Parhaan pitää saada eniten palkkaa

– Työsuorituksesta ja tuloksesta. Eli siitä, että saadaan jotain aikaiseksi. Työajasta ei makseta, Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n johtaja Jukka Koivisto tiivistää.

Perinteisesti yksityisalojenkin palkat perustuivat nimikkeeseen, koulutukseen ja työvuosiin. Nyt palkkaa maksetaan entistä enemmän vaativuuden, henkilökohtaisen pätevyyden ja tuloksien mukaan. EK:n palkkausjärjestelmäasiantuntijan Niilo Hakosen mukaan näistä tärkein on vaativuus, joka koostuu osaamisesta, tulosvastuusta, vastuusta ihmisistä, kuormittavuudesta ja työoloista.

Entä sitten kun ryhdytään todella maksamaan osaajille, asiantuntijoille tai johtajille? Mistä tulevat suuret ansiot?

Palkkiojärjestelmiin erikoistuneen Alexander Groupin toimitusjohtaja Yrjö Kopra on ennenkin hämmentänyt kommenteillaan.

– Palkkaerot saisivat olla isommat. Samaa työtä tekevien ihmisten tuottavuuserot ovat suuremmat kuin halutaan myöntää, Kopra sanoi Ilta-Sanomissa viime keväänä.

Nyt hän jatkaa keskustelua:

– Ensin hinnoitellaan työtehtävän arvo. Ei sitä, kuka sen tekee. Kaikkein eniten maksetaan vaativista tehtävistä, joihin on vaikea saada osaavia tekijöitä. Vähiten maksetaan niistä töistä, joissa tekijä on helpoimmin korvattavissa.

Kopra: Vaikeista töistä pitää
maksaa enemmän

Vaikeita töitä Kopran mukaan ovat ne, joissa itsenäisyyden aste on suuri, ja joissa kuuluu tehdä päätöksiä suurissa asioissa. Tyypillistä niissä on myös päätösten nopeus, laajuus ja monimutkaisuus.
Näihin tehtäviin on hänen mukaansa vaikea saada osaajia. Toisaalta tässä ovat vasta kuukausipalkan perusteet.

– On sitten aivan eri asia, miten työ on hoidettu. Tehdäänkö se välttävästi, tyydyttävästi, hyvin vai aivan käsittämättömällä suvereniteetilla. Sekin voi näkyä myös kuukausipalkassa, mutta mielestäni sen tulisi näkyä nimenomaan kannustimissa.

– Katsokaa, miten Nokiaa ja Ericssonia johdettiin 1990-luvulla. Se näkyi palkkioissa. Erot voivat olla suurta kertaluokkaa.

Tätä eivät ihmiset jaksa Kopran mukaan ymmärtää:

– Suomen paras lääkäri on sata kertaa parempi kuin huonoin lääkäri. Hänen tulisi saada sata kertaa enemmän palkkaa.

Kopran mukaan osaajien tulisi mittauttaa palkkansa kysynnän ja tarjonnan mukaan. Hän ottaa esimerkiksi autonkuljettajan työn:

– HKL:n bussikuski joutuu ajamaan vilkkaassa liikenteessä. Formulakuski saa ajaa yhdensuuntaista tyhjää rataa. Tähän toiseen työhön ei kuitenkaan ole tarjolla paljon osaajia.

Sarasvuo: Riskistä
maksetaan

Työhön käytetty aika, työhön liittyvä vastuu rahasta ja ihmisistä, yhteiskunnallinen vastuu, osaaminen sinänsä, pula osaajista, organisaation koko, organisaation kansainvälisyyden aste ja taloudelliset tulokset. Eivätkö siinä olisi jo palkkauksen perusteet, kun arvioidaan huippupalkkoja?

– Yksi puuttuu ja se on sosiaalisen äkkikuoleman riski. Se koskee niin huippumyyjiä, artisteja, urheilijoita kuin toimitusjohtajia ja yrittäjiä, yritysten sparraajana 20 vuotta leipänsä ansainnut Jari Sarasvuo Trainers' Housesta sanoo.

Hänen mukaansa palkat ja palkkiot määräytyvät – silloin kun ne pääsevät vapaasti määräytymään – ihmiseen liitetyn arvon koettuna vaihtoehtoiskustannuksena. Eli: miten kallista tai hankalaa on korvata se hyöty, minkä ihminen työyhteisölleen tuottaa.

– Miksi jotkut myyjät saavat 15 000 euroa kuukaudessa? Siksi, että heidän tilalleen pitäisi palkata neljä uutta. Tiedän myyjiä, jotka ansaitsevat jopa 100 000 euroa kuussa. Mikä on heidänlaisensa synnyttämä käyttökate ja arvo – puhumattakaan asiakaskontakteista. Arvo on myös muutakin kuin rahaa, Sarasvuo muistuttaa.

"Maailma ei ole
reilu paikka"

Johtajien huippupalkoista hän muistuttaa, että maailma ei ole reilu paikka.

– Maailma ei ole symmetrinen ja harmoninen, jossa johtajien palkka noudattaisi lineaarisesti heidän älykkyyttään, ahkeruuttaan tai tuloksiaan.

Sarasvuon mukaan jotkut ovat vain sattuneet olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, ja heillä on ollut neuvotteluvoimaa.

– Olenko takinkääntäjä vai olenko oppinut? Havaintoja on vain ollut niin paljon. Ottamatta kantaa kehenkään, olen pannut merkille, että kompensaatiot joissakin tapauksissa – varsinkin irtisanomistilanteissa – ovat olleet suhteettoman korkeat.

Sarasvuo palaa vastuuseen ihmisistä, ihmiskohtaloista.

– Miksi niin tärkeä ihminen kuin opettaja, saa niin vähän palkkaa, hän kysyy ja vastaa, että opettajan työtä ei mitata.

– Kun hyötyä tai arvoa opitaan mittaamaan, parhaat saavat kohtuuttomasti enemmän ja muut jäävät hyödykkeistyneen neuvotteluasemansa armoille.

Sarasvuon mukaan sekä työnantaja että liitot pysyvät silloin tyytyväisinä, sillä palkkasummat pysyvät maltillisina ja liitot saavat pitää jäsenensä.