Kirjaudu ▼
 

Tämän jälkeen et enää syö eläimiä

Lehtikuva
Tämän jälkeen et enää syö eläimiä
Tehotuotanto on muuttanut maatalouden kustannustehokkaaksi agribisnekseksi. Samalla maaseudun perinteiset arvot ovat romuttuneet. Tuoreen kirjan mukaan eläimet ovat muutoksen suuria kärsijöitä. Katso, miten esimerkiksi sikoja kohdellaan tehotiloilla.
6.2.2011 07:02
Hannu Sokala
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)

Lihan kulutus on kasvanut länsimaissa räjähdysmäisesti. Samaan aikaan lihasta on tullut yhä halvempaa. Kaikki siis hienosti? Ei todellakaan; tuotannon tehostuminen on samalla rajusti lisännyt sitä kärsimystä, jota tehomaatalous tuottaa eläimille.

Useimmilla ihmisillä lienee jonkinlainen aavistus siitä, että maataloudessa kaikki ei ole kohdallaan. Yleinen päätelmä kuitenkin ollee, että eläinten tehotuotantoa on paras olla ajattelematta.

Yhdysvaltalaiselle kirjailijalle Jonathan Safran Foerille tietämättömyys ei riittänyt. Hän selvitti kolmen vuoden ajan, miten ihmisen syötäväksi tarjottavia eläimiä kohdellaan.

Foerin työn tuloksena syntynyt kirja Eläinten syömisestä (Atena 2011) on jo aiheuttanut maailmalla myrskyn – eikä ihme. Foerin löytämä tehomaatalous on julmaa ja täysin lohdutonta bisnestä, jossa etiikalla tai moraalilla ei ole mitään sijaa.

Foerin mukaan kansalaisten ruokatietoisuus on vääristynyt muun muassa sen takia, että ruokateollisuus hallitsee tiedon tuottamista ja jakelua. Hän siteeraa professori Marion Nestleä, jonka mukaan elintarvikeyhtiöt sanovat ja tekevät tupakkayhtiöiden tapaan mitä tahansa myydäkseen tuotteitaan.

Rinnastus ei välttämättä ole älytön: osa elintasosairauksista johtunee teollisesta ruuasta, ja kuluttajien kasvava kiinnostus ruuan alkuperään voi jossain vaiheessa saada kansalaiset nousemaan myös ruokafirmoja vastaan.

Broilerit kuin 130-kiloisia
kymmenvuotiaita

Yksi julmimman kohtalon saaneista eläimistä ovat kanat. Kanojen geenien, ravinnon ja ympäristön muokkaamisen ansiosta broilerien keskipaino kasvoi 1935–1995 peräti 65 prosenttia, mutta samaan aikaan kana saatiin kasvatettua yhä nopeammin myyntikelpoiseksi, ja sen ravinnontarve saatiin supistumaan 60 prosenttia.

Jonathan Safran Foer vertaa: "Tämän muutoksen mullistavuuden tajuaa kuvittelemalla lasta, joka kasvaa yli 130 kiloa kymmenessä vuodessa syömällä pelkkiä myslipatukoita ja vitamiinipillereitä".

Kanat elivät aikoinaan 15–20 vuotta, mutta teollisuus on luonut lihantuotantoa varten broilerikanan, joka on kuusiviikkoisena valmis tapettavaksi. Itse asiassa broilerit on pakko tappaa näin nuorina, koska geneettiset muutokset johtavat tuhoisiin sairauksiin kanan eläessä pidempään.

KFC (ent. Kentucky Fried Chicken) on Foerin mielestä lisännyt kärsimyksen kokonaismäärää maailmassa enemmän kuin yksikään toinen yritys. KFC myy asiakkailleen lähes tuhat miljoonaa kanaa vuodessa parissakymmenessä tuhannessa ravintolassa kautta maailman.

Nykyaikaisen yritystoiminnan periaatteiden mukaisesti KFC käyttää alihankkijoita kanojen kasvatukseen, teurastukseen ja kuljetukseen. Yhtiö ilmoittaa verkkosivuillaan, että se edellyttää alihankkijoiltaan sitotutumista eläinten hyvinvointiin.

