Kirjaudu ▼
 
Juuri nyt TVO arvioi Olkiluoto 3 -projektin myöhästymisen aiheuttavan 2,3 miljardin euron menetykset

Varo, sinustakin voi helposti tulla syntipukki

Heini Karjanmaa
Varo, sinustakin voi helposti tulla syntipukki
Ihmisen taipumus nostaa yksi henkilö tikunnokkaan on tyypillistä yhteisöille niin työpaikoilla, kouluissa kuin suvuissa. Mutta halutaanko tämän päivän syntipukkitarinoilla itse puhdistautua? Vai onko vain oikein, että päättäjiä vahditaan tiukasti? Helpottaako, kun voi osoittaa yhtä ihmistä sormella ja ajatella, että "onneksi en itse ole tuollainen".
6.4.2012 06:01
Saara Vartiainen
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)

Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen, AKT:n puheenjohtaja Timo Räty ja Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen ovat nimiä, jotka ovat tulleet tutuiksi julkisuudesta viime aikoina.

Näitä ihmisiä on epäilty väärinkäytöksistä virassa tai työtehtävässä. Samalla kun asiaa on vasta alettu selvitellä, henkilö on jo nostettu korkealle valtakunnan julkisuuteen.

Virheen tehnyt ihminen on toki tilivelvollinen teoistaan. Kuitenkin esimerkiksi Paavo Voutilainen todettiin lopulta Helsingin käräjäoikeudessa syyttömäksi väärinkäytöksiin kohutuissa huonekaluhankinnoissaan. Siinä vaiheessa takana oli kuitenkin jo kuukausien riepottelu mediassa ja keskustelupalstoilla.

Lisäksi usein näyttää siltä, että tietty ihminen joutuu silmätikuksi aiheesta, joka koskettaa laajempaakin ihmisryhmää. Yhdestä ihmisestä tulee julkinen syntipukki, jonka riepottelu jättää helposti asian taustat ja laajemmat yhteydet varjoonsa.

Niin sanottu syntipukki-ilmiö tunnetaan jo ihmiskunnan alkuhämäristä alkaen. Ihmisen taipumus nostaa yksi henkilö tikunnokkaan on edelleen tyypillistä ihmisten yhteisöille niin työpaikoilla, kouluissa kuin suvuissa.

Sana syntipukki on peräisin Raamatusta, jossa sillä oli konkreettinen merkitys: ”Ennen kuin syntipukki päästettiin erämaahan, Aaron laski molemmat kätensä sen pään päälle ja siirsi siten vertauskuvallisesti kansan synnit sen päälle. Pukki kantoi sitten kansan synnit pois leiristä.”, lukee Jesajan kirjan 53. luvun 6 jakeessa.

Halutaanko tämän päivän syntipukkitarinoilla pestä pois yhteisetkin synnit? Vai onko vain oikein, että päättäjiä vahditaan tiukasti?

Tutkitaan vai
hutkitaan ensin?

Voima-lehden toimittaja Susanna Kuparinen seurasi tiiviisti Voutilaisen tapausta. Hänen mielestään tämänkaltaisia aiheita pitää vastaisuudessakin ryhtyä käsittelemään mediassa saman tien.

– Koska meillä oikeusprosessit voivat kestää kauan, ja koska asiaan kohdistuu yleistä mielenkiintoa, Kuparinen perustelee.

Vaikka Voima-lehdessä aluksi seurattiin Voutilaisen tapausta tarkasti, oikeuden vapauttava päätös julkaistiin lehdessä vasta yli puoli vuotta myöhässä. Journalistin ohjeiden ja Kuparisen itsensä mukaan päätös olisi kuitenkin pitänyt julkaista viivytyksettä.

– Virhe tapahtui, ja siitä pitää oppia, Kuparinen sanoo.

Pappi ja kirjailija Jaakko Heinimäki pitää ongelmallisena sitä, että tapauksista uutisoidaan, kun oikeusprosessi on vielä kesken. Hän pahoittelee, että uutisten ja viestinnän maailma on tullut niin nopeaksi, että uutisvälineet kilpailevat kuin aitajuoksijat. Toimituksissa ei ole varaa tehdä rauhallisesti ja perusteellisesti työtänsä. Silmätikkujen riepottelu kärjistyy entisestään, kun uutiset julkaistaan yleensä pikavauhtia myös netissä.

