Tästä sen tunnistaa – kaupunkilainen landella

Kun kesäasukkaat lähtevät vesille, siinä riittää välillä venepoliisilla ihmettelemistä. Vakuutusyhtiö Ifin mukaan uusia veneilijöitä, joilla on puutteelliset taidot, tuntuu olevan yhä enemmän. Karilleajot ovat lisääntyneet selvästi pari viime kesän aikana.

Ylikomisario Petri Pahkin Kuopion liikkuvasta poliisista ei silti usko, että karilleajot johtuisivat erityisestä kaupunkilaisesta tumpeluudesta. Kaupunkilaiset vain liikkuvat vesillä isommalla kalustolla ja pitemmillä reissuilla.

– Paikallisilla on tällaista kalastus- ja soutuveneluokkaa, kaupunkilaiset tulevat huviveneillä. Vesistöä ei tunneta, kun liikutaan isommalla alueella. Paikalliset tuntevat kaikki kivet ja karikot ilman navigointilaitteita. Teknisesti jos pitää kunnostaa jotain, voi mennä sormi suuhun.

Savonlinnan suunnalla liikkuvaa poliisia on joskus huvittanut julkinen keskustelu siitä, että savonlinnalaiset eivät osaa ajaa autoa – kesäisin.

Mikkelin pelastuslaitoksella on huomattu, että työkoneiden, kuten moottorisahojen käytössä, on puutteita. Tee-se-itse-puunkaadot ovat riskejä. Pelastustehtävien määrä ei kuitenkaan lisäänny kesän väestömäärän suhteessa.

– Se ryhmä, joka aiheuttaisi eniten ongelmia, ei siirry tänne, pelastuslaitokselta arvellaan.

Silti Etelä-Savon pelastusyksikötkin ovat käyneet muun muassa tuulettelemassa loma-asuntoja savusta, kun pellit ovat jääneet kiinni tai kosteat hormit eivät vedä.

– Erittäin hyvin käyttäytyvät. Joskus kun ei ole moottorisahaa ollut, niin on kutsuttu aika vaatimatonta puuta katkaisemaan, kun olisi suunnilleen vaan ottanut kiinni ja katkaissut, pelastuspäällikkö Tuomo Halmeslahti kertoo.

Mökkitalkkareilla
riittää töitä

Mökkitalkkareilla riittää ihmettelemistä, kun kaupunkilainen huoltaa ja rakentaa.

– Taipalsaarella oli naisporukka, joilla oli kaksi ruohonleikkuria. Kumpaakaan eivät saaneet käyntiin. Sitten oli ostettu kolmas, mutta ei onnistunut. Kävimme kääntämässä siitä siipiruuvit, kun työntöaisa oli kuljetusasennossa, kertoo eräs mökkitalkkari.

Lopella lomakiinteistöhuoltoa tekevä Markku Aalto kertoo, että eräs kaupunkilainen halusi eristää kesämökkinsä niin, että eivät hiiret pääse sisään.

– Aina hiiri jostain sisään pääsee. Se on kivitalossa eri juttu. Siinä hakkaa päätä Karjalan mäntyyn. Mutta järkevästi kun perustelee, niin ymmärtävät kyllä.

– Eräässä lounaissuomalaisessa kesäpaikassa oli kaasulämmitteinen kylpytynnyri. Asiakas soitti muutaman kuukauden jälkeen, että lämmitys ei toimi. Olivat kompuroineet ja kaasupullon vipu oli murtunut, kolmas mökkitalkkari muistelee.

Eräs mökkiläinen pyysi kunnostamaan pihakaivoa, että siitä saisi juomaveden. Se oli savimaassa ja vain pari metriä syvä.

– Kerran yritettiin tyhjentää, mutta mudat tuli heti sisään. Nostettiin kädet pystyyn.
 
Kaakkoissuomalainen mökkitalkkari rakensi saareen mökkiä pääkaupunkiseudulla asuvalle naiselle. Hän haukkui joka päivä miehet pystyyn.

– Työn tekeminen oli jo sitten sellaista surkuhupaisaa hommaa. Nainen oli joka päivä jossain netissä, Suomi24:lla, jossa joku neuvoi miten pitäisi tehdä. Työ päättyi erittäin isoon riitaan, jossa todettiin, että voit sitten tilata netistä jonkun.

Murre-erot
pienenemässä

Murre-erot ei enää yhtä helposti paljasta, mistä mökkeilijä on kotoisin. Alueelliset murre-erot ovat pienentyneet. Tämä on huomattu Savonlinnan torillakin.

– Ollaanko sitä Helsingistä vai Inarista, murre paljastaa jonkun verran, mutta ei aina. Ite tuloo kysyttyä usein. En ole utelias mutta tietohaluinen, torikahvion Sirkka Makkonen sanoo.

Makkosen mielestä etelän kaupunkilaisia ei tunnista enää käytöksestä. Kiireisiin tai tylyihin kaupunkilaisiin Makkonen ei muista törmänneensä.

– Aikaisemmin, tuossa 1980-luvulla, helsinkiläiset vielä korostivat itseään, mutta eivät enää. Tänne (torille) tullaan useammaksi tunniksi. Tämä on sellainen seurustelupaikka, että ei potkaista pallia alta.

Kaupunkilaisen
roolileikkiä

Mökkivaatteiden parhaimmistoa edustavat epämääräiset lökäpöksyt, mainoslippikset ja vain vähän vuotavat kumpparit. Niissä kaupunkilainen viihtyy.  

– Jos kenellä on silitetyt prässätyt vaatteet, kun piäsevät mökille niin ovat verkkareissa ja nauttivat siitä, torikauppias Makkonen tietää.

Mökkeilyn lumo on siinä, että se on erilaista kuin kaupunkielämä. Siinä mielessä kaupunkilaisella on romanttinen suhde maalaisuuteen, "mökkihulluudesta" kirjoittanut akatemiaprofessori Pertti Alasuutari kertoo.

– Pukeutuminen on eron tekemistä kaupunkiarkeen, roolileikki kun pannaan eri vaatteet päälle. Mitä rönttösemmät, sen parempi. Eron tekeminen kaupunkiarkeen on myös sisustaminen nostalgisromanttisella esineistöllä. Mökeissä on paljasta ja maalaamatonta pintaa ja vanhaa tilpehööriä.

Romantisoitunut suhde maalaisuuteen on Alasuutarin mukaan myös kansainvälinen ilmiö.

– Kakkosasuntoja ja kesämökkejä on kaikkialla siellä, missä on varaa. Briteillä on paljon loma-asuntoja Ranskassa. Yhdessä brittitutkimuksessa haastatellut kertoivat siitä, miten he haluavat muuntua tavallisiksi ranskalaisiksi talonpojiksi.

Kiteen läheltä, 1950-lukua henkisestä Varmon kyläkaupassa on huomattu, että kaupunkilaisissa elää nostalgiakaipuu vahvana.

– Se on huomattu, että pääkaupunkiseutulaiset arvostavat paikallisia tuotteita, joita paikalliset eivät. Oikein halutaan tällaisia lapsuuden ja mummolan muistoja, omistaja Sanne Seppälä kertoo.