Miksi tämä muka uhkaisi? "Yhteiskunnallinen yrittäjyys yleistyy"

Julkisen sektorin rahoitusongelmien kasautuessa myös Suomessa on havahduttu uusiin mahdollisuuksiin tuottaa palveluita ja kasvua.

Jos Suomea verrataan muihin maihin, yrityksiä, jotka pyrkivät ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia, on kuitenkin vielä varsin vähän. Tällaisia firmoja kutsutaan yhteiskunnallisiksi yrityksiksi.

Tunnetuimpia esimerkkejä lienevät Lastenpäivänsäätiön ylläpitämä huvipuisto Linnanmäki, Helsingin Diakonissalaitoksen omistama lääkäriasema Diacor ja ajatushautomo Demos Helsinki.

Juridiselta muodoltaan yhteiskunnalliset yritykset voivat olla mitä tahansa osakeyhtiön ja osuuskunnan välillä. Toisin kuin esimerkiksi Britanniassa, Suomessa yhteiskunnallisia yrityksiä ei luokitella erikseen, eivätkä ne saa erityistukia.

Britanniassa yhteiskunnalliset yritykset ovat vakiintuneet omaksi sektorikseen 12 vuodessa, kirjoittaa Social Business Internationalin perustaja Jonathan Bland  Suomen työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) vuonna 2010 julkaisemassa raportissa.

Raportin mukaan Iso-Britanniassa oli pari vuotta sitten 60 000 yhteiskunnallista yritystä. Niissä työskenteli 800 000 henkilöä, ja yritysten bruttotalousvaikutus oli 27 miljardia euroa. Britannian silloisen hallituksen laskema yritysten talousvaikutus perustuu palvelujen ja tuotosten arvon vaikutukseen yritysten toimintaympäristöön. Myös koalitiohallitus on toistaiseksi perustanut laskelmansa työväenpuolueen näkemykseen.

Suomen Lontoon instituutin pk-yrityksille tekemän kyselyn mukaan Suomessa on potentiaalisesti noin 12 000 yhteiskunnallista yritystä.

– Tarkkaa lukumäärää on vaikea sanoa, koska itse yhteiskunnallisen yrityksen määritelmä on niin hankala, Sitran erityisasiantuntija Jonna Stenman sanoo Taloussanomille.

Mikä yhteiskunnallinen
yrittäjyys?

Sekä Britanniassa että Suomessa kiistellään edelleen yhteiskunnallisen yrityksen määritelmästä.

Britannian hallituksen ohjelmapoliittisessa määritelmässä "yhteiskunnallinen yritys on liiketoimintamalli, jonka tavoitteet ovat yhteiskunnallisia ja jonka voitto investoidaan takaisin näiden tavoitteiden saavuttamiseksi joko itse yrityksessä tai sen lähiyhteisössä. Osakkeenomistajan tai voiton maksimointi ei ole yrityksen päätarkoitus."

Sitran ja TEM:n määritelmissä yhteiskunnallisen yrityksen ominaispiirteenä pidetään arvopohjaisuuden lisäksi sitä, että vähintään puolet liikevoitosta kanavoidaan takaisin yrityksen toiminnan kehittämiseen tai suoraan toiminnan kohteeseen.

– Tällaiset määrälliset kategorisoinnit ovat täysin irrelevantteja ja osin naiivejakin rajoitteita yritystoiminnalle, sanoo Demos Helsingin perustajiin kuuluva Roope Mokka.

Suomen Yrittäjille ja yrittäjyyden professoreille koko käsite tuntuu olevan jonkinlainen punainen vaate.

– Emme näe perusteita sille, että yritykset jaettaisiin jonkinlaisen etusijan saaviin yhteiskunnallisiin yrityksiin ja normaaleihin yrityksiin. Aivan tavalliset yrityksethän tuottavat mitä positiivisimpia vaikutuksia yhteiskuntaan luomalla esimerkiksi työtä ja verotuloja. Kaikki yrityksethän käyttävät jollain tapaa liiketulojaan toimintansa kehittämiseen, sanoo Suomen Yrittäjien johtaja Rauno Vanhanen.

Sitran Stenman arvelee yrittäjien kokevan yhteiskunnalliset yrittäjät jollain tapaa uhaksi.

– Asiahan ei missään nimessä ole näin. Aikoinaan yhteiskunnallisen yrittäjyyden käsitettä pohdittiin paljon, koska jostain syystä se tuntuu synnyttävän automaattisen tyrmäysreaktion.

Vaikka Mokka kokee olevansa yhteiskunnallinen yrittäjä, mieltää myös hän käsitteen luotaantyöntäväksi.

– Itse ongelma on se, että toimintamalli on tavallaan uusvanha ja sen uusi tuleminen eri tavalla määriteltynä herättää ihmetystä. Aihe tuntuu synnyttävän varsin tunnepohjaisia reaktioita siksi, ettei tiedetä, mistä on kysymys, Stenman täydentää.

