Hyvän työntekijän synkkä salaisuus: ilmainen ylityö

Ekonomiliitto Sefen lakiyksikön johtaja Jan Degerlund kertoo, että palkaton ylityö on yleistä liiton jäsenistössä.

– Näppituntuma ylempien toimihenkilöiden osalta on, että kyllä se on ihan arkipäivää.

Tyypillinen tilanne on jokin päällikkötason tehtävä tai asiantuntijatehtävä.

Myös ammattiliitto Pro on arvioinut, että sen jäsenet tekevät vuosittain ilmaista työtä työnantajalle jopa noin kaksi miljoonaa tuntia.

Toimihenkilöliitto Erton mukaan ylitöitä tehdään usein korvauksetta varsinkin taloushallinnon ja logistiikan sekä tietotekniikan palvelualoilla. Esimerkiksi taloushallintoalalla työntekijöiden odotetaan venyvän, kun tilinpäätöskausi on päällä.

Ylitöistä on vaikea kieltäytyä.

– Pelätään, että saadaan huonon työntekijän leima työnantajan silmissä, sanoo Erton lakimies Jami Pohja.

Pohja uskoo, että osansa on suomalaisella luonteenlaadullakin.

– Suomalainen on lähtökohdiltaan tunnollinen, rehellinen ja työorientoitunut. Ajatellaan, että "kyllä minä nyt jään tämän tekemään".

Varsinkaan nuoret eivät usein kehtaa valittaa ylitöistä uransa alussa, kertoo työmarkkinakeskusjärjestö Akavan vastaava lakimies Jaana Meklin.

– Silloin pelätään, että jos ottaa asian puheeksi, se vaikuttaa urakehitykseen, Meklin sanoo.

Meklinin mukaan Akavalla ei tiedetä tarkkaan, kuinka monessa paikassa edellytetään niin sanottua harmaata ylityötä, mutta hyvin tavallista se tuntuu olevan.

Jäsentutkimusten mukaan pitkää päivää kuitenkin tehdään: joka neljännellä akavalaisella työviikko venyy yli 42 tunnin. Yli 48 tuntia viikossa hurahtaa joka kymmenennellä työntekijällä ja joka viidennellä johtajalla ja virkamiehellä.

Liukuva työaika
voi venyä roimasti

Ylitöitä voidaan teettää korvauksetta ainakin kolmella tapaa, kertoo Erton lakimies Jami Pohja. Ensimmäinen tapa on, että työntekijä tekee palkattomia ylitöitä normaalin työaikansa ulkopuolella kokonaan kirjaamatta eli täysin ilman korvausta.

Toinen tapa on, että ylitöihin painostetaan liukuman puitteissa. Tällöin ylityötunnit korvataan yleensä vapaana.

– Silloin saa kuitenkin vain yksinkertaisen korvauksen, mutta ei ylityökorvauksia, Pohja huomauttaa.

Kolmatta korvauksetonta ylityötapaa esiintyy esimerkiksi terveyspalvelualalla, jossa eri viikkoina tehdään usein eri määrä työpäiviä keskimääräiseen työaikaan perustuen.

Jos työnantaja hälyttää työntekijän töihin työvuoroluettelon mukaisena vapaapäivänä ja muuttaa työvuorolistaa jälkikäteen yksipuolisesti työajan tasoittamiseksi, syntyy helposti ylityötilanteita, joita ei välttämättä korvata mitenkään.

Työaikalaissa ja työehtosopimuksissa liukumien ja ylitöiden määrää on rajoitettu, mutta maksimimäärät ovat suuria. Esimerkiksi taloushallintoalan työehtosopimuksen mukaan liukumaa saa vuodessa kertyä enintään 150 tuntia ja tavallisia ylityötunteja 330 tuntia. Liukuvaa työaikaa käytettäessä saa vuorokautinen säännöllinen työaika olla enintään 13 tuntia.

Harva jaksaa
riidellä ylitöistä

Sefen Jan Degerlundin mukaan työsopimuksissa voi olla kirjauksia, että ylitöistä ei makseta. Tällaiset kirjaukset eivät kuitenkaan ole työaikalain mukaisia.

