Kirjaudu ▼
 

Designia on vaikea ostaa – ja myydä

Designia on vaikea ostaa – ja myydä
Designia on vaikea ostaa ja myydä, koska siihen tehty investointi on epävarma sijoitus.
25.1.2012 08:04
Heikki Rajasalo
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)

Taloussanomat julkaisee tutkimusmaailmasta-sarjassa Aalto-yliopiston tutkijoiden ja professoreiden kirjoituksia ajankohtaisista aiheista.

Elämme rahan arvottamaa aikaa. Kansainvälisestä taloudesta on yhtä helppo keskustella kuin säästä. Designala ei ole sulkenut silmiään tältä, mutta sen seurauksena toimiala pirstaloituu hyvin delikaatteihin osaamisalueisiin. Designpalvelujen tarjoajien kannalta tilanne on omalaatuinen. Designerin kyky tuottaa osaamista tietyllä erityisalueella voi olla arvaamattoman korkealuokkaista jopa kansainvälisillä mittareilla arvioituina.

Lue myös nämä:

Yhteiskunnalla on ollut pyrkimys edistää ja kehittää designymmärrystä, jossa aikaisemmin mainittu designurakointi saataisiin hyödynnettyä valmistavan teollisuuden, vientiyritysten, innovaatiotoiminnan ja kehittämishankkeiden pariin. Yleisiä ja yhteisiä toimialan kehittämisohjelmia on 2000-luvulla ollut käynnissä useita. Tyypillisin viesti on ollut, että nykyaikaisen designprosessin avulla voidaan tuottaa nopeammin oikeampia tuotteita ja että nykyaikainen designprosessi mahdollistaa tuotteiden ohella myös palvelujen kehittämisen.


[zoom]

Palveluja ostavien yritysten näkökulmasta design – sisältäen myös teknologisen ja kaupallisen ulottuvuuden – on yhä tukipalvelu. Ostava osapuoli on erityisen kiinnostunut siitä, että designinvestoinnin takaisinmaksuaika on lyhyt ja että investointi kohdentuu tarkasti omiin tarpeisiin. Kyseinen asetelma johtaa siihen, että ostava osapuoli pyrkii toimeksiantamaan kotisivunsa uudistamisen koodaajalle, yritysilmeensä graafikolle, tuotemuodon muotoilijalle ja myyntitilansa sisustusarkkitehdille siksi, että se on kustannustehokkainta. Tilaajan näkökulmasta arvioiden osaaminen kohdentuu varsin hyvin ja lisäksi arvokas brändityö pysyy omissa käsissä.

Suurin haaste tuntuu olevan se, että design on asiantuntijaosaamista, jota on vaikea ostaa – ja vaikea myydä. Designpalvelun toimittajat kehittävät myyntipuheitaan yhä yleisempään suuntaan. Designerit haluavat sillä osoittaa, että asiakkaiden kannattaa keskittää designin ostaminen yhteen palveluntarjoajaan. Samaan aikaan yritysten menestymisen toimintoja vetää vinoon vaatimusten jatkuva lisääntyminen. Tuotos on saavutettava nopeammin, ilman virheitä tai epäonnistumisia, ja tukipalvelujen tulee pystyä tuottamaan parempaa tuotosta pienemmällä investointipanoksella.

Mikäli designmarkkinoiden kehitys todella on tämän suuntaista, se ei mahdollista suurien kokonaispalveluja tuottavien organisaatioiden kannattavaa kehittymistä, vaan päinvastoin pienten kustannustehokkaiden erikoisosaajien kehittymisen. Designereille tämä tarkoittaa kahden pääominaisuuden kehittämistä:

1) oman yhden parhaan osaamisen kehittämistä erikoisosaamiseksi ja
2) verkottumista tai yhteistoimintaa muiden alalla toimivien erilaista osaamista edustavien osaajien kanssa.

Ensimmäinen edellyttää ja toisaalta mahdollistaa sen, että designerin oma myyntialue kasvaa ulos nykyisestä toimintaympäristöstä ja mahdollistaa kansainvälisten suhteiden luomisen oman erikoisosaamisen avulla. Kansainvälistyminen luo kehityspolun, jossa erikoistumista esiin houkutteleva koulutus ja hyvä motivaatio edelleen edistävät erikoistumista. Joka vastaavasti tuottaa mielekkäitä projekteja, jotka edelleen lisäävät omaa tiettyä osaamista. Olivatpa projektit sitten missä tahansa.

∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

Tärkeintä verkostoitumisen kehittämisessä on se, ettei sorru tarjoamaan työtä, jossa ei ole parhaimmillaan. Verkostoituminen esimerkiksi työtilojen osalta mahdollistaa sen, että palveluja voi tarjota monialaisena yhteisönä. Olennaista on kyky yhteismarkkinointiin ja siihen, että keskenään toimivat designerit oivaltavat, missä juuri he ovat parhaimmillaan yhdessä. Tällöin edut kasvavat sitä mukaa, mitä erilaisempia osaajia yhteisö voi tarjota, ja toisaalta, mitä kohdennetumpia voivat yhteispalvelut olla.

