Tässä on paras lahja, jonka voit antaa lapsellesi

Yleinen näkemys on, että kaikki lähtee kotoa. Vaikka päiväkoti ja koulu nousevat yhä tärkeämmäksi sosiaaliseksi ympäristöksi lapsen kasvaessa, kodin vaikutus näkyy edelleen siinä, miten hyvin lapsi löytää paikkansa opin tiellä. Taloussanomien listassa on kuusi keskeistä tekijää, jotka vaikuttavat lapsen tulevaisuudennäkymiin.

1. Hyvä itsetunto, parempi palkka

Paras lahja lapselle on terveen itsetunnon rakentaminen. Lapsi rakentaa minäänsä vanhemman palautteen perustella. Kun lapsi saa toiminnastaan palautetta ja palautteesta tietyn tunteen, niin sanottu tunnevaste-vaikutus sisäistyy osaksi lapsen minää.

– Lapsen täytyy tuntea itsensä osaavaksi ja saada riittävästi onnistumisen kokemuksia, jotta hänelle kehittyisi taipumus myönteiseen ajatteluun. Hänen täytyy saada tuntea, että vanhemmat – ja opettajat – uskovat häneen ja kykyynsä suoriutua hyvin, kasvatustieteen tutkija Katrin Mägi Tarton yliopistosta sanoo.

Mägi huomasi viime vuonna valmistuneessa väitöksessään, että varsinkin ensiluokilla lapsen todellinen osaamistaso vaikuttaa motivaatioon, ei niinkään toisinpäin. Kun lapsi kasvaa, motivaatiotaso alkaa vaikuttaa taitoihin ja koulumenestykseen yhä enemmän. Myös muissa tutkimuksissa on painotettu "nivelvaiheiden", kuten koulun tai opiskelun, aloittamiseen liittyvien kokemusten vaikutusta.

– Koulun aloittavien lasten osaamistasossa on eroja. Vaatii vanhemmilta ja opettajilta paljon paneutumista, että tehtävät sopivat lapsen tasolle.  Se ei ole helppoa, mutta maksaa vaivan. Ja mitä pienempi lapsi on, sitä tärkeämpää on, että tehtävät ja harrastukset ovat hauskoja ja kiinnostavia.

Erityisesti ujo ja herkkä lapsi ottaa herkästi mitätöinnin tai moitteen itseensä. "Kiltin lapsen syndroomassa" voi olla myöhemmin vaikeaa erottaa itselleen tärkeitä asioita toisten tarpeista. Kun lapsi saa rakkautta ja arvostusta osakseen, sitä on helpompi antaa toiselle, MLL (Mannerheimin lastensuojeluliitto) ohjeistaa.

Itsetunto näkyi myös myöhemmässä opintomenestyksessä.

Professori Katariina Salmela-Aron artikkelissa todetaan, että jos korkeakouluopiskelijalla oli hyvä itsetunto, hänellä oli kymmenen vuotta myöhemmin todennäköisemmin vakituinen työpaikka kuin huonosta itsetunnosta kärsivällä opiskelijalla. Myös palkka ja työinto olivat suurempia. Mitä huonompi itsetunto oli opintojen aikana, sitä todennäköisempää oli työttömyys, kuten myös loppuun palamisen riski työssä.

2. Anna aikaa – opeta sosiaalisia taitoja

Sosiaaliset taidot ovat yhä tärkeämpiä koulussa, työelämässä ja tietysti ihmissuhteissa. Esimerkiksi Mägin tutkimuksen mukaan sosiaalisten taitojen puute eskari-iässä ennakoi oppimisvaikeuksia kouluiässä.

Sosiaaliset taidot eivät ole sama asia kuin sosiaalisuus. Ujolla, empaattisella lapsella voi ja usein onkin, hyvät sosiaaliset taidot. Ne tarkoittavat yksinkertaisesti kykyä olla muiden ihmisten kanssa, professori Liisa Keltikangas-Järvinen painottaa kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot (2010).

