Miksi vaietaan? Suomi lepää näiden firmojen varassa

Yritykset ovat irtisanoneet alkuvuonna neljänneksen enemmän väkeä kuin vuosi sitten. Etenkin suuret yhtiöt ovat olleet asialla. Niiden varjoissa luodaan kuitenkin jatkuvasti uusia työpaikkoja. Pk-yritykset pitävät väkensä ja aikovat palkata lisää. Niiden osuus työllistäjänä kasvaakin koko ajan.

Yritykset ovat vähentäneet väkeään alkuvuonna selvästi viimevuotista enemmän. Työntekijäpuolen keskusjärjestön SAK:n keräämien tietojen mukaan noin 28 000 suomalaista on saanut tammi–maaliskuun aikana yt-kutsun.

Vähennystarve on ollut yhteensä 8 160 työntekijää, kun vuosi sitten samaan aikaan se oli alle 3 600. Koko viime vuoden yt-neuvottelujen päämääränä oli vähentää hieman yli 13 000 henkilöä.

Osa neuvotteluista on jo päättynyt. Huhtikuun loppuun mennessä yt-neuvottelujen tuloksena oli irtisanottu noin 3 900 henkilöä eli miltei tuhat työntekijää enemmän kuin viime vuoden neljänä ensimmäisenä kuukautena.

Yt-neuvotteluja on käyty noin 140 yrityksessä. Mukana on lukuisia suuria työnantajia eri aloilta kuten ABB, Alma Media, Finnair, Metso, M-real, UPM, Marimekko, Nokia, Tieto ja TeliaSonera.

Kansantalouden kannalta tilanne ei ole niin paha kuin, miltä se ensin näyttää. Pienet ja keskisuuret yritykset eli pk-yritykset ovat nimittäin paikanneet suurten teollisuusyhtiöiden jättämää aukkoa.

Helsingin yliopiston historian professorin Markku Kuisman mielestä näyttää siltä, että nyt pienen ja keskisuurten rooli ja merkitys kasvaa.

– Tai ovathan ne aina olleet merkittäviä. Niiden asemaa ei vain ennen ole tunnustettu, hän lisää.

Pienet synnyttävät
uusia työpaikkoja

Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Timo Lindholm kertoo, että suuntaus on jatkunut pitkään, vaikka ei siitä ole erityisesti puhuttu.

– Koko viime vuosikymmenen isot firmat ovat vähentäneet ainakin kotimaista henkilöstöään. Suurin osa uusista työpaikoista on syntynyt alle 50 henkilön yrityksissä, Lindholm sanoo.

Vuosina 2001–2010 pienten ja keskisuurten yritysten työntekijämäärä kasvoi yli 77 000:lla, mutta suuryritysten väkimäärä pieneni 300:lla. Tilastokeskuksen ja yritys- ja toimipaikkarekisterin mukaan vuoden 2008 jälkeen etenkin suuryritysten merkitys työllistäjänä on vähentynyt.

– Tilastot laahaavat jäljessä, mutta uskon, että perustrendi on jatkunut, Lindholm arvioi.

Viitteitä suunnasta antaa myös Suomen Yrittäjien tuorein pk-yritysbarometri. Vaikka sen perussävy on varovainen, henkilöstön määrän saldoluku on plussalla rakennusalaa lukuun ottamatta.

Etenkin palvelualan yritykset ja kaupat aikovat lisätä väkeään. Myös monet teollisuusyritykset ilmoittavat palkkaavansa uusia työntekijöitä. Lindholm kuitenkin huomauttaa, että teollisuudessa on monenlaisia tilanteita ja valtava hajonta.

– Muuten epävarmoissa oloissa henkilöstöodotus on pysynyt kohtuullisen hyvänä, hän sanoo.

Yhdenkin irtisanominen
leikkaa liiketoimintaa

Finanssikriisin aikaan moni yritys karsi kovalla kädellä kulujaan. Vielä tuolloin suuristakin yrityksistä viestittiin, että henkilöstöstä pitää pyrkiä pitämään kiinni, sillä myöhemmin osaavasta väestä on pulaa. Nyt moni ison firman johtaja tuntuu unohtaneen tämän.

Lindholmin mukaan suhtautumisessa henkilöstöön on kokoluokista johtuvaa eroa.

– Yksi perusero on, että pienessä yrityksessä jokainen on kokonaisuuden kannalta tärkeä.

Jos kymmenen henkilön yrityksestä irtisanotaan yksi tai kaksi, kyse on tarkoituksellisesta yrityksen pienentämisestä. Siinä menetetään liiketoimintaa ja asiakassuhteita ja toimi leikkaa tulevaisuuden kasvumahdollisuuksia.

– Isossa yrityksessä ainakin periaatteessa on mahdollisuus myllätä työnjako ja painotukset uudelleen. Pienessä törmätään heti kysymykseen, mikä toiminta sysätään syrjään? Lindholm sanoo.

Suuryritykset työllistävät
kohta enää kolmanneksen

Vuonna 2010 yksityisen sektorin työpaikoista 25 prosenttia oli alle 10 henkilöä työllistävissä mikroyrityksissä, 20 prosenttia alle 50 henkilön yrityksissä ja 17 prosenttia keskisuurissa yrityksissä. Loput 38 prosenttia olivat suurissa eli vähintään 250 työntekijää palkanneissa yrityksissä.

