Kirjaudu ▼
 

Varo, tällainen työ tekee tyhmäksi

Varo, tällainen työ tekee tyhmäksi
Aivonsa on nykyisin helppo ajaa piippuun. Monissa töissä aivot altistuvat niin kovalle kuormitukselle, että tilanteen pitkittyessä koko pääkoppa tilttaa. Jo kolmekymppiset kärsivät nykyisin arkea häiritsevistä muistihäiriöistä, ajatusvirheistä ja -katkoista. Katso vaaran merkit; millainen työ on aivoille tuhoisaa.
Petri Korhonen
28.11.2010 06:01
110

Joillain suurilla työpaikoilla työterveyslääkärit kuulevat viikoittain pelästyneiltä ihmisiltä ihmettelyjä black-out -kokemuksista, läheisten nimien unohtelusta ja tyhmistymisen tunteesta. Pää ei enää toimi niin kuin pitäisi.

Tällaisia eivät valita eläkeikää lähestyvät, vaan myös alle 35-vuotiaat, parhaissa voimissaan olevat koulutetut ihmiset.

– Joka viidennellä työssäkäyvällä on kokemuksia arkea haittaavista muistihäiriöistä. Nämä eivät ole sidoksissa mihinkään tiettyyn alaan, vaan samanlaisia havaintoja on niin ict-, hoivapalvelu- kuin kuljetusyritystenkin työntekijöillä, sanoo tutkimusprofessori, neurologi Kiti Müller.

Joissain nykytöissä aivot altistuvat vaarallisen kovalle kuormitukselle, joka pitkittyessään tilttaa koko koneen. Työmuisti on kerta kaikkiaan täynnä, eikä prosessointikykyä riitä enää arkipäiväisiin asioihin.

Työterveyslaitoksella aivotutkimusta tekevä Müller pitää yhtenä syynä tähän työelämän jatkuvaa ja nopeaa muutostahtia, joka on välillä tapahtunut täysin teknologisen kehityksen ehdoilla.

Kärjistäen: emme ole saaneet päivitettyä omia työtapojamme ja suhdettamme työhön yhtä nopeasti, kuin miten kaikki muu töissä on päivittynyt.

Työpaikoilla joudut olemaan
ongelminesi yksin

Vielä jokunen vuosikymmen sitten uskottiin yleisesti, että monotonisen tylsä ja fyysisesti raskas teollisuustyö liukuhihnan äärellä se vasta tyhmentääkin ihmistä. Kun aivoja ei tarvitse käyttää, ne myös taantuvat.

Tehdasyhteisössä saattoi kuitenkin olla sosiaalisia kontakteja, ja työmaaparakeissakin hyvä yhteenkuuluvaisuuden henki ja viihtyvyys kuin seurojentalojen iltamissa. Jollei muuten niin herroja haukkuen.

Nyt työt ovat ehkä monipuolisempia, mutta huomattavasti yksinäisempiä. Työpaikalla kukaan ei kuule huutoasi, ellet lähetä sitä sähköpostissa.

– Kontaktit muihin ihmisiin ovat psyykelle hyvin tärkeitä. Nyt kun työssä yhä enemmän asioidaan sähköisten viestintävälineiden kautta, meiltä jää saamatta valtava määrä normaalin sosiaalisen kanssakäymisen etuja, empatiaa ja sanattoman viestinnän vivahteita, sanoo Kiti Müller.

Meille jää inhimillisen kontaktin vajausta. Jos puolisolla ja perheellä on omilla tahoillaan yhtä kiire, vaje ei ehkä täyty riittävästi kotonakaan. Tämä syö sekä miestä ja naista, ja aivokapasiteetista on taas pieni osa poissa.

Pakko saada kiinni
aina ja kaikkialta

Entisajan tehdastyöläiset eivät työpäivän aikana olleet yhteydessä ulkomaailmaan. Jos tehdassaliin saapasteli työnjohtaja, siitä tiesi että uusia käskyjä on muutaman minuutin kuluttua tulossa.