– Tiedollisia taitoja ei saa nähdä irrallisina. Tiedollinen osaaminen ei riitä nykypäivänä. Sosiaaliset taidot ovat ihan avainasemassa nykypäivän vuorovaikutteisessa oppimisessa. Tärkeintä on, että vanhemmat keskustelevat lastensa kanssa. Ruokapöydässä, missä vain, professori Kristiina Kumpulainen sanoo.

Kumpulainen kehottaa vanhempia keskustelemaan lasten kanssa kaikenlaisista ilmiöistä, kuten lapselle sopivista sanomalehden uutisista. Ylipäänsä lapselle pitää antaa aikaa. Tutkimuksissa ajan antaminen esiintyy säännöllisesti lasten omissa toiveissa vanhemmiltaan.

– Ei kannata ajatella, että ei lapsi ymmärrä jotain aihetta. Lapsi mallintaa näitä tapoja keskustella omalla tavallaan. On tärkeää rohkaista lasta ottamaan itse puheeksi asioita. Näin hän oppii, että hänen näkemyksensä ovat arvokkaita, Kumpulainen sanoo.

– Lapset oppivat mallintamalla. Lapsi oppii puhumaan kunnioittavasti muille, jos heitä kohdellaan kunnioittavasti. Lapset ovat tietysti erilaisia. On tärkeää opettaa heitä tunnistamaan ja tunnustamaan omien ja toisten ihmisten erilaiset tunteet eri tilanteissa, Mägi sanoo.

3. Kiinnostu koulusta – vältä vakiokysymystä

Moni vanhempi saattaa tiedostamatta siirtää kielteiset koulumuistonsa lapsiin. Jos lapsen koulunkäyntiä koskevan välinpitämättömyyden takana on ikäviä muistoja, kierre pitäisi katkaista.

Kun kotikulttuuri tukee opiskelua, lapsille kehittyy hyvä "koulutusitsetunto". Tyypillisesti se on liitetty ylempien tuloluokkien lapsiin, mutta hyvä "koulunsieto" ei ole varallisuudesta kiinni.

MLL opastaa, kuinka vanhempi osoittaa kiinnostuksensa koulunkäyntiin. Kannattaa esimerkiksi välttää kysymystä: Miten päivä meni? Vakiovastaus, erityisesti teineillä, on "hyvin", mikä tyrehdyttää keskustelun tehokkaasti. Kun kyselee tarkempia kysymyksiä, lapsi näkee, että vanhempi tietää missä mennään.

Läksyapu on myös yhteistä aikaa. Yläkoulussa ja lukiossa tehtävät voivat vaikeutua niin, että vanhemman apua tarvitaan. Jos vanhempi ei enää osaa auttaa vaativissa läksyissä, kannattaa myöntää tilanne ja etsiä preppaajaa lähipiiristä. Jos vanhempi lyö hanskat tiskiin, lapsi oppii, ettei kannata vaivautua. Lisää käytännön vinkkejä (englanniksi) löytyy muun muassa verkosta.

4. Sisulla eteenpäin

Kumpulaisen mukaan yhä useammilta nykypäivän lapselta ja nuorelta näyttää puuttuvan tietynlaista sinnikkyyttä. Ilmiö tuntuu olevan monille myös arkielämästä tuttu: lapsi tai nuori ei viitsi tsempata, vaan jättää asiat kesken ja välttelee ongelmia. Tutkijat puhuvat "pystyvydestä" ja "toimijuudesta", johon lapsia pitäisi kannustaa.

Professori Keltikangas-Järvisen mukaan sinnikkyys on yksi luonteen eli temperamentin osa-alueista. Lapsi, jolla on sitkeyttä, haluaa tehdä loppuun, mitä aloittaa. Matala sinnikkyys näkyy lyhytjänteisyytenä eli lapsi pitkästyy ja kyllästyy nopeasti. Vanhemmat voivat silti vaikuttaa paljon sinnikkyyteen.