Lindholm veikkaa, että vuonna 2020 pienten ja keskisuurten ja suurten yritysten työllistämissuhde voisi olla 70 ja 30 prosenttia.

– Siihen suuntaan ollaan menossa.

Kuisma ennakoi, että muutosvauhti ei ole niin suuri kuin aiemmin. Hänen "ilmasta repäisty" arvionsa on, että pk-yritysten työllistämisosuus voi olla tuolloin lähempänä 70 prosenttia.

– Ääritapauksessa suurten osuus voi kutistua 25 prosenttiin.

Enää kaikki ei sada
Suomen laariin

Määrällisesti suuryrityksiä on jo nyt vähän. Jos maa-, metsä- ja kalatalous lasketaan mukaan, Suomessa oli vuonna 2010 miltei 320 000 yritystä. Näistä 614 eli 0,2 prosenttia lasketaan suuryrityksiksi.

Tilanne ei tarkoita, että näille käy huonosti. Kuisma huomauttaa, että isot yritykset ovat globaaleja ja Suomi on vain yksi niiden toimipaikoista.

– Ne voivat kasvaa ja työllistää paljonkin, mutta työllistyminen tapahtuu muualla, hän sanoo.

Esimerkiksi suomalaiset metsäyhtiöt kyllä palkkaavat väkeä, mutta lähinnä Etelä-Amerikassa.

Sama koskee investointeja. Investointeja tehdään maissa, joissa ne ovat yrityksen toiminnan ja kilpailukyvyn kannalta perusteltuja.

– Mikä on hyvä yhtiölle, ei enää ole välttämättä hyvä Suomelle. Ennen kaikki satoi suoraan Suomen laariin, Kuisma toteaa.

Uutta Nokiaa ei
kannata odottaa

Suomeen alettiin odottaa uutta Nokiaa jo ennen kuin yhtiön alamäki alkoi.

– Se, mitä Nokia sai aikaiseksi 1990-luvulla oli niin poikkeuksellista, että uutta Nokiaa ei ole järkevää jäädä odottelemaan, Lindholm sanoo.

Kuisma toteaa, että ei uusi Nokia odottamalla tule. Hänestä Suomessa on totuttu katsomaan ja arvostamaan suurta sekä komeaa.

– Ehkä meillä on asennemuutoksen paikka. Voisimme ymmärtää, että pieni ja keskisuurikin voi olla kaunista ja tärkeää.

Pienten yritysten toiminta paikallisempaa kuin suurten. Ne työllistävät ja investoivat Suomessa. Ne ovat myös suuria ketterämpiä reagoimaan tilanteisiin.

Kuisma muistuttaa, että suomalainen yhteiskunta ja talouspolitiikka on kieppunut suurten yhtiöiden ja hyvin yksipuolisen rakenteen ympärillä.

– Kun pk-yritysten osuus kasvaa, riippuvuus muutamasta suuresta toimialasta vähenee, hän lisää.

Kuisma toivoo, että nykysuuntaus lisäisi yrittäjyyttä. Hän huomauttaa, että Suomessa on totuttu menemään isoihin taloihin töihin.

Kuisma kertoo tutkimuksesta, josta ilmeni, että kauppakorkeakoulun käyneistä juuri kukaan ei halunnut perustaa yritystä. Jopa humanistit suhtautuivat yrittäjyyteen heitä positiivisemmin.

Pk-yritysten pitäisi
ryhtyä viemään

Yritysten paikallisuuteen liittyy yksi pulma: vienti. Suomen kauppatase on heikentynyt trendinomaisesti jo kymmenen vuotta.

– Jos suunta jatkuu, pitää olla huolissaan, sanoi Aktian pääekonomisti Timo Tyrväinen esitellessään pankin taloudellista katsausta viime viikolla.

Lindholmin mukaan viennin vuoksi ei ole hyvä, että suurten yritysten merkitys työllistäjänä laskee kaiken aikaa.

– Suurilla yhtiöillä on suora yhteys siihen, miten Suomeen tulee vientituloja, hän huomauttaa.

Yrittäjäjärjestö kannustaa kansainvälistymään.

– Olemme sitä mieltä, että nykyistä useampi yritys pärjäisi kansainvälisillä markkinoilla, Lindholm sanoo.

Voimmeko elää pesemällä
toistemme paitoja?

Kuisma uskoo, että perinteisten alojen ympäriltäkin voisi löytyä kansainvälisesti merkittäviä yritysideoita. Ne voisivat liittyä infrastruktuurin rakentamiseen tai vaikkapa ilman ja prosessien puhdistamiseen.

– Jossain vaiheessa kiinalaiset eivät enää jaksa hengittää saasteitaan, hän huomauttaa.

Jos yritykset ovat kovin paikallisia, ne törmäävät kotimarkkinoiden ostokykyyn. Tämä koskee etenkin palvelualaa. Kuisma nostaa esiin vanhan kysymyksen: voimmeko elää pesemällä toistemme paitoja?

– Kotimarkkinoilla raja tulee joskus vastaan, hän huomauttaa.

Vaikka pk-yritysten nousu on hyvä asia, suuryrityksiäkin tarvitaan paitsi viennin vuoksi myös ruokkimaan muita.

– Aika suuri osa yrityksistä on alihankinta- tai palveluketjussa tai ainakin tietyssä mielessä ravintoketjussa, Kuisma sanoo.