Tähän on tultu: Pojat eivät ehdi kasvaa ja vahvistua

Suomalaiset halutaan pitää yhä tiukemmin ja pidempään työelämässä. Näitä suunnitelmia ja monien elämää varjostaa kuitenkin se, että joukko nuoria ja etenkin nuoria miehiä ei saa otetta yhteiskunnasta.

Valviran ylilääkäri Markus Henriksson sanoo, että tilanteesta on syytä olla huolissaan. Hän ja muut asiantuntijat puhuvat polarisaatiosta.

– Suurin osa nuorista miehistä ja naisista voi hyvin. Huonosti voivat suhteellisesti ottaen aiempaa huonommin. Huonovointisuus on heillä aiempaa monipuolisempaa ja heillä syrjäytymisriskit ovat kasvaneet, Henriksson sanoo.

Tilanne nähdään myös armeijassa. Psykiatrian ylilääkäri Tanja Laukkala Sotilaslääketieteen keskuksesta sanoo, että ikäluokissa on sekä erittäin hyvin eri elämänalueilla selviytyviä nuoria, jotka selviytyvät hyvin myös armeijassa, että tukea tarvitsevia nuoria.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Mauri Marttunen sanoo, että pahoinvointi näyttää kasautuvan, katsotaanpa sitä millä mittarilla tahansa.

– Se liittyy huono-osaisuuteen, köyhyyteen tai huonompaa huonompaan toimeentuloon, ruumiilliseen terveyteen, elintapoihin sekä myös mielenterveyskysymyksiin ja päihdekäyttöön, hän sanoo.

Ehtivätkö pojat
olla poikia?

Se, millaiseksi lapsi kasvaa, on erittäin monen tekijän summa. Nyky-yhteiskunnassa kilpailu ja tehokkuus ulottuu lapsiin ja nuoriin ja heiltä vaaditaan paljon.

Pojat ovat tyttöjä suuremmassa syrjäytymisvaarassa, koska he kehittyvät tyttöjä hitaammin.

– Kun oppivelvollisuus päättyy, monet ovat aivan lapsia, sanoo Tampereen yliopiston dosentti Matti Rimpelä.

Järjestelmä sallii huonosti eritahtisen kehityksen. Kun ennen pojat saattoivat ryhdistäytyä viimeisellä luokalla ja selviytyä koulusta hyvin arvosanoin, nykyisin tällainen on vaikeaa.

– Lapset on pistetty pakkotahtiseen myllyyn. Jos jää puoli vuotta tai vuoden jälkeen, eroa on vaikea kuroa kiinni, Rimpelä sanoo.

Älä varjele
lasta pettymyksiltä

Olennainen osa kehitystä ovat sosiaaliset taidot, jotka ovat yhä tärkeämpiä. Myös nämä pojat oppivat yleensä hitaammin kuin tytöt.

Sosiaalisesti taitava ihminen on oppinut tunnistamaan mielensä ja elimistönsä viestit, ymmärtämään niitä ja sanoittamaan ne.

– Pitää tajuta oma tilanteensa voidakseen tuntea empatiaa muita kohtaan, Rimpelä sanoo.

Hän lisää, että sosiaaliset taidot ovat eri asia kuin hyvä käytös tai näennäinen sosiaalisuus.

Vaikkapa 18-vuotias voi hengailla poikasakissa ja harrastaa, mutta todellisuudessa on jengin jatkona. Hänellä ei välttämättä ole sosiaalista osaamista. Hän ei esimerkiksi tule toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa, eikä ei siedä pettymyksiä.

Sosiaaliset taidot syntyvät vuorovaikutuksessa. Yritykset, erehdykset ja niihin liittyvä pettymykset ovat olennainen osa oppimista.

– Pettymysten sieto on keskeinen osa sosiaalisia taitoja ja pettymykset ovat olennainen osa kasvamista, Rimpelä sanoo.

Moni vanhempi pyrkii varjelemaan lapsiaan epäonnistumisilta, mutta Rimpelän mukaan nämä elämän perusasiat pitäisi oppia yhdeksänteen ikävuoteen mennessä.

– Kolmas luokka asettaa lapset samalle viivalle. Jollei koe oppimisen iloa, ei osaa toimia sosiaalisesti oikein koulussa, hän sanoo.

Netti tarjoaa tunteettoman
näennäismaailman

Yleensä syrjäytyminen mielletään taloudelliseksi, mutta Henrikssonin mukaan nuorilla on myös henkistä identiteettisyrjäytymistä, johon ei ainakaan heti liity taloudellisia ongelmia. Tällainen syntyy tarkoituksettomuuden tunteesta.

– Henkisesti syrjäytynyt ei koe riittäviä arvostuksen ja merkityksen kokemuksia, joita ihminen välttämättä tarvitsee.

Henrikssonin mukaan tällaisilla nuorilla ei ole keinoja käsitellä esimerkiksi pettymyksiä, ja he saattavat purkaa tunteensa tuhoavaan tai impulsiiviseen toimintaan kuten vastikään Hyvinkäällä tapahtui.

– Yhtenä tekijänä voivat vaikuttaa nettimaailma ja väkivaltapelit, hän lisää ja korostaa sanaa yhtenä.