– Netin keskusteluareenat ovat kuin hullujenhuoneita. Siellä tikunnokkaan nostettujen ihmisten elämän ruotiminen jatkuu amatöörivoimin. Se on ehkä se karuin ja hurjin juttu, Heinimäki sanoo.

Helsingin yliopiston kansleri ja filosofi Ilkka Niiniluoto arvioi, että yleinen käytäntö rikostutkintojen uutisoinnista on muuttunut.

– Suomessa on vanha periaate, että kukaan ei ole syyllinen, ennen kuin on toisin todistettu. Sen takia rikosuutisissa vältettiin aikaisemmin sitä, että julkaistiin rikollisten nimiä. Nyt käytäntö näyttää muuttuneen aika paljon. Sekä rikostutkinta että eettiset ongelmat henkilöidään ja ne tuodaan suoraan julkisuuteen nimellä varustettuna.

Niiniluodon mukaan vaarana on, että ihminen leimautuu, vaikka myöhemmin osoittautuisi, ettei moitteisiin ollut aihetta.

Miten paljon yhtä
ihmistä voi riepotella?

Sekä Kuparinen että Heinimäki vetäisivät riepottelun rajan ainakin siihen, että keskityttäisiin asiaan, ei henkilökohtaisuuksiin.

– Se, minkälainen tyyppi joku on, ei oikeastaan kuulu lehtien palstoille ollenkaan. Eettinen keskustelu pitäisi käydä argumenteilla, ei nostamalla yksilöitä tikunnokkaan. Jokainen ihminen on hirveän paljon monimutkaisempi olento, kuin mitä iltapäivälehtien lööpeistä voi lukea, Heinimäki sanoo.

Kuparisen mukaan yksityiselämä pitäisi rajata pois julkisuudesta, jos se ei vaikuta tekemisiin.

– Minua huolestutti Vantaan silloisen kaupunginjohtaja Jukka Peltomäen naissuhteen uutisointi Helsingin Sanomissa viime vuonna. Toimittaja perusteli suhteen uutisointia sillä, että se oli saattanut Vantaan sekasortoon. Mutta voiko suhde ylipäätään suistaa kaupunkia sekasortoon? Se oli muuten hillittömän hieno juttusarja, mutta suhteesta kertominen oli liikaa, Kuparinen sanoo.

Kuparisen mukaan ihmisen henkilökohtaista elämää käsitellessään toimittaja lankeaa helposti kaksinaismoralismiin. Muilta voidaan vaatia sellaista käytöstä ja standardeja, joita ei itse noudateta omassa elämässä.

Kuparinen poistaisi myös nimittelyn.

– Esimerkiksi Rätyä on julkisesti haukuttu psykopaatiksi, narsistiksi ja vaikka miksi. En tiedä, miten nämä asiat edes liittyvät siihen, mitä Räty on tehnyt, hän sanoo.

Ilkka Niiniluodon mukaan yksittäisen ihmisen nostaminen esiin mediassa on yleistynyt viime vuosina.

∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

– Ennen tällaiset sensaatiojutut rajoittuivat vain joihinkin lehtiin, mutta nyt niistä on tullut kaikille näkyvää lööppien vakioaineistoa. Varmasti on totta, että jos yksi ja sama henkilö on viikkokausia pyörityksessä, se voi olla hänen kannaltaan kohtuutonta, Niiniluoto sanoo.

Niiniluodon mukaan median kannattaisi ihmisten sijaan kaivaa esille laajempia mekanismeja, joista eettiset ongelmatkin syntyvät. Hän kuitenkin myöntää, että median on helpointa ja havainnollisinta käsitellä ongelmia juuri yksittäisten tapausten kautta.

Kantaako syntipukki
kaikkien pahat teot?

Jyväskylän yliopistossa joulukuussa tarkastetussa väitöskirjassa Tiina Nikkola tutki ihmisen käyttäytymismalleja ryhmässä. Nikkolan mukaan ryhmän valitsema syntipukki mahdollistaa sen, että ryhmän sisäisistä ristiriidoista ei tarvitse piitata ja omaa syyttömyyttä voidaan pitää valheellisesti yllä. Syyllisen etsiminen on ryhmissä yleinen ratkaisumalli, jolla suojaudutaan omilta ahdistuksen tunteilta.

Jaakko Heinimäellekin ilmiö on tuttu.