Foerin mukaan KFC:n vakuuttelut ovat hölynpölyä. Hän kertoo, miten KFC:n alihankkijateurastamossa työntekijät kiskoivat päitä irti eläviltä kanoilta, sylkivät nuuskaa niiden silmiin, maalasivat kanojen kasvoja spray-maaleilla ja hyppivät kanojen päällä. Foerin mukaan tällaisia tekoja on todettu kymmeniä, eikä niihin syyllistynyt mikä tahansa teurastamo, vaan "Vuoden alihankkija".

Yksi KFC:n suurimmista alihankkijoista on Tyson Foods, joka on maailman suurimpia lihantuottajia. Tyson Foods hallitsee kolmannesta maailman broilerinkasvatusmarkkinoista. Tyson ei kuitenkaan ole alan suurin: saksalaisen perheyhtiön EW Groupin omistaman Aviagenin markkinaosuus on peräti 44 prosenttia.

(Aviagenin broilereita tuodaan Suomeenkin Skotlannista. Suomessa näistä isovanhempibroilereista tuotetaan broileriemot, joiden munimat linnut sitten päätyvät suomalaisten ruokalautasille.)

Broilerikasvattamoilla on helposti kymmeniä, jopa satoja tuhansia lintuja. Kutakin lintua kohti on tilaa alle yhden A4-paperin verran. Ne elävät kuusiviikkoisensa ritilöiden päällä ikkunattomissa rakennuksissa. Valoja pidetään päällä suurimman osan vuorokaudesta, jotta ne söisivät mahdollisimman paljon ja lihoisivat mahdollisimman nopeasti.

Lääkkeitä sairauksien
ennaltaehkäisyyn

Samoin kuin muitakin tuotantoeläimiä myös broilereita lääkitään esimerkiksi antibiootein – ei sairauksien hoitamiseksi vaan ennaltaehkäisyyn.

Melkoinen osa epämuodostuneista, ylilääkityistä ja stressaantuneista linnuista kuolee kasvattamossa, mutta massatuotanto jättää niitä riittävästi eloon, jotta toiminta on kannattavaa.

Jonathan Safran Foerin kuvaukset koskevat pääasiassa Yhdysvaltain oloja, mutta samanlaista on tehotalous muuallakin. Esimerkiksi Euroopan unionissa kasvatetaan hänen mukaansa vuosittain kuusi miljardia kanaa "jokseenkin vastaavanlaisissa oloissa" kuin Yhdysvalloissa.

Eläinsuojelujärjestö Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara on kirjoittanut Foerin kirjan suomalaiseen laitokseen luvun eläintuotannosta täällä.

Foerin kuvaamista ilmiöistä kauhistunut suomalaislukija ei saa lohtua Tuomivaaralta. Yksityiskohdissa voi olla eroja, mutta päälinja on selvä:

∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

– Huolimatta pitkistä etäisyyksistä ja ilmaston aiheuttamista rajoituksista Suomi pyrkii tuottamaan yhtä halpaa ruokaa kuin muut läntiset maat. Se tarkoittaa samanlaista eläinten kohtelua kuin muissakin maissa, hän kirjoittaa.

Sikatalous
täynnä julmuutta

Jonathan Safran Foer kuvaa kanojen ohella etenkin sikataloutta. Broilerinkasvatuksen tapaan tehotuotanto on vallannut sianlihankin tuotannon käytännössä kokonaan.

Tässä muutamia Foerin mainitsemia sikatalouden julmuuksia:

* Parin päivän iässä possujen saparot ja hampaat leikataan (ilman puudutusta), jotta stressaantuneet siat eivät purisi ja söisi toisiaan.

* 90 prosenttia urospossuista kastroidaan (kivekset revitään irti) muutaman päivän ikäisenä ilman kivunlievitystä – koska yhdysvaltalaiskuluttajat pitävät kastroitujen eläinten mausta.

* Suurin osa emakoista suljetaan tiineysajaksi eli 16 viikoksi niin pieniin häkkeihin, että ne eivät mahdu kääntymään.

* Possujen vieroituksen (noin 2 viikkoa) jälkeen emakolle annetaan hormonipiikki, jolla se saadaan kiimaan ja keinosiemennettäväksi uudelleen kolmessa viikossa.

* Useimmat siat joutuvat makaamaan omissa ulosteissaan.

