Teatteria työpaikalla – oletko harkitsija vai hörhöilijä?
Heini Karjanmaa
Kun firmaan ilmestynyt konsultti pyytää vapaaehtoisia improvisoimaan tarinoita, istutko kädet puuskassa vai hyppäätkö heti mukaan? Miksi työpaikalla ylipäätään pitäisi leikkiä sirkusta – ja mitä vastahakoisuutesi sinusta paljastaa?
Tyypillinen osallistavan konsulttifirman koulutustilanne: tulevaisuuden ennakoimista pohtimaan kokoontuneet kuntapäättäjät saivat tehtäväkseen vahtia, ettei tilaisuudessa esiintyvä sirkustaiteilija telo itseään. Miten ihmiset mahtavat tällaisen epätavallisen homman saatuaan käyttäytyä?
Kun konsultti tuo akrobaatin työpaikalle ja pyytää vapaaehtoisia saapumaan lavan eteen, todennäköisesti yleisöstä löytyy ainakin neljä arkkityyppiä.
Utelias laittaa paperit syrjään ja nousee seisomaan, Humap-yhtiön organisaatiovalmentaja Vesa Purokuru kuvaa. Hän etsii tietoisesti uusia ideoita ja kokeilee ennakkoluulottomasti erilaisia menetelmiä, mutta vaatii niiltä myös tuloksia.
Harkitseva ei osallistu ennen kuin kuulee, mitä harjoituksella tavoitellaan. Jäyhä harkitsija vaatii rationaalisen selityksen ei-rationaaliselle toiminnalle, mutta lämpenee sen saatuaan. Tähän ryhmään Purokuru sijoittaa itsensä.
Luonnonlapsi hypähtää mukaan mihin vain vaatimatta selitystä. Tällainen kaikesta mystisestä ilahtuva hörhöilijä ei välttämättä odota harjoitukselta tuloksia, mutta iloitsee luovasta toiminnasta sen itsensä takia.
Tehokas taas ei liikahda tuolistaan millään maanittelulla. Hänen mielestään työpaikalle on tultu tekemään töitä eikä leikkimään. Tehokas haluaa tehdä päätökset järkiperustein ja nopeasti, ja todennäköisesti hänellä on jo omat ratkaisut valmiina mielessään.
Kaikki aistit
käyttöön
Purokuru ei odota kenenkään innostuvan epäsovinnaisista työskentelytavoistaan ilman perusteluja.
– Maailma on nykyään valtavan abstrakti, asiantuntijatyön maailma varsinkin. Siitä huolimatta työmaailma on rakentunut pitkälti vasemman, rationaalisen aivolohkon käytölle, hän selittää.
Kun työ muuttuu mekaanisesta tekemisestä ideoinniksi, kokonaisuuksien hahmottamiseksi ja vuorovaikutukseksi, kasvaa tarve oikean aivopuoliskon sekä intuition ja tunteiden tietoiselle käytölle.
– Luovuus ei ole puhtaasti rationaalista. Jos halutaan luoda uutta, sitä ei pystytä tekemään vain päättelyllä.
Siksi käyttöön otetaan sanojen lisäksi kuva, liike, ääni ja jopa unelmat. Niillä voidaan myös ilmaista asioita, joihin sanat eivät riitä.
Purokurun mukaan ihmiset ovat taitavia ja herkkiä tulkitsemaan kaikenlaista viestintää. Pelkkä hiljaisuuskaan ei jää merkityksittä. Siksi olisi hölmöä pidättäytyä vain verbaalisessa kielessä.
Yksin sanallinen ajattelu on jopa petollista, Purokuru uskoo. Ajattelumme huijaa meitä mennen tullen, kun selitämme asioita mieleisiksemme. Kehon tuntemukset sen sijaan puhuvat useimmiten totta.
Luovasta takaisin
järkeväksi
Aivan tyhjästä teatteria ei työpaikalle tuoda. Luovaa työskentelyä käytetään eri koulutuksissa osana pidempää yhteistyötä, ja jos sen uskotaan palvelevan sen tavoitteita.
Uusilla menetelmillä työstetään aina yrityksen merkittävinä pitämiä teemoja sen omista lähtökohdista, Purokuru korostaa.
Parhaimmillaan kokemukset tarjoavat osanottajille uusia oivalluksia pohdittavasta aiheesta. Luovan harjoituksen jälkeen aiheesta on keskusteltava ja jäsennettävä se konkreettisemmalle tasolle.
Taide toi keskusteluun uuden ulottuvuuden, kun itse nykysirkusta harrastava Purokuru esiintyi yrittäjävalmennuksessa oleville tohtoriopiskelijoille. Itsensä likoon laittava konsultti sai nuoret tutkijat pohtimaan rohkeutta siirtyä teoriasta tekemiseen.
Mitä ennakointiseminaariin kokoontuneet kuntapäättäjät sitten oppivat Tulevaisuudeksi esitellystä akrobaatista, siitä jota heidän piti varjella kolhiintumiselta.
Taloustiedot
Liian innokas varmistelu, varominen ja tukeminen saivat tämän liikkeen pysähtymään lopulta kokonaan.
Ehkä samalla vaikeasti hahmotettava ilmiö muuttui ymmärrettäväksi.
∇ Mainos ∇