– Kun voidaan osoittaa yhtä ihmistä sormella, voidaan tuntea, että luojan kiitos me ei olla tuollaisia. Oma puhtauden tunne syntyy näkemällä likaa toisessa.

Toisaalta moraalia voi hänen mukaansa käsitellä vain ihmisten kautta, koska vain ihmiset tekevät moraalisia ratkaisuja.

– Esimerkiksi osakeyhtiöillä ei ole moraalia, osakkailla on, Heinimäki sanoo.

Kuparisen mukaan on mahdollista, että viime aikojen uutisissa näkyy syntipukki-ilmiö.

– Totta kai on vaarana, että silloin alkuperäinen asia unohtuu. Mutta kun on kyse johtajasta tai korkeinta valtaa käyttävästä henkilöstä, silloin myös odotukset nuhteettomuudesta on ihan aiheellisestikin kovia, Kuparinen sanoo.

Syntipukki-ilmiötä ei Kuparisen mukaan pidä sekoittaa normaaliin huolelliseen asioiden seuraamiseen.

– Journalistin ohjeissa vaaditaan, että uutisoitu asia pitää seurata loppuun asti. Jos näin sitten tekee, se leimataan helposti ajojahdiksi.

Kuparinen huomauttaa, että syntipukiksi leimaamisen takana voi olla myös yksittäisen ihmisen henkilökohtainen kostoretki, ei välttämättä minkään ryhmän yhteinen valinta. Syntipukki-ilmiön ohella toinen ongelma on asioiden psykologisointi.

– Meillä ihmisillä on lajina ja meidän kulttuurissamme vahvana tendenssinä motivaation kaivaminen psykologiasta. Minusta sitä pitää varoa, kun kirjoittaa esimerkiksi virkamiesten ja viranhaltijoiden käytöksestä. Lopulta sillä ei ole väliä tekojen kannalta, mikä motiivi on, sillä ainoa kiinnostava seikka yhteisön kannalta on eleet ja seuraukset, Kuparinen sanoo.

Ansaitseeko jokainen
anteeksiannon?

Kun silmätikku on keikkunut otsikoissa aikansa, kohu laantuu ja unohtuu. Tilalle tulee toisia kohuja.

Silmätikku on voinut saada lopulta oikeudelta vapauttavan päätöksen, mutta pystyykö se enää palauttamaan hänen mainettaan julkisuudessa? Ja jos tuomio onkin langettava, ansaitseeko ihminen kuitenkin anteeksiannon?

– Se riippuu siitä, muuttaako ihminen toimintaansa vai ei. Jos sama meininki jatkuu, en ymmärrä, minkä takia pitäisi antaa anteeksi, sanoo Kuparinen.

Kuparinen kummastelee sitä, että Suomessa esimerkiksi poliitikot eivät eroa kovin herkästi, vaikka olisivat toimineet väärin. Ruotsissa on hänen mukaansa toisin.

Heinimäki sanoo, että anteeksiannossa ei välttämättä tarvitse olla kysymys ansaitsemisesta.

– Silloinpa vasta kysymys anteeksiantamisesta onkin, kun toinen ei ansaitse sitä.

Heinimäen mukaan on käytännössä mahdotonta sanoa, missä tilanteessa jonkun ihmisen peli olisi kokonaan menetetty, ja kenelle annetaan
mahdollisuus uuteen alkuun. Kerran ihmisen otsaan lyöty leima pysyy kuitenkin tiukassa.

– Tässä suhteessa olemme hirveän julmia. Hirvittävän kärkkäästi luulemme tietävämme, millaisia toiset ihmiset ovat.

6.4.2012 06:01
Saara Vartiainen
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)

Kommentit (117)


Anonyymi
yrittäkääpäs syntipukit elää ja toimia niin ettei tule sanomista älkääkä ruikuttako julkisuudessa sitten kun sitä sanomista on tullut

länsimaisissa, ei-kommunistisissa maissa (Suomi ei kuulu niihin) tällaisia syntipukkiartikkeleita ei myöskään tarvitse kirjoitella, koska länsimaisissa, ei-kommunistisissa maissa pahan virheen tehnyt poliitikko eroaa, rikoksen tehnyt henkilö saa oikeudesta tuomion, ja toisten rahoilla rellestäneitä syöttiläitä ei kutsuta syntipukeiksi vaan SYYLLISIKSI.

tämän kirjoituksen olisi ennemmänkin kannattanut kuulua: "Ota jäsenkirja - sinustakin tulee KOSKEMATON"
Anonyymi: pienen kansanosan hu 6.4.2012 9:55

Anonyymi
Johtajisto todettiin Oikeudessa syyttömäksi ja vuokrasiistijätär syylliseksi.
Anonyymi: makkaranlainaaja 6.4.2012 9:57

Anonyymi
Finnairin Vehviläinen valittu tällä viikolla Elisan hallitukseen. Miten ehtii ja osaa kun omakin firma sillä on kuralla.