Sopimuskikkailua harrastetaan joskus myös työntekijän tittelin kanssa. Lain mukaan johtavassa asemassa työskentelevä henkilö jää työaikalain ulkopuolelle. Toisin sanoen työntekijän ylennys päällikkötasolle voi poikia läjäpäin palkattomia ylitöitä, vaikka toimenkuva ja palkka eivät muuttuisi paljoakaan.

Laki kuitenkin edellyttää, että johtava asema on todellinen, ei pelkästään titteli. Tämä ei ole kaikille työnantajille selvää.

– Käytännössä työpaikoilla lakia sovelletaan paljon alhaisemmalle tasolle, kuin lainsäätäjä on tarkoittanut.

Oikeudessa ratkaisevaa ei kuitenkaan ole merkintä työsopimuksessa. Siellä lähdetään arvioimaan, onko työ todellisuudessa sillä lailla johtavaa, kuin työaikalaissa sanotaan, vai ei, sanoo Jan Degerlund.

Harva työntekijä kuitenkaan vie ylityöriitoja oikeuteen asti.

– Vasta jos työsuhde päättyy riitaisasti, samassa yhteydessä saatetaan lähteä ylityökorvauksia perimään, Degerlund sanoo.

Degerlundin mukaan valtaosa työnantajista ja työntekijöistä on kärryillä työaikalainsäädännöstä ja tietää, että ylityöt kuuluu korvata.

– Välillä on kuitenkin tapauksia, että ihmiset ovat aidosti siinä käsityksessä, ettei heille tarvitse maksaa ylitöistä, hän kertoo.

Hölmöin
rehkii salaa

Työterveyspsykologi Maija Vattulainen Työterveyslaitokselta muistuttaa, että jatkuvaan ylityöhön pitäisi puuttua ajoissa. Riskinä on silloin ylikuormittuminen ja jopa työuupumus.

Vattulaisen mukaan työkulttuurissa voi olla hiljaista odotusta, että työntekijän kuuluu vain joustaa. Joskus voi käydä niinkin, että työnjohto ei edellytä harmaata ylityötä, mutta työntekijät puurtavat itse vaivihkaa.

– Hölmöimmät tekevät jatkuvasti ylityötä salaa esimieheltään. Se on oikeasti varsin lyhytnäköistä, sillä silloin organisaatio ei pysty reagoimaan tilanteeseen. Johonkinhan pitäisi silloin saada lisäresursseja, tai aikataulut ovat epärealistiset, Vattulainen sanoo.

Vattulaisen mukaan hiljaiset puurtajat usein odottavat, että heidän työnsä kuitenkin huomataan jossakin vaiheessa. Näin tuskin käy, ja lopputulos voi olla vain uupumus ja pettymys.

Olivatpa pitkät päivät työnjohdon vaatimus tai eivät, työtehoa ne eivät automaattisesti lisää. Jopa päinvastoin.

Vattulainen kertoo, että kansainvälisessä tutkimuksessa havaittiin, että maissa, joissa tehdään pitkää työpäivää, kuten Japanissa ja Yhdysvalloissa, oli sama työteho kuin maissa, jossa tehdään kahdeksantuntista työpäivää.

Yhdysvalloissa ja Japanissa todettiin tutkimuksissa, että pitkää päivät tekevät työntekijät eivät välttämättä tee päivän aikana enempää kuin lyhyttä päivää tekevät. Yleisestikin on tiedossa, että jatkuva ylityö voi alkaa myös nakertaa työtehoa.

– Joillakin on jo sen verran jumissa aivot, että työt eivät enää suju kuten ennen.

Työnjohdon pitäisikin tarkkailla tilannetta sekä pitää tavoitteet ja aikataulut ajantasalla. Jos toiminta muuttuu, muutoksen pitää näkyä myös työnjaossa.

Työkaveritkin voivat seurata, etteivät kukaan uuvu.

– Jos huomaa jonkun roikuskelevan töissä jatkuvasti, kannattaa ottaa asia puheeksi kollegan kanssa.