– Vanhempien pitäisi ymmärtää, että heidän asenteensa vaikuttaa lapsen kehitykseen. Jos lapsella on tällaista tehtäviä välttelevää (task avoidance) käyttäytymistä, se usein johtuu siitä, että lapsi ei usko suoriutuvansa. Meidän tehtävämme vanhempana on palauttaa luottamus – eli näyttää että pienellä vaivannäöllä lapsi kyllä onnistuu. Tehtävien pilkkominen helpommiksi osiksi voi auttaa. Joskus tehtävät voivat olla liian vaikeita. Silloin lapsen minäkäsitystä pitää suojella ja keksiä sopivampia tapoja toimia, tutkija Mägi neuvoo.

5. Liikuta lasta, kehität päätä?

Harrastukset kehittävät uusia taitoja, itsetuntoa ja luovat sosiaalisia verkkoja. MLL:n raportin mukaan lapsen pitäisi saada harrastaa ja osallistua, jotta hän tuntee olevansa osa yhteiskuntaa.

Liikunnan näkökulmasta harrastuksien merkitystä tosin liioitellaan. Nykysuositus on alle kouluikäiselle kaksi tuntia päivässä ja kouluikäiselle puolitoista tuntia. Fiksu vanhempi lisää perheen arkiliikuntaa, ei harrastuksia, ja rajaa tietokoneen ja television katselua.

Liikunnan asiantuntijoiden mukaan metsässä liikkuminen ja puissa kiipeily ovat parasta mahdollista liikuntaa. Ne lisäävät motorisia taitoja ja koordinaatiokykyä. Jos metsässä hyppely tuntuu lapselliselta, Kumpulainen kannustaa lapsia käyttämään esimerkiksi teknologiaa apuna, lähtemään lasten kanssa ulos tutkimaan luonnonilmiöitä digikameran kanssa.

Ulkona leikkimisen hyvää tekevistä vaikutuksista on viime vuosina kerrottu tiuhaan tiedotusvälineissä. Lasten kerrotaan menestyvän paremmin koulussa tai jopa nauravan enemmän kuin sisällä pelaavien.

Esimerkiksi tuoreen hollantilaistutkimuksen mukaan fyysisesti aktiiviset lapset pärjäisivät opinnoissa muita paremmin. Tutkimuksen mukaan, johon voidaan suhtautua myös varauksella, liikunta voi lisätä paitsi hyvää oloa, myös lasten tiedollisia kykyjä parantamalla aivojen verenkiertoa ja hapenottoa ja tehostamalla aivojen neuroniyhteyksien kasvua.

6. "Ei se mitä teet, vaan mitä olet"

Taloustieteilijä Steven D. Levittin ja Stephen J. Dubnerin hittikirjassa Freakonomics – Outoustalous (2006) käsiteltiin hieman ironisin keinoin muun muassa täydellistä vanhemmuutta. Kirja kokosi laajan seurantantatutkimuksen perusteella listan yleisisistä uskomuksista, jotka testitulosten perusteella vaikuttivat tai eivät vaikuttaneetkaan lasten oppimenestykseen.

Lapset saivat parempia testituloksia kun: vanhemmat korkeasti koulutettuja, sosioekonominen asema korkea, äiti 30-vuotias tai vanhempi ensimmäisen lapsensa syntyessä, lapsen kotona puhuttiin englantia (kantaväestöä), vanhemmat toimivat aktiivisesti vanhempaintoimikunnassa ja kotona oli paljon kirjoja.

Moni asia ei sen sijaan vaikuttanut lainkaan testituloksiin: muutto hiljattain paremmalle asuinalueelle, äidin kotona olo esikouluikään välissä, lapsi (heikompitasoisessa) liittovaltion esikoulussa, vanhemmat veivät lasta säännöllisesti museoihin, lapsi katsoi säännöllisesti televisiota, vanhemmat lukivat lapselle lähes päivittäin ja perhe oli kokonainen.

Tekijät päätyivät – yhdysvaltalaisittain ymmärrettävästi – melko pessimistiseen päätelmään. "Sillä ei juurikaan ole merkitystä, mitä teet vanhempana, oleellista on, kuka olet."