Neljä kuukautta ja ulos!

Ota veitsesi. Voit lähteä. Sinä et enää jatka -tyyppinen tylytys on ravintolamaailman arkea tosielämässäkin eikä vain television kokkiohjelmissa. Osa työnantajista keinottelee työntekijöiden neljän kuukauden koeajalla.

Viime vuonna koulusta valmistunut Vesa, 20, sai paikan marraskuussa. Työsopimus oli laadittu toistaiseksi. Työnantaja oli luotettavana pidetty ravintolayritys Helsingistä.

Pian ilmeni, että untuvikko oli toimipisteensä keittiössä ainoa vakituinen työntekijä. Vuoroja tekivät myös saman omistajan muista paikoista tuuranneet kokit ja ns. ekstrat.

Töitä oli hirveästi. Koska Vesa oli ainoa, hänelle lankesi myös keittiömestarin töitä, kuten lounaslistojen laatiminen, tarvikkeiden tilaukset jne.

Työstä tuli pelkkää positiivista palautetta ja annettiin ymmärtää, että sitten myöhemmin tulee myös parempaa palkkaa.

Miksi menisit muualle,
kun sulla on vakkarityö? 

Muualle hänen ei kannattanut vilkuilla. Olihan hänellä vakituinen työ. Tässä uskossa hän muutti tyttökaverinsa kanssa ensimmäiseen omaan asuntoon.

Välillä sai tehdä kahta vuoroa. Ylityöt tasattiin vapailla.
Yhtenä lauantaina maailma romahti. Taloon palkattu uusi päällikkö täräytti todellakin Top Chefistä tutut sanat ja käski panna nimen eropaperiin, jossa todettiin mm. työntekijän tulleen kuulluksi.

Sunnuntaina olisi tullut täyteen neljä kuukautta, mutta silloin paikka oli kiinni, eikä työnantaja voinut odottaa maanantaihin.

Miksi?

Tätä Vesa kysyy yhä.

Työnantajan ei tarvitse vastata, eikä työnantajan tarvitse kirjoittaa työtodistukseenkaan työsuhteen päättymisen syytä.

Miksi?

Omistajan kommentit olivat so what, sellaista sattuu jne.

Miksi?

Sitä ihmettelevät entiset työkaveritkin.

Kun potkut tulivat
uudenvuoden yönä

Minna, 32, ei ollut eilisen teeren tyttö, mutta lamavuosi 2009 kaatoi alta edellisen työpaikan. Lyhyeksi jääneen kiertolaisuuden jälkeen, hän luuli löytäneensä tosi mukavan, joskin raskaan työpaikan.

Työnantajan toimipaikka oli osa yritysrypästä, jonka konseptiravintoloita löytyy usealta paikkakunnalta. Toiminta on ammattimaisesti johdettua.

Minnalta sujuivat hommat niin salin kuin keittiön puolella, jonne hänet palkattiin esimiestehtäviin vuoropäälliköksi.
Töitä oli. Minna tuli aina ajallaan töihin, ei sairastellut, ei myöhästellyt ja oli muutenkin iskussa.

Ilman mitään ennakkovaroitusta – tasan samana päivänä kun neljä kuukautta tuli täyteen – hänet irtisanottiin työvuoron jälkeen. Oli 31.12. eli hyvää uutta vuotta!

Ei mitään ennakkovaroitusta. Ei edes ennakkoaavistusta. Hän ei ollut edes tajunnut, että tänään on se päivä, kun koeaika täyttyy.

Työsuhde päättyi,
koska koeaika päättyi

Minna sai kerätä kamppeensa. Lopputili tuli lomarahoineen, joten oltiin olevinaan sujut. Mutta ei ihan. Hän sai odottaa kaksi kuukautta työtodistusta. Koska sitä ei ollut, hän ei saanut  työttömyyskorvausta.

Kun se työtodistus aikanaan tuli, siinä luki työsopimuksen purkamisen peruste. Peruste oli: työsopimuksen mukainen koeaika. Piste.

