeasti muutettavissa oleva kokonaisuus.

– Jonkin verran on tutkimusta, että masentuneilla sosiaalisessa mediassa toimiminen on erityisen tärkeää. Hyviin asioihin keskittyminen voi auttaa.  Oma käytös tai minärakenne voi muuttua siitä, että saa myönteistä palautetta.