Rimpelän mielestä pelit ja internet tarjoavat näennäismaailman, jossa on mahdollisuus elää ilman tunteita. Tämä maailma mahdollistaa robottimaisen elämään, josta puuttuvat inhimillisyyden peruselementit, vuorovaikutus, kyky luottamuksellisiin suhteisiin ja vastoinkäymisten sietämiseen.

– Mediatietojen perusteella kaikille viime aikojen ampumistapauksille näyttää olevan ominaista se, että ampujan sosiaalinen osaaminen on jäänyt heikoksi, Rimpelä sanoo.

Maailma on vaarallinen
liikunnallisesti lahjakkaille

Moni isä ja äiti pyrkii pohjustamaan lapselleen menestyksekästä uraa valitsemalla hyvät harrastukset tai koulut. Aina päämäärätietoiset ratkaisut eivät ole onnistuneita.

Niin urheilu- kuin vaikkapa musiikkiharrastuskin voi kääntyä itseään vastaan. Ei ole tavatonta, että valmentaja kehuu lasta, jos hän osallistuu puolikuntoisena ja lääkärin suosituksesta huolimatta joukkueensa otteluun tai sovittuun kilpailuun.

– Tämä maailma on erityisen vaarallinen lapsille, jotka ovat liikunnallisesti lahjakkaita, Rimpelä sanoo.

Hänen mukaansa lapset on helppo sitouttaa ja heitä on helppo huiputtaa.

– Lapsuuteen olennaisesti kuuluvat leikinomainen suhtautuminen ja leikin kautta oppiminen on korvautumassa tehokkuudella, Rimpelä sanoo.

Ketään ei pidä
nöyryyttää

Nuorten täytyy varhain tehdä pitkälle vaikuttavia päätöksiä. Marttunen toivoo, että perhe ja lähipiiri pystyisi auttamaan näissä ja myös mahdollisissa väärissä valinnoissa.

Jos nuori syystä tai toisesta lopettaakin koulun tai vaikkapa varusmiespalveluksen, hän voi tuntea itsensä surkimukseksi.

– Varusmies- tai siviilipalvelu on nuorille miehille edelleen iso asia. Kyllä se tuntuu, jos syystä tai toisesta hän ei pysty suorittamaan sitä, Henriksson huomauttaa.

Henriksson oli aiemmassa tehtävässään mukana käynnistämässä Time Out! Aikalisä! Elämä raiteilleen -hanketta, jossa paneudutaan varusmies- ja siviilipalveluksen ulkopuolelle jääneisiin miehiin. Heihin otetaan yhteyttä ja selvitetään, millaista ohjausta he tarvitsevat ja tarjotaan tätä.

Välillä kilpailu koulussa, harrastuksissa tai työelämässä on suorastaan julmaa. Henrikssonin mukaan on erittäin tärkeää, että nuori ymmärtää, että kompasteluista huolimatta hän on arvokas ihmisenä. Olennaista on, että ketään ei nöyryytettäisi.

– Kulttuurissamme on ilmiöitä, joissa tuotetaan häpeän ja nöyryytyksen kokemuksia. Suurin osa ihmisistä kestää ne hyvin, mutta niille, joilla on muistakin syistä pahoinvointia, nöyryytys aiheuttaa suurta psyykkistä kipua, Henriksson sanoo.

Ole lähimmäinen ja
pidä huolta nuoresta

Marttunen uskoo, että yhteiskunta voi olla yhtä aikaa tehokas ja inhimillinen. Hän painottaa, että lasten ja nuorten kehityksellä pitää olla suotuisat olot.

– Huolenpito ja lähimmäisenä oleminen on tärkeää, hän sanoo.

Marttunen muistuttaa, että jokainen voi tukea niin lapsia kuin nuoriakin välittämällä.

Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä tärkeämpi yhteisö perhe on. Rimpelän mukaan vanhemmilta vaaditaan paljon aiempaa enemmän, mutta tukijärjestelmä on jäänyt kehityksestä pahasti jälkeen.

Hän huomauttaa, että lapsia tuetaan auttamalla vanhempia. Hän haluaisi jalkauttaa perhetyöntekijät vastaanotoilta takaisin koteihin.

Kouluttomia ei saisi
jättää irralleen

Asiantuntijoiden mielestä kouluissa pitäisi panostaa sosiaalisten taitojen opettamiseen ja yhteisöllisyyteen. Rimpelä venyttäisi oppivelvollisuusikää.

Hän kummastelee sitä, että kouluaikana moneen kertaan löydetyt ongelmanuoret hukataan koulun jälkeen ja sen jälkeen huudetaan apuun etsivää nuorisotyötä.

– Suomen yhteiskunnan suurin eriarvoisuus tällä hetkellä on, että koulutuksensa keskeyttäneet jäävät täysin irralleen, hän sanoo.

Rimpelä perustelee tätä sillä, että valtio tukee valtionosuuksilla kuntia, jos nuoret menevät ammatilliseen koulutukseen tai lukioon. Koulutuksen ulkopuolelle jääviä ei tueta mitenkään.