Stenmanin mukaan yhteiskunnallisten yritysten mahdollisuudet saada rahoitusta ovat muita haastavampia, koska maksimaalista liikevoittoa tai kasvua tavoittelemattoman yrityksen ei välttämättä koeta ansaitsevan yritystukia.

Sitra esitti viime vuonna 50 miljoonan euron suuruista rahastoa suomalaisten yhteiskunnallisten yritysten kasvun turvaamiseksi. Stenman kertoo, että nykyisessä taloustilanteessa hanke on laitettu ainakin joksikin aikaa telakalle.

Yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä
uutta kasvua?

Yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä on toivottu julkisen sektorin taloudellisen taakan helpottajaa erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Monet yhteiskunnallisista yrityksistä keskittyvätkin esimerkiksi hoivapalveluihin.

Britannialainen Blandt peilasi Suomen yhteiskunnallisen yrittäjyyden mahdollisuuksia kotimaansa esimerkkeihin. Sitran Stenmanin mukaan yhteiskunnallisen yrittäjyyden tukeminen ei kuitenkaan merkitse Suomen hyvinvointivaltiomallin mylläämistä.

– Briteistä ei tarvitse kopioida mitään, mutta tarvitsemme jo taloudellisista syistä uusia toimintamalleja. Tarjoamalla ihmisille enemmän valinnanvaraa lähestytään toimivampaa ratkaisua [järjestää sosiaali- ja terveydenhuolto].

Toisaalta esimerkiksi Euroopan unionin komissio ja TEM ovat nähneet uudenlaisessa yrittäjyydessä uusia kasvu- ja työllisyysmahdollisuuksia. Suuret yritykset ovat kärsineet rakennemuutoksista tai siirtäneet toimintansa tuotantokustannuksiltaan halvempiin maihin. Stenmanin mukaan yhteiskunnallinen yrittäjyys houkuttaa sellaisiakin ihmisiä ryhtymään yrittäjiksi, jotka eivät muutoin olisi kiinnostuneita yrityksen pyörittämisestä.

– Suomessa on paljon sellaisia sosiaali- ja terveyspalveluita tarjoavia yrityksiä, joiden yrittäjät ovat aiemmin olleet esimerkiksi kunnallisessa vanhainkodissa töissä. He ovat saattaneet sitten pohtia, miten asiat voisi hoitaa paremmin ja ehtisi viettää vanhusten kanssa enemmän aikaa. Urbaanien nuorten parissa yhteiskunnallinen yrittäjyys taas on tavallaan trendi-ilmiö, kun yhteiskunnallisen hyvän rakentamisen ideologia voidaan yhdistää bisneksen tekemiseen.

Alan toimijoiden
mielestä turhia vastakkainasetteluja

Jyväskyläläisen HILA Open Oy:n toimitusjohtaja Antti Poikolalle yrittäjäksi ryhtyminen ei ollut itsestään selvyys, vaan päätös kypsyi ajan kuluessa. Poikolan yritys on erikoistunut kansalaisten ja julkishallinnon välisten yhteistyöratkaisujen kehittämiseen.

– Halusin tehdä jotain yhteiskunnallisesti merkittävää, ja katsoin yrittämisen hyväksi keinoksi. Koen yhteiskunnallisen yrittäjyyden yrittämisen alalajina, jonka perustamisen motiivi on yhteiskunnallinen.

Poikola perusti yrityksen kaksi vuotta sitten kehittäessään Helsingin kaupungille verkkopalvelua, jonka päämääränä oli parantaa kaupungin pyöräilyoloja. Hän kokee esimerkiksi Suomen Yrittäjien harjoittaman vastakkainasettelun yhteiskunnallisen yrittäjyyden ja muun yrittäjyyden välillä olevan perusteetonta, ja hankaloittavan keskustelua aiheesta.

Sekä Poikola että keväällä 2009 perustetun Suomen yhteiskunnalliset yrittäjät ry:n puheenjohtaja Janne Lemettinen uskovat Stenmanin tavoin penseyden johtuvan tiedon puutteesta.

– Suurin ongelma on se, ettei erityisesti päättäjätasolla ole vielä tarpeeksi ymmärrystä yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä. Asian eteen on kuitenkin tehty valtavasti töitä vuosikausia.

Stenmanin mukaan suomalaisissa kauppakorkeakouluissa ei tällä hetkellä edes kerrota, että yhteiskunnallisen yrittäjyyden liiketoimintamalli on ylipäätään olemassa.

Esimerkiksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun yrittäjyyden professori oli yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä samoilla linjoilla Suomen Yrittäjien kanssa, eikä siksi halunnut kommentoida asiaa Taloussanomille.

Demos Helsingin Mokka kertoo pitäneensä jokin aika sitten Aalto Entrepreneurship Societyssa kurssia.

– Seitsemästä yritysideasta ainoastaan yksi ei perustunut yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen. Uskonkin, että yhteiskunnallinen yrittäjyys yleistyy myös Suomessa, mutta ei valtiovallan havittelemana uutena sektorina, vaan suomalaisten start up -yritysten valtavirtana, Mokka sanoo.