Kiitos, tämä olikin hyvä tieto!

Meinaan vaan, että kun minulle seuraavan kerran tyrkytetään Elisan (tai sen tytäryhtiö Saunalahden) liittymää, niin tuohon vetoamalla pääsenkin helposti luikertelemaan eroon tilanteesta.
Anonyymi: Suomalainen mies 6.4.2012 9:59

Anonyymi
Ei haittaa sillä jos seisoo muniensatakana muuten hoitakoon oikeuden jatke.
Anonyymi: Bebe 6.4.2012 10:05

Anonyymi
Meinaan vaan, että kun minulle seuraavan kerran tyrkytetään Elisan (tai sen tytäryhtiö Saunalahden) liittymää, niin tuohon vetoamalla pääsenkin helposti luikertelemaan eroon tilanteesta.


Aika vässykkä olet jos se ei muuten helposti onnistu.
Anonyymi: Nimetön 6.4.2012 10:05

Anonyymi
En ole vielä törmännyt johtoon joka tekee tulosta. On olemassa erinomaisia johtajia, kuten Kähkönen ja Alahuhta. Strategiset päätökset ja toimenpiteet ovat osuneet kohdilleen.

Sitten on koko joukko ei ihan niin hyviä kuten esim. Härmälä.

Johto voi lähinna mahdollistaa tuloksenteon tai sitten vähän haitata sitä. Yleensä seuraavat portaat pystyvät jotenkin paikkailemaan mokat.

Oma käsitykseni niistä johtajista jotka saavat lähteä on että lähtö johtuu erimielisyyksistä hallituksen kanssa, ei niinkään tuloksesta.

Johdon tehtävä on tehdä strategiset päätökset, pitää huoli kassasta ja siitä etteivät kulut karkaa. Sitten on se vaikein tehtävä : luoda yritykseen ilmapiiri jossa ihmisistä saa enemmän irti. Pelkojohtaminen toimii vähän aikaa muutostilanteessa mutta ei kovin pitkään tämän jälkeen.

Myönnän toki että johtajien paremmuuden vertailu on vähän vaikeaa, vaikeampaa kuin vakkapa kuulantyöntäjien. Tosin kuulantyönnössä ei väittämällä olevansa paras sitä ole.

Jostakin syystä nämä ei niin hyvät johtajat ovat sitten omasta mielestään näitä syntipukkeja.
Anonyymi: Pölhökustaa 6.4.2012 10:06

Anonyymi
Minä olen veroamaksava autoilija ja kannan vastuuta kreikan taloustilanteesta.
Anonyymi: syntipukki 6.4.2012 10:07

Anonyymi
Tällä artikkelilla on tarkoitus antaa se mielikuva,että nämä maan tapaa noudattavat henkilöt, jotka ovat joutuneet jostain syystä julkisuuteen, ovatkin syntipukkeja,eli syytömiä.
Anonyymi: Miksi uutinen kerrot 6.4.2012 10:10

Anonyymi
Varo, sinustakin voi helposti tulla syntipukki

Tieto Oyj:ssä riittää, että on tarpeeksi ikää, niin joutuu syntipukiksi.

"Tieto irtisanoo Suomesta 500
20.3.2012 mtv fi"

"Tiedon toimihenkilöt: Irtisanomisissa ikärasismia.
Irtisanottavissa on paljon yli 50-vuotiaita.
23.10.2009"
Anonyymi: Huono työpaikka 6.4.2012 10:10

Anonyymi
Saksassa erotaan itse pienimmänkin rikkeen jälkeen viroista.
Ero Suomeen kuin yöllä ja päivällä.

Suomessa voi olla valtakunnanoikeudessa tuomittu ja hyvä veli kaverit auttavat pälkähästä. (Juhantalo)
Anonyymi: LIPPA 6.4.2012 10:15
Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti
Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Asiakastieto

Yhteistyössä