Syntyikö nyt uusi lamasukupolvi?

1970-luvun alussa syntyneiden turvallinen lapsuus vaihtui orastavassa aikuisuudessa valtavaan epävarmuuteen. Maailmankuva romuttui muutamassa vuodessa, kun lama toi leipäjonot, kirpputorit ja massatyöttömyyden.

Samaan aikaan tuttu maailma ympärillä muuttui muutenkin, kun Neuvostoliitto kaatui ja alettiin siirtyä kohti Euroopan unionia. Jotkut sosiologit ovatkin nimenneet 70-luvun alun lapset lamasukupolveksi, jota on leimannut vahva yhteinen kokemus.

– 1990-luvun lama oli kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Silloin avautui uusia mahdollisuuksia ja paljon vanhaa romuttui. Siinä oli paljon sellaista kuohuntaa, Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittaja Matti Virtanen sanoo.

Virtanen on tehnyt tutkimusta käyttäen tutkija Karl Mannheimin tapaa hahmottaa sukupolvia. Mannheimin mukaan 17 ikävuoden ympärillä eli aikuistumisen kynnyksellä koetut avainkokemukset vaikuttavat ihmisen elämään myöhemminkin, koska siinä iässä aletaan rakentaa tietoista minäkäsitystä ja maailmankuvaa.

Tässä mielessä tarkkarajaisia sukupolvia ovat sotasukupolvi ja lamasukupolvi. Suuri muuttoliike vaikutti puolestaan pitkäkestoisempana ilmiönä suurten ikäluokkien elämään.

Voisiko uusin taantuma siis leimata jollain tavalla niitä, jotka olivat sen iskiessä herkässä iässä?

– Samankaltaisia vaikutuksia tällä lamalla varmaan on, mutta en jaksa uskoa, että ne olisivat yhtä syviä tai voimakkaita kuin 90-luvun lama. Varsinkin, jos se nyt taittuu niin kuin näyttäisi, Virtanen sanoo.

Viime laman nuoret
ovat nyt vallankahvassa

Virtanen ei tiedä tutkimuksia, joissa olisi selvitetty edellisen laman konkreettisia vaikutuksia silloisiin nuoriin. Avainkokemus voi vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla riippuen siitä, millaisesta asemasta sen kokee.

– Jyrkin esimerkki on vuoden 1918 sisällissota, joka oli kokemuksena kaikille sama, mutta se koettiin vastakkaisilta puolilta. Viime lama ei näytä tuottaneen mitään kovin syviä jakoja eri kansanryhmien välille, ainakin jos kuuntelee nykypoliitikkojen puheita. Suurista linjoista näytetään olevan hyvinkin samoilla linjoilla.

Viime laman nuoret ovat nousseet poliittisen päätöksenteon huipulle. Lamasukupolven edustajat ovat miehittäneet taantuman hoidossa keskeiset tehtävät, sillä valtiovarainministeri Jyrki Katainen on syntynyt 1971 ja työministeri Anni Sinnemäki 1973.

Avainkokemus on Virtasen mukaan saattanut vaikuttaa nykyisen laman hoitoon.

– Ehkä selvin vaikutus (edellisellä lamalla) näyttäisi olleen Jyrki Kataiseen, joka oli lamapolven ajallisessa ytimessä. Kataisen kokoomuksen sosiaalisuudella  ja hyvinvointivaltiomyönteisyydellä voi olla yhteyttä tähän 90-luvun kokemusmaailmaan. Se ehkä selittää sitä vastakaikua, mitä kokoomus on onnistunut saamaan.

Virtasen mukaan suuria eroja ei näy "vanhojen" puolueiden välillä, mutta vuonna 1971 syntynyt maahanmuuttokriitikko Jussi Halla-Aho edustaa eräänlaista vastavoimaa suurelle enemmistölle. Virtasen mukaan tästä voi löytää lamapolven sisäistä vastakkainasettelua. 

"Lama loi nöyrän ja
varovaisen sukupolven"

Monet viime laman parikymppisistä olivat kuitenkin vasta menossa opiskelemaan tai valitsivat opinnot, koska töitä ei ollut. Kulutustutkija Terhi-Anna Wilska on sitä mieltä, että eniten lama vaikutti niihin, jotka olivat siirtymässä koulunpenkiltä työelämään eli noin 21–28-vuotiaisiin.

– Aika moni siitä ikäluokasta on jäänyt vähän jalkoihin, kun ei onnistunut saamaan vakituista työtä. Kun nousukausi ja it-huuma tulivat, työmarkkinat alkoivat vetää heitä nuorempia, Wilska sanoo.

Hän uskoo, että tuon sukupolven kunnianhimo jäi vähäisemmäksi kuin muilla. He olivat vain kiitollisia, jos saivat töitä.

– Kulutustottumuksissa se näkyy epävarmuutena. Nykyisten noin nelikymppisten ja kolmikymppisten asenteissa ja kuluttamisessa on iso ero. Lama tuotti nöyrän ja varovaisen työsukupolven.

Nykynuorilla on
paremmat turvaverkot

Wilska ei usko, että uusimmalla taantumalla olisi yhtä dramaattisia vaikutuksia kuin edellisellä. Taantuma näyttäisi ensinnäkin jäävän paljon miedommaksi.

Monilla nykynuorilla on myös paljon paremmat turvaverkot kuin viime laman nuorilla, koska heidän vanhempansa ovat vauraampia. Nuorisotyöttömyyteen on myös tartuttu tomerammin kuin 90-luvulla, vaikka se ei ole paisunut yhtä valtavaksi.

– Nuorten työttömyys otetaan ihan eri tavalla vakavasti kuin silloin. 90-luvun sukupolvi jäi ihan syrjään, nuorista ei sillä tavalla välitetty.

Nykynuoret eivät ole myöskään samalla tavalla velkaantuneita kuin ne, jotka ehtivät ottaa esimerkiksi opintolainaa ennen viime lamaa.

– Mutta on yksi toinen juttu, mikä tekee heidän elämänsä ehkä vaikeammaksi. Heillä on suuremmat kulutuspaineet ja he ovat tottuneet erilaiseen kulutustasoon. Moni joutuu vaikeuksiin kulutuksensa kanssa, kun aiemmin vaikeudet johtuivat rakenteellisista veloista.

Talouden hallinnan kysymykset voivatkin Wilskan mukaan jäädä nykynuorten sukupolven muistoksi.

Työttömyys ei ole
jättimäinen mörkö

Nuoret eivät pidä työtä yhtä tärkeänä identiteettinsä määrittäjänä kuin aikaisemmat sukupolvet. Työelämä oli epävarmaa ja pätkätyöt normi jo ennen uusinta lamaa.

– Työttömyys ei ole nuorten mielestä mitään hirvittävän kauheaa. He ovat sillä lailla luottavaisia, Wilska sanoo.

Matti Virtanen odottaa kiinnostuneena, miten taantuma näkyy seuraavissa vaaleissa. Silloin pääsevät äänestämään ensi kertaa ne, jotka olivat taantuman iskiessä vaikutteille alttiissa iässä.

– On jännä nähdä, heijastuuko se poliittisena reaktiona.