Nyt umpiota ja varautumisaikaa ei enää ole. Saamme joka hetki tietokoneelle ja mobiiliin paitsi työhön liittyviä ohjeita, muistioita, pyyntöjä ja toiveita, myös ulkopuolista informaatiota kaiken maailman tapahtumista. Ne pitää lajitella ja arvottaa.

Mikään ei ole varmaa: seuraava viesti voi aina olla ilmoitus yt-neuvotteluista tai Intiaan ulkoistamisesta. Tai seurustelukumppani voi tehdä virtuaalibänksit.

– Jatkuva varuillaanolo tietotulvassa on monen mielestä kaikkein kuluttavinta. Esimerkiksi ict-aloilla liki puolet tutkimistamme ihmisistä on sanonut työnsä muuttuneen täysin viimeisen kolmen vuoden aikana, Müller kertoo.

On tullut uusia tietojärjestelmiä, tiimien kokoonpanot ovat vaihtuneet, asiakkaat, alihankkijat ja yhteistyökumppanit voivat olla entistä kauempaa maailmalta. Erilaiset työkulttuurit vaativat, että asioiden sujumisen takia omaa käytöstä on pakko jonkin verran mukauttaa vastapuolen tapoihin.

Tavoitettavuuden pakko on toinen iso stressitekijä, jota aiempien sukupolvien työssä ei ollut.

– Monessa yrityksessä töitä on tehtävä ja asiakkaiden kanssa neuvoteltava eri aikavyöhykkeillä. Se pirstoo työrytmiä ja vie ajatuskapasiteettia hyvin samalla tavalla kuin aikaero lentomatkailussa, Müller sanoo.

∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

Joku muu heittelee
minua päivän aikana

Jos kaiken edelläkuvatun lisäksi työntekijällä on liian usein tunne heittopussiksi joutumisesta, voi olla varma siitä ettei pääkoppa selviä siitä ilman kuormituspulmia.

– Esimerkiksi kuljetusalalla moni keikalla oleva autoilija joutuu seuraamaan päätteeltä tilausten ja reittien muuttumista, eikä niihin voi itse vaikuttaa. Menet minne muut käskevät, ja olet aina valmis muuttamaan suunnittelemaasi päiväjärjestystä, kertoo Kiti Müller.

Palkinnoiksikin mielletyt roolimuutokset rasittavat.

Tällaisia voivat olla esimerkiksi yritysten välijohdon esimiestehtävät, joissa on paljon vastuuta mutta vähän todellista ratkaisuvaltaa. Tai jos joutuu vaihtamaan varoittamatta asemaansa asiantuntijasta hallintovirkailijaksi tai pikkupomoksi, ja vielä palaamaan kohta entiseen rooliinsa.

Kun tällaista heittelyä on jatkunut tarpeeksi pitkään, aivot alkavat suojella toimintojaan kiehumiselta. Osa jonossa olevista työtehtävistä lentää yli muistilaidan, eikä välttämättä tärkeysjärjestyksessä.

Tyhmistymisen tunne on silti useimmiten harhaa. Arkimuistikin palautuu, mikäli kuormituskierteen pystyy pysäyttämään ajoissa.

Levolla, työasioiden tärkeysjärjestykseen panemisella ja oman kropan kuuntelemisella voi auttaa itseään paljon.

– Työ on ihmiselle suuri mielihyvän lähde ja itsensä toteuttamisen keino. Suhde työhön pitäisi pystyä palauttamaan sellaiseksi, että siitä saa myös iloa, Kiti Müller sanoo.