Yhtenä lähitulevaisuuden megatrendeistä pidetään vapaiden toimijoiden verkostoja. Designerit voivat toimia itsenäisinä vapaina toimijoina, sillä kaikki, mitä he ovat, on kaikki, mitä he osaavat. Ennusteen mukaan osaajat eivät halua enää sitoutua yhteen työnantajaan, vaan he tekevät projekteja halunsa ja kykynsä mukaan. Projektin päätyttyä suunnittelijat hajautuvat seuraaviin projekteihin omille tahoilleen. Näkymä on, että suunnittelijat tuottavat parasta kohdennettua osaamista projektien eri vaiheissa ja jatkavat matkaansa seuraaviin projekteihin sijaitsivat ne sitten millä markkina-alueella tahansa.

Designalaan toinen vaikuttava väite on "Recources are global" -käsite. Sen mukaan menestyäkseen toimijoiden on haettava itsellensä sopivimmat toimijat sieltä, missä nämä sijaitsevat. Ennuste tukee ajatusta erikoistumisesta ja tarjoaa samalla visualisoidun mallin mahdolliselle uudenlaiselle palvelulle. Designpalveluja ostavat ja niitä tarjoavat tarvitsevat myyntipalvelun, joka ohjaa designereiden verkottumista profiloituihin osaamisklustereihin. Näin yritykset saavat hetkittäistä osaamisen resursointia juuri siihen, mihin sitä tarvitsevat. Ylivoimaisesti tärkeintä muuttuvassa tilanteessa on, että yrityksen designinvestointeja tekevä on designkoulutettu asiantuntija. Tämä muutos tulisi tehdä juuri nyt.

Heikki Rajasalo
Tutkija, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu

Kirjoittaja on erikoistunut muotoilun päätöksentekoon ja toimii yli kahden vuosikymmenen asiantuntijaosaamisellaan designtoimintojen ja -prosessien kehittäjänä eurooppalais-japanilaisessa verkostossa.

25.1.2012 08:04
Heikki Rajasalo
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)

Kommentit (22)

Sivut: 1 2 3
EdellinenSeuraava

Anonyymi
Tämän takia siihen on meidän toistaitoisten poliitikkojen ja itseään suojelevan ja paisuttuavan virkamieskoneiston kiva syytää muiden rahoja (kansalaisten). Koskaan ei oikein voi sanoa epäonnistuttiinko vai ei. Aina on jossain joku firma joka myy tuotetta, jossa on "disainia". Ja se ei ois niin hienoa disainia, jos siellä ei ois suomalaisessa tisainiaallossa kasvanut Reetta-Pirkko Checcino-Möttönen ollut joskus töissä. Sillä ei ole mitään merkitystä, että lanttiakaan niistä verovaroista ei kansalle enää takaisin tästäkään pakkosijoituksesta herunut
Anonyymi: Sairas maa, joka sai 25.1.2012 8:20

Anonyymi
Desing-tuote elaa muutamaan viikon ja sitten alkuihmiset Kiinasta tekevat siita luokattoman huonon kopion ja alkuperaisenkin maine on mennyt.
Anonyymi: Talonmies 25.1.2012 8:27

Anonyymi
Onko nämä Aalto-yliopiston julkaisut kirjoitettu tosissaan vai satiirimielellä? Pari kirjoitusta olen lukenut, enkä ole saanut täyttä varmuutta asiasta. Niin lennokkaita tuntuvat jutut olevan.
Anonyymi: tapsa 25.1.2012 8:50

Anonyymi
Design -ymmärrystä? Mitä kummaa? Eikö kansa ja yritykset ymmärräkään designin päälle, vaan haluavat vain esim. erilaista muotoilua kustannustehokkaasti ja nimenomaan omien suuntaviivojensa mukaisesti, eikä niin, että desigeri saa vapaan oikeuden ja budjetin "toteuttaa itseään"?

Itsensä toteuttajia muuten jostain syystä Taikisssa yms. vastaavissa taiteiden ja suunnitteluiden korkeakouluissa ja mitä näitä nyt onkaan koulutetaan jatkuvasti suoraan kortistoon. Ei liene siis kysyntää nykyisenlaisilla? Pitäisiköhän miettiä uudelleen, miten hommaa muutetaan, kun "tuote" ei käy kaupaksi?

Mität tulee R=G -ajatteluun, sen käytännön ilmentymänä on muuten elance.comin kaltaiset nettihuutokaupat, joissa maailmalaajuisesti kilpaillaan siitä, kuka minkäkin homman halvimmalla tekee.

