Tällainen asiakas on pirssikuskin painajainen

Taksiyhtiö Savunen & Co:n luotsi Harri Savunen osaa 39,5 vuoden kokemuksella kertoa ammattiautoilijan arjesta ja niistä erikoisemmistakin tapauksista.

– Siis näitä kaikkitietäviä luennoitsijoitahan riittää joka päivälle. Pikkujouluaikaan nekin, jotka käyttävät sen kerran elämässään taksia, jakavat näkemyksiään siitä, miten tämä homma pitäisi järjestää paremmin. Rautatieasemalta on kolmen kilometrin säteellä semmoiset 40 000 ravintolapaikkaa, ja jos on tolpalla vähänkin ruuhkaa, pitäisi ilmeisesti olla 50 000 autoa jonossa.

Jokainen joskus taksijonossa seissyt tietää taksiasiakkaissa olevan öisin myös vettä väkevämpää ottaneita.

– Painajaismainen asiakas on aamuyöstä kyytiin tuleva nousuhumalainen nuori nainen, Taksikuljetus Oy:n kuljettaja Christian Lagerspetz toteaa ykskantaan.

Miksi?

– Autoon oksentamisen todennäköisyysprosentti on silloin aika korkea, mies toteaa lakonisesti.

Perheyritys Helsingin Taksipalvelu Oy:n hallintoa ja koulutuksia hoitava Katri Halminen kertoo, että keski-ikäisiä naisia on toisinaan vaikea palvella.

– Mitä tahansa tekeekin, niin aina menee väärin, itsekin kuskinpukilla istunut Halminen pyörittelee.

Rasittavimpia kuljetettavia ovat Savusen mukaan ehdottomasti ne, joilla on rahaa, mutta ei osoitetta. Silloin vain ajellaan vaikka siihen asti, kunnes asiakkaan päässä alkaa raksuttaa kylliksi, tai on soitettava poliisi paikalle.

Rahattomia asiakkaita tulee jatkuvasti vastaan. Yrittäjä Savunen hörähtää muistaessaan tapauksen markka-ajoilta. Eräänä kesänä Savusella oli parikymppinen kesälomatuurari, jolle mies painotti vahvasti, että aina on otettava asiakkaalta pantti.

Kännykkä, kello, mitä tahansa. Juhannusaattoaamuna kesälomatuuraja oli sitten ottanut asiakkaalta tekohampaat pantiksi.  

Kehyskuntiin
on matkaa

Kaikki kolme ammattilaista painottavat taksialan olevan ennen kaikkea asiakaspalvelua. Harri Savunen on pöyristynyt kuullessaan toimituksen kokemuksista joidenkin kuskien haluttomuudesta ajaa vuorotyöläisiä yöllä kehyskuntiin.

Lagerspetz sen sijaan kertoo tietävänsä, ettei ajatus kauemmas ajamisesta ilman tietoakaan takaisinpäin tulevaa asiakasta lämmitä kaikkia kuljettajia.

– Veikkaan, että jos kuljettaja ei tunne aluetta, voi haluttomuus ajaa kauemmas johtua ihan turvallisuusseikoista, Halminen sanoo.

– Semmoinen, joka valitsee taksialan, on todellinen asiakaspalvelija. Kannetaan mummojen kauppakassit kerroksiin, ja ajetaan vaikka Iisalmeen, jos voimapaperia riittää. Sillä ei ole mitään väliä, onko keikka kaksi korttelia vai kaksisataa kilometriä. Mutta kyllähän aamuöisestä lyhyestä ajosta tienaa suhteessa paremmin kuin vaikka keikasta Helsingistä Mäntsälään, Savunen sanoo.

Neljä vuotta taksia ajanut Lagerspetz taas heittää ajavansa vaikka Kittilään, jos asiakas niin haluaa.

Kun on päästävä
saunomaan

Toisinaan ajosta tosiaan tulee hieman pidempikin. Vuosia sitten Savunen poimi kevättalvesta kyytiinsä kaksi pukumiestä, jotka halusivat neljältä maanantaiaamuna ajaa Jyväskylään mökille saunomaan. Kylliksi miesten toiveen järkevyyttä ääneen kyseenalaistettuaan Savunen suostui ajoon, jos miehet hakisivat rahat.

Silloiselta Unioninkadun pankkiautomaatilta miehet sitten nostivat 1 500 markkaa, laittoivat rahat etupenkille ja asettuivat itse mukavasti taakse. Muovikassista miehet kaivoivat kaljapullot esiin.

– Yleensä en anna autossa juoda, mutta kun oli tällainen vähän pidempi reissu, annoin niiden ottaa sitä keppanaa.

Laukaan lähellä takapenkiltä alkoi kuulua epäileviä ääniä.

– Siellä se toinen mietti, että mitä me tässä nyt oikein tehdään. Jonkun ajan päästä se toinen ehdotti takaisin Helsinkiin kääntymistä. 

Savunen valaisi miehille matkaa Helsinkiin olevan aivan yhtä paljon. Miehet päätyivät siihen, että on kuitenkin parempi mennä mökille saunomaan.

– Kaiken ne maksoivat, mutta kyllä minä sitä mietin. Sinne ne jäivät umpihankeen, puvut päällä, vaimot kotona ihmettelemässä ja mukana pelkkä muovikassi.

Lagerspetz painottaa lopuksi, että 99,9 prosenttia taksiasiakkaista on kunnollisia hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Toisinaan kyytiin astuu hyvinkin liikuttavia tapauksia.

– Kuuntelin kerran, miten takapenkillä istuvat kaksi kundia voivottelivat rahojensa loppumista. Mittari läheni pariakymppiä, ja rehellisesti pojat lopulta pyysivät pysäyttämään auton ennen kuin se kaksikymppiä olisi tullut täyteen. Ajoin pojat perille asti, golf-valmentajanakin toimiva Lagerspetz muistelee hymyissä suin.