* Possuille annettava kiinteä ravinto on usein teurastamojen sivutuotteena syntyvää kuivattua veriplasmaa, joka lihottaa possuja ja vaurioittaa niiden ruuansulatuselimiä.

* Liian hitaasti kasvavat, "rääpäleiksi nimitettävät" possut ovat tehosikaloillle ongelma; niitä otetaan takajaloista kiinni ja tapetaan iskemällä betonilattiaan.

Mitä
tehdä?

Useimmat ihmiset eivät kohtelisi edellä mainituilla tavoilla omia lemmikkieläimiään tai edes omia "tuotantoeläimiään". Useimmat eivät ehkä halua edes tietää tai nähdä, että eläimiä kohdellaan näin. Silti useimmat ihmiset maksavat saadakseen syödä ruokaa, joka on tuotettu näin.

Pään pistämistä pensaaseen kuvaa hyvin myös se, miten ihmiset suhtautuvat kasvuhormoneihin. Hormonien käytöstä kärähtäneitä urheilijoita paheksutaan voimakkaasti, mutta samaan aikaan hormoneita syötetään eläimille, joita ihmiset sitten popsivat suuhunsa.

Jonathan Safran Foerin johtopäätös tästä kaikesta on selvä: hän ei halua olla missään tekemisissä tehotuotannon kanssa, "ja lihasta kieltäytyminen vaikuttaa ainoalta realistiselta tavalta onnistua siinä".  Lihansyönnin jatkamiseen ei tietysti ole mitään varsinaista syytäkään: ihminen menestyy mainiosti myös kasvisravinnolla.

Foerin mukaan ihmiset eivät voi enää vedota tietämättömyyteen – ainoastaan välinpitämättömyyteen.

– Me olemme niitä, joilta tullaan oikeutetusti kysymään: Mitä te teitte saatuanne tietää totuuden eläinten syömisestä?

p.s.

Tunnustan olevani puolueellinen: lopetin lihan syömisen reilut kymmenen vuotta sitten. Yhtäkkiä en vaan enää kestänyt sitä pahaa mieltä, jonka eläimen syönti tuotti. Jos olisin jatkanut, lihansyöntini olisi kuitenkin katkennut viimeistään tähän viikkoon ja Foerin kirjan lukemiseen.


Jonathan Safran Foer: Eläinten syömisestä (Atena 2011). Alkuteos Eating Animals.

6.2.2011 07:02
Hannu Sokala
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)

Kommentit (416)


Anonyymi
Ostan juuri eläinten hyvinvoinnin takia aina luomulihaa kun sitä saa. Ainakin Espoossa tavallisesta Citymarketista saa hyvin jauhelihaa ja kananmunia. Lisäksi tietysti ei-viljelty kala ja riista ovat luomua. Jos luomubroileria olisi saatavilla, niin ostaisin sitäkin. Miksiköhän luomubroikerin saaminen on niin paljon hankalampaa kuin sian- tai naudanihan?
Anonyymi: vm 6.2.2011 9:27

Anonyymi
Talousnäkökulma on se, että tehotuotetuista eläimistä sairastuu, ennemmin tai myöhemmin, ja sitten se kustannustehokkuus vasta yhteiskunnalle ja yksilöölle maksaakin!

Otetaan vaan maataloustuet pois, niin terveellisen ruuan hinta on pilvissa! ja ihmisiä kuolee
Anonyymi: Simo 6.2.2011 9:28

Anonyymi
Kaikilla ei ole varaa kaliisiin luomutuotteisiin.

Teollisuus ja kauppa määräävät köyhän ruokavalion.

Muu on hurskastelua.



On olemassa myös kasviksia joista saa tarvittavan proteiinin ja jos on silmä tarkkana kaupoissa, niin monesti lihahyllystä löytyy luomulihaa alennushintaan, kun käyttöpäiviä on enää yksi jäljellä. Näitäkin voi ottaa useamman paketin mukaan ja pakastaa osan.

Vaihtoehtoja on olemassa!
Anonyymi: Mari 6.2.2011 9:29

Anonyymi
Kirjoittaja oli väärässä, aion syödä tämän jälkeen eläimiä.

Ärsyttää tällaiset "uutiset", joissa aiheen shokkiarvoilla ja kamalilla yksityiskohdilla yritetään pakottaa ihmisiä "avaamaan silmiään", vaikka todellisuus on jossain tuon ääripään ja luomun välissä.
Anonyymi: Tehotuotettu uutinen 6.2.2011 9:30

Anonyymi
Ja mitä tekee kasvissyöjä?