Paljonkohan maksaa "design" Intiassa?
Anonyymi: tiedä häntä? 25.1.2012 8:52

Anonyymi
Minäpä en ymmärtänyt tuosta sananhelinästä mitään. Noilla spekseillä jos mennään niin ei ihme ettei myy.
Anonyymi: Vadelmavenepakolaine 25.1.2012 8:53

Anonyymi
Design eli "luovan visuaalisuuden kautta hahmotettu tuotannonohjaus ja myynti" on myös Suomalaisille yrityksille vaikea ostaa koska kauppatavarana on luovat immateriaaliset ideat. Perinteinen yritysjohtajahan kokee kaupan onnistuneen kun kaupat tehdään jostain konkreettisesta käsin hypisteltävästä materiasta. Tai ainakin ostettavana oleva immateriaalinen palvelu pitää olla jotain missä työn jälki näkyy välittömästi (esim. siivouspalvelut).

Luovaan innovointiin kuuluu olennaisena osana myös tekijänoikeuden hallinta. Innovaatio on täyttä ilmaa yritysjohtajille, josta ei haluta maksaa tai jos maksetaan, kaikki oikeudet halutaan siirtää yhdellä kaupalla ostajayritykselle. Vasta kun ideasta tulee se käsin kosketeltava materia ja siihen lyödään yrityksen logo (tuotanto halpatyövoiman maassa offcourse) muuttuu se asiaksi, jolla on tuotesuoja ja sitä voidaan hallita kynsin ja hampain.

Designer kuitenkin oli koko idean isä mutta syö ruisleipää ja lauantaimakkaraa Kallion yksiössään:)
Anonyymi: nubreed 25.1.2012 9:02

Anonyymi
Väärin muotoiltu otsikko!

Designia on helppo myydä ja helppo ostaa! Mutta, muotoilupalvelujen myynti on vaativaa.

Pyydän artikkelin kirjoittajaa olemaan tarkkana, koska Design-sana on rapautunut jo aikaa sitten. Se tarkoittaa eri aloilla erilaisia asioita. Media tykkää myös sankarisuunnittelijoista, kun teollisuuden muotoilupalvelujen tarve painottuu itse innovatiivisuuden ja innovaatioiden tuottamiseen ja jalostamiseen sopivien toimijoiden (yritysten) kautta.
Anonyymi: Ihmettelijä 25.1.2012 9:16

Anonyymi
Tätä suomalaista design-suuntausta parhaimmillaan edustaa Lillbackan terästehtaan tekemä huippukallis, usean tuhannen euron arvoinen, polkuoyörä, jonka muotoilija on herätetty eloon suoraan 1990-luvulta.
Anonyymi: Suomen ideat on köyh 25.1.2012 9:39

Anonyymi
Design on hyvä asia silloin, kun sitä käytetään oikein, ja hyödyksi ihmisille. Mutta se voi olla huonokin asia, jos se on vain itsetarkoitus rahastusmielessä. Pari esimerkkiä:

Vesihanan design voi olla parhaimmillaan vesihanan käyttäjää palveleva muotoilu, jonka ominaisuudet tekevät vesihanasta ylivertaisen halpoihin kilpailijoihin verrattuna. Sen kromipinta on helppo pitää puhtaana, tai oikeammin se on suunniteltu ja mietitty jokaista yksityiskohta myöden niin hyvin, ettei se juurikaan edes likaannu tai vedestä kalkkiinnu. Myös sen käyttö on helppoa ja yksinkertaista. Suurten sarjojen vuoksi sen hinta ei muodostu hirveän paljon yli halvan kilpailijansa.

Toinen ääripää on sitten puhtaasti rahastukseen perustuva design. Se ei palvele suuria massoja. Sen käyttöön ei liity mitään varsinaisia oivaltavia, arkipäivää helpottavia erityisominaisuuksia, ja se on suunnattu pienelle marginaaliryhmälle, joka pitää sitä arvossa vain sen itsensä ja statuksen vuoksi. Sen suunnittelussa ei ole säästetty rahaa, ja luokse pääsy tai omistaminen on vaikeaa kalleuden vuoksi. Oivana esimerkkinä tulee ensimmäisenä mieleen suunnitelmissa oleva, mahdollisesti Helsinkiin tuleva Guggenheim galleria.
Anonyymi: Vasko Takamaa 25.1.2012 9:47

Anonyymi
Sitten tasakaton keksimisen ovat Suomen talveen sopimattomat rakennuksiksi sanotut kyhäelmät tehneet kauppansa erinomaisesti.
Anonyymi: kokonaisuuden täyden 25.1.2012 10:03
Sivut: 1 2 3
EdellinenSeuraava
Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti
Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Asiakastieto

Yhteistyössä