Tällaiset työn piirteet tekevät hallaa aivoille
:

- työpäivän aikana jatkuva epäolennaisen informaation tulva

- työroolin epäsäännölliset muutokset: esimerkiksi yhdistetty asiantuntijatyö ja hallintoesimiestehtävät

- moneen erilaiseen kansalliseen työskentelykulttuuriin sopeutumista samanaikaisesti, esimerkiksi ulkomaisia projektialihankkijoita käyttävissä yhtiöissä

- jatkuva tavoitettavuuden pakko

- ennakoimattomasti vaihtelevat työajat

- vaikutusmahdollisuuksien puute

- sosiaalisten kontaktien puute tai laatu työpaikalla / kotielämässä

Copyright Creative Commons Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy

Kommentit (110)

Sivut:1 ... 9 10 11
EdellinenSeuraava

Anonyymi
JOO olen samaa mieltä työ tekee tyhmäksi, mutta koulu ei.
heh heh 29.11.2010 16:59

Anonyymi
Kaikki kouluun heti , muuten kohta sanotaan että suomi on tyhmin kansa
Eu.n uusia direktiiv 29.11.2010 17:00

Anonyymi
Aivonsa on nykyisin helppo ajaa piippuun, paitsi koulussa jos siitä vielä palkan sais
Uusio ammatti oppila 29.11.2010 17:02

Anonyymi
onnes kaveri vinkkas, muuten en näitä sivuja olisi edes omilla aivoilla löytänytkään. Nyt pitäs löytää vielä se järki jono.
Paljonko maksaa kilo 29.11.2010 17:03

Anonyymi
Jep paljon asiaa ja viesti on se, että kannattaa vain keskittyä olennaiseen ja luottaa omaan kokemukseensa.
ripa 29.11.2010 22:41

Anonyymi
Jutun otsikko on täysin harhaanjohtava. Taas on haettu raflaava otsikko mikä kaiken lisäksi ei kerro totuutta jutun sisällöstä. Jutun sisältö on kiinnostava, mutta otsikko ei.
Pliis 30.11.2010 9:00

Anonyymi
Todellisuus että tavan suomalaisella taatelilla ei ole mahdollisuutta muuttaa tuloaa pääomaveroksi joka on 28%, näin jäis enemmän rahaa kansalaisellekin, vaikka tulot nousisi.
Työtön kärsii eniten joka tuotteesta jonka hän ostaa maksaa n.13-23% veroa lisäksi menee kiinteä 20% verotus.
Että se miten täällä hyötyy vain isompi tuloset on jo tapahtunut.
Verotus on siirryttävä pääomaan.
Nähnyt on 30.11.2010 14:49

Anonyymi
Onneksi en enää ole muiden määräämässä työssä. Monen monta työuupumusta takana, eikä uusia enää saa tulla. Nyt määrään itse työni ja työtahtini. Panostan enemmän elämänlaatuun.
Mervi Lintunen 12.12.2010 11:27

Anonyymi
Monesti oppitunnin jälkeen tuntuu juuri tältä. Puhumattakaan kuuden oppitunnin jälkeen. Sitä on vielä kotonakin pää kuin haminan kaupunki. Sitä kun käy koko ajan 100 %:n teholla oppitunnin aikana. Pahinta tässä on välituntivalvonta, jolloin oppituntien aikana ei ehdi levähtämään hetkeäkään ja taas pitäisi olla pari tuntinen täydellä teholla.

Ehkä tähän tottuu... Tai jossain kohden napsahtaa...
Opettaja 25.1.2011 19:39

Anonyymi
"Tällaiset työn piirteet tekevät hallaa aivoille:
- ennakoimattomasti vaihtelevat työajat
- vaikutusmahdollisuuksien puute"


Mielestäni työaikojen vaihtelu on nykypäivää ja siihen pitää tottua. Vaikutusmahdollisuuksien puute kyllä syö ihmistä, jos haluaa vaikuttaa. Sen olen itsekin selkeästi kokenut.
Päivi 26.1.2011 19:40
Sivut:1 ... 9 10 11
EdellinenSeuraava
Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti
Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Asiakastieto

Yhteistyössä