Syö salaatin ELÄVÄLTÄ.

Miettikääpäs sitä.
Anonyymi: lihaa 6.2.2011 9:34

Anonyymi
olen vähentänyt sian syöntiä, ja lisännyt kalan syönti, kalasta ei vaan liion löydy erilaisia vaihtoehtoja kaupoista suppeata on
Anonyymi: Nimetön 6.2.2011 9:35

Anonyymi
Tämähän siitä seurasi kun maataloudesta tuli liiketaloudellinen voittoa tuottava yritys.
Agrobisnes on maatalouden alistamista talouden kylmille kapitalismin laeille (= rajaton ahneus).


On turhamaista haikailla sellisaen maatalouden perään, jossa maatalous tuotanto oli osa omavarasitaloutta. Eikä sen paremmin ole syytä perätä mitään kolhoosejankaan, koska siitä lähtien, kun maataloustuotteita on ollut osalla yli omien tarpeiden ja osalla taas ei, niin niillä on käyty kauppaa. Kauppa ei kannata, jos ei ole tuottoa. Tuottoa, joka voi olla jotain muutakin kuin rahalla mitataavaa hyötyä, eli vaihdannaistaloudessakin on kyse kannattavuudesta.

Kobe härällä on hyvät oltavat, jopa ylelliset, muuhun nautakarjaan nähden, mutta sellaisen liha on tunnetusti kallista. Kuluttaja siten viimekädesä ratkaisee sen, että miten mitäkin tuotetaan, olkoon sitten kysymys mistä hyödykkeestä tahansa.

Usein vain on niin, että hinta ratkaisee.
Yksittäiset kuluttajat tai jopa paikoin kuluttajaryhmät haluavat turhan usein kaataa vastuun pois itseltään siten, että syyllistetään hyödykkeen tuottaja sen sijaan, että otettaisiin itse vatuu omista kulutustottumuksista. Se toki vaatii sen, että erilaisten hyödykken tuotannolta edellytetään riittävää läpinäkyvyytta ja kuluttajilta taas valveituneisuutta.
Asunto- ja kiinteistökauppojen yhteydessä on tullut vastaan käsite "ostajan selonottovelvollisuus" jota tulis painottaa myös siinä yhteydessä enemmän, mutta myös monessa muussakin asiassa. Kapitalismi toimii kysynnän ja tarjonnan puitteissa, ja valveutuneet kuluttjat voivat kysyntää ohjaamalla vaikuttaa, mutta se ei toteudu ihmisten passiivisuudella, eikä sillä, että ei olla valmiita maksamaan korkeampaa hintaa sellaisesta hyödykkeestä joka miellyttää, vaan tehdään kompromisseja halvemmalla tavalla tuotetun hyödykkeen eduksi. Kaksinaismoralisimiin johtava kiusaus päätyä jälkimmäiseen on enemmän kuin todennäköistä, jos on enemmän ideologiaa kuin työllä ansaittua rahaa.

Se ei ole oman vastuunkantamista, että syyllistetään oman tietämättömyyden johdosta paremmin tietoinen vastakkainen osapuoli.
Anonyymi: Jani K. K. L. 6.2.2011 9:36

Anonyymi
Syökää nyt vaan sitä lihaa ja juhlikaa.


meijjän äiti tekköö teijän äitien kanannahkapullat!!
Anonyymi: mr poonuspongo 6.2.2011 9:39

Anonyymi
Luomutaistelu luomusta voi olla edessä nopeammin kuin luontoaktivisti arvaakaan. Jokaisella on oikeus luopua öljystä heti, jos ylellisyys ahdistaa.
Anonyymi: aikansa vain tätäkin 6.2.2011 9:41

Anonyymi
metsästän itse omat lihani
Anonyymi: kaksi ynnä viisi 6.2.2011 9:42
Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti Yöaikaan lähetetyt kommentit päätyvät toimituksen tarkistettavaksi. Kommentit tarkistetaan ja hyväksytään seuraavan päivän aikana. Muina aikoina viestit ovat jälkimoderoinnissa.
Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Asiakastieto

Yhteistyössä