Kerro tämä tänään – ja muusta vaikene

Monet koulut päättyvät tänään. Peruskoulun päättää 61 000 nuorta, ylioppilaslakin saa 30 300 ja ammattiin valmistuu 69 900 opiskelijaa. Mitä koulunsa päättäneelle olisi hyvä sanoa?

Filosofian professori Timo Airaksinen Helsingin yliopistosta kehottaisi nuorta miettimään, mitä aikoo olla isona.

– Jokaisella on etsikkoaikansa. Jos sen käyttää hyvin, elämä menee hyvin, jos väärin, on vaikea päästä enää kiinni asioihin, hän sanoo.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan johtaja Matti Apunen sanoo, että elämä on kestävyyslaji.

– Menestyminen vaatii pitkäjänteisyyttä, ponnistelua ja kärsivällisyyttä, hän sanoo ja toivoo valmistuneilta rakentajahenkeä.

Käy koulut
kunnolla

Professori Marja-Leena Stenström Jyväskylän yliopistosta painottaa, että koulutus kannattaa, vaikka välillä olisi motivaatio- tai muita vaikeuksia.

Hän viittaa Jyväskylän yliopistossa tehtyyn tutkimukseen, jossa seurattiin ammattikoulun, ammattikorkeakoulun ja yliopiston aloittaneita ja niistä valmistuneita. Tuloksena oli, että mitä korkeampi koulutus, sitä paremmin sijoittuu työmarkkinoilla.

– Yliopistosta valmistuneet saavat parempipalkkaisia töitä kuin muut ja heidän työttömyysprosenttinsa on alhaisempi, Stenström sanoo.

Palkkauksessa on kuitenkin alakohtaisia eroja. Ne on hyvä tiedostaa. Airaksinen kehottaa tarkastelemaan päämääriä ja omia kykyjä realistisesti.

– Jokainen ei voi olla kuuluisa iskelmälaulaja tai televisiotähti.

Apunen huomauttaa, että perustukset pitää rakentaa hyvin eli käydä koulut kunnolla ja rakentaa uraa pala palalta.

Stenströmin mukaan numeroilla on väliä. Esimerkiksi peruskoulutodistus viittaa selvästi siihen, miten nuoret menestyvät seuraavassa oppilaitoksessa.

– Monta ällää ylioppilastodistuksessa on hyvä pohja ponnistaa eteenpäin, hän sanoo.

Opettele
itsetuntemusta

Moni etsii nykyisin "omaa juttuaan". Airaksinen suosittelee itsensä opiskelua ja viittaa kreikkalaisen filosofi Herakleitoksen sanoihin: Olen tutkinut itseni.

– Se on hyvä ohje.

Kun tuntee itsensä, on helpompi löytää oma polku. Airaksinen suosittelee, että nuori ei jää haahuilemaan maailman mahdollisuuksiin, vaan kokeilee tarmokkaasti paria vaihtoehtoa.

Hän huomauttaa, että alaa voi vaihtaa myöhemmin. Stenström on samaa mieltä. Hän puhuu positiivisesti koulunsa keskeyttävistä eli niistä, jotka lopettavat yhdet opinnot, mutta suorittavat tutkinnon toisella alalla.

Liian pitkään omaa oksaa ei pidä etsiä. Airaksinen toteaa, että mitä enemmän ikää kertyy, sitä vaikeammaksi eteneminen käy.

– 35-vuotias nuori on jo aika omituinen.

Paras on hyvän
pahin vihollinen

Apusen mielestä omaa juttua kannatta hakea, mutta ei etsiä liian täydellisiä vaihtoehtoja. Hänestä ei pidä kuvitella, että on joku paikka tai ammatti, jossa kaikki on hyvin.

– Paras on hyvän pahin vihollinen. Kun haetaan liian täydellistä, ei huomata, missä todellinen mahdollisuus on.

Apusen mukaan hyvästä vaihtoehdosta kannattaa lähteä rakentamaan vielä parempaa. Hän arvostelee konsultteja ja viisastelijoita, jotka tarjoavat nopeita ratkaisuja.

– Elämä ei koskaan ole avaimet käteen -rakennelma.

Hedonistinen
egoismi on pahe

Airaksinen kertoo lukeneensa tuhansia ylioppilaiden vastauksia. Hänen mukaansa nuoret ovat ainakin puheissaan herkästi egoistisia ja hedonistisia, vaikka vastauksista kuultaakin vahva vihreä tietoisuus.

– Arvomaailma on syytä laittaa järjestykseen ja ymmärtää, että hedonistinen egoismi on pahe. Yhteisöllisyys ja sosiaalisuus ovat hyveitä.

Valmistuneen tulee Airaksisen mielestä alkaa ottaa vastuuta ja hakea yhteiskunnallista tehtäväänsä. Koska yhteiskunta on kustantanut koulutuksen, hänestä on reilua, että valmistunut antaa panoksensa yhteiskunnalle.

Oli ammatti ja työ mikä tahansa, siitä on Apusen mielestä syytä olla aidosti ylpeä ja pyrkiä tekemään parhaansa. Varsinkaan koulun penkiltä tulleen ei silti pidä kuvitella, että osaa kaiken.

– Kaikki viisaus ei tule kerralla, Apunen huomauttaa.

Älä väitä, että maailma
on kyseistä ihmistä varten

Mitä sitten valmistuneelle ei kannata sanoa?

– Ei kannata väittää, että koulutuksesta ei olisi hyötyä, Stenström sanoo.

Apusen mielestä ei pidä esittää, että maailma on kyseistä ihmistä varten.

– Se voi olla vaarallinen lupaus, joka johtaa pettymykseen.

Hänestä nuorta voi kannustaa kiittämällä yritystä ja ponnistusta. Myös Airaksinen vieroksuu nuoren ainutlaatuisuuden ja erinomaisuuden korostamista.

– Ei pidä sanoa, että nyt sinulla on kaikki polut auki taivaisiin asti ja että voit olla, mitä tahdot. Tai että saat sen, mistä luovut, hän huomauttaa.

Hän ei myöskään korostaisi nuoren oikeuksia ja niiden vaatimista. Nöyryys on parempi asenne.

– Täytyy tunnustaa ja tunnistaa, että maailma on kova paikka, Airaksinen huomauttaa.