Katso kuka joutuu leipäjonoon

Eriarvoistumisen kelkka ei ole Suomessa kääntymässä – ainakaan nykyistä parempaan suuntaan. Nyt ruoka-apua hakevat eläkeläiset ja 1990-luvun laman aikaan tyhjän päälle pudonneet yrittäjät, lapsiperheet ja yksin elävät. Jonossa on tasapuolisesti niin miehiä kuin naisia.

Jatkossa työssäkäyvien ja maahanmuuttajien määrä leipäjonossa kasvaa entisestään.

Herttoniemen seurakunnan ruoka-avusta vastaavan Sinikka Backmanin mukaan aluksi suurin osa ruoka-apua tarvitsevista oli syrjäytyneitä miehiä. Tänä päivänä niin sanotut tavalliset ihmiset ovat syrjäyttämässä syrjäytyneet.

– Erityisen huolissani olen palvelualan osa-aikatyöntekijöistä. Jonossa on alkanut olla myös entistä enemmän sellaisia ihmisiä, joiden iän puolesta pitäisi olla töissä, Backman kertoo.

– Pätkätyöläiset kyllä kitkuttelisivat jotenkin, jos heille maksettaisiin työstä oikealaista palkkaa. Siten he olisivat pois leipäjonoista, hän jatkaa.

Osa-aikatyöläinen
ei elä palkallaan

Tutkija Anna-Maria Isola allekirjoittaa Backmanin näkemyksen ruoka-avun tarvitsijoista.

– Pienipalkkaisilla työntekijöillä, kuten siivoojina ja kaupan kassoina työskentelevillä, elämisen kulut ovat pysyneet ennallaan, mutta tulot eivät ole nousseet, Isola huomauttaa.

Isola sanoo Suomen jakautuneen kahtia yhteiskunnan perusturvalla eläviin ja työssäkäyviin.  He ovat vieraantuneet toistensa maailmoista.

Hänen mukaansa tuen saajien ja työssä käyvien väliin on syntymässä kolmas ryhmä: pienipalkkaiset.

– Tähän ryhmään kuuluu esimerkiksi yksinhuoltaja, jolla on kahdesta kolmeen lasta huollettavanaan ja osa-aikatyö, sanoo Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella tutkijana toimiva Isola.

Hänen mielestään köyhyysloukon ja ruoka-avun tarpeen syitä ovat ruoan hinnan korotukset ja etenkin pääkaupunkiseudulla pilviin kivunneet asumiskulut.

Paperittomat maahanmuuttajat
joutuvat leipäjonoon

Tutkija Jouko Karjalainen nostaa toiseksi merkittäväksi leipäjonoryhmäksi maahanmuuttajat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella työskentelevä Karjalainen puhuu erityisesti ilman virallista statusta Suomeen tulevista maahanmuuttajista. Paperittomien maahanmuuttajien joukkoon lukeutuvat muiden muassa romanialaiset.

– Pohjois-Afrikasta purkautuva paine näkyy enemmin tai myöhemmin myös Suomessa.

– Kun he ovat jotenkin päässeet Schengenin alueelle, niin heillä on vapaus liikkua tällä alueella, Karjalainen muistuttaa.

Schengenin sopimus säätelee, ettei matkustusasiakirjoja rajoilla tarkisteta. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen kuten kaikki muutkin Euroopan unionin maat Irlantia ja Iso-Britanniaa lukuun ottamatta.

Jono kasvoi
neljänneksellä

Herttoniemen seurakunta jakaa ruokaa Myllypurossa Liikuntamylly-urheilupaikan lastauslaiturilla. Ruokaa hakevat eivät joudu tiukkaan syyniin siitä, ovatko oikeutettuja saamaan ruoka-apua vai eivät. Sen sijaan vapaaehtoistyöntekijät tekevät vapaamuotoista ovensuukyselyä siitä, ketkä ruokaa hakevat.

Backmanin mukaan tällä hetkellä Herttoniemen seurakunnan ruoka-avun tarvitsijoista noin 40 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia.

Ruokakasseja jaetaan kolmesti viikossa. Ottajia on noin 3 000 per viikko. Heistä 150 on Herttoniemen seurakunnan alueelta ja loput ympäri Helsinkiä.

– Vuoden aikana kävijämäärä on noussut 25 prosenttia, ja uusia ihmisiä tulee jatkuvasti, Backman kertoo.

Häpeän tunne
ei katoa

Herttoniemen seurakunta on ruokkinut ihmisiä viimeiset 18 vuotta. Niin tutkijat kuin vapaaehtoistyöstä vastaava Backman uskovat, että ruoka-apu on rantautunut Suomeen jäädäkseen.

Ruoka-kasseissa on eri kaupoista saatua ylijäämäruokaa, joiden päiväykset ovat menossa umpeen.

– Tämähän on hyvää ruoan kierrättämistä. Tästä hyötyvät myös kauppiaat, koska ruokaa ei tarvitse kyyditä kaatopaikalle, Karjalainen sanoo.

Hänen mielestään suomalainen keskiluokka mahdollistaa, että leipäjonossa riittää jatkossakin ruokaa.

– Keskiluokka suhtautuu niin ylimielisesti ruokaan, Karjalainen paheksuu.

Vaikka leipäjonot ovat osa tätä päivää, häpeän tunne ei ole kadonnut mihinkään.

– Asiasta puhutaan julkisesti, mutta siitä huolimatta köyhät ovat kertoneet, että jonottaminen on hyvin häpeällistä, tutkija Isola kertoo.

Backmanin mukaan ensimmäinen kerta on aina vaikein.

– Ei sitä tunnetta tiedä kukaan muu kuin toinen sellainen, joka on joutunut turvautumaan ruoka-apuun. Etenkin joulun alla häpeä on käsin kosketeltavissa.