Nyt Minnalla menee taas lujaa. Työsopimus ison firman kanssa on voimassa toistaiseksi, ja jälleen hän uskoo, että töitä riittää.

Vesa puolestaan pääsee pikku hiljaa yli kokemansa loukkauksen ja hakee taas töitä. Häntä lohdutettiin työvoimatoimistossa: Tämä on nykyään ihan yleistä teidän alalla.

Nöyryyttä opiskeltu
jo edellisestä lamasta 

– Ilmiö on ollut aina ollut olemassa tavalla tai toisella, sopimussihteeri Sirpa Leppäkangas Palvelualojen ammattiliitosta PAM:sta sanoo.

Mutta miksi sitä on Helsingin ravintoloissa, joissa pitäisi olla huutava työvoimapula, kuten sai tuta niissäkin paikoissa, joissa Vesa ja Minna olivat töissä.

– Edellisen laman aikana työntekijät opetettiin nöyriksi ja työnantajat oppivat käyttämään hyväksi tätä nöyryyttä, arvelee Leppäkangas.

Hän puhuu näennäisrekrytoinneista ja siitä kuinka palkkaamalla osa-aikaisia työpaikoilla pidetään yllä kauhun tasapainoa.

Pahan ilmapiirin lietsonnan työnantaja löytää edestään, kun työllisyystilanne tästä vielä paranee. Ne, jotka malttavat olla kikkailematta, muistetaan hyvällä, Leppäkangas uskoo.

Melkein samoin sanankääntein toiminnan tuomitsee Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry toimitusjohtaja Timo Lappi, joskaan hän ei tunnista ilmiötä omasta jäsenkunnastaan.

Työvoimapula vain
pahenee entisestään 

– Käsittääkseni koeaikojen purut eivät ole lisääntyneet. Yksittäistapauksiin en voi ottaa kantaa, mutta missään nimessä kuvatun kaltainen ei ole hyvää käytöstä. Se ei luo hyvää työnantajamielikuvaa, kun työvoimasta taas kilpaillaan.

Lapin mukaan työvoimapula pahenee, koska eläkkeelle lähtee paljon osaajia.

Miksi ihmeessä näin sitten toimitaan?

– Toisinaan työnantajat lupaavat työhönottotilanteessa, että ”palkkaa tarkistetaan koeajan jälkeen”. En pysty väittämään, että juuri tällaiset työsuhteet päätettäisiin useammin koeajan viime metreillä, mutta ainakin voi ajatella, että tällainen lupaus on yksi keino pärjätä työntekijöistä kilpailtaessa.

Pikaruokapaikoissa menettelyyn voisi olla syynä myös alennettu palkka. Kun henkilöllä ei ole alan koulutusta eikä yhtään työkokemusta, hänelle voidaan maksaa harjoittelijan palkkaa eli 80 prosenttia taulukkopalkasta kuuden ensimmäisen kuukauden ajan.

Muuten Helsingissä ei saa osaavaa väkeä ravintolatöihin taulukkopalkoilla – puhumattakaan niiden alle meneville palkoille. Sitomalla työntekijät "toistaiseksi" ravintoloitsija voi klaarata aina yli yhden sesongin ja estää työntekijöitä menemästä rahakkaille keikoille kilpailijan palvelukseen.

Lähes kaikissa vähänkin suuremmissa ravintola-alan yrityksissä on sisäisenä ohjeena, että työtodistukseen ei saa merkitä työsuhteen päättymisen syytä koeajan jälkeen.

Markkinoiko työnantajaliitto ja sen juristit jäsenilleen koeaikakierrätystä kikkana estää palkkaliukumat Helsingissä?

– Ei varmasti, Lappi sanoo vakuuttaen välien PAMiin olevan kunnossa, mikä näkyy nimenomaan riitajuttujen vähenemisenä.

Jutun esimerkkihenkilöt eivät olleet työntekijäliiton jäseniä. Heidän nimensä on muutettu.