Sarasvuo: Työn inho valtasi suomalaiset

Suomalainen yrityskulttuuri ei välttämättä ole niin erinomaista kuin annetaan ymmärtää.

Taloussanomat kysyi yrityskouluttaja Jari Sarasvuolta, professori Alf Rehniltä ja idänsuhteissa ansioituneelta johtaja Juhani Järvenpäältä mikä suomalaisessa yritysmaailmassa on pielessä.

Kovimmin tykittää 20 vuotta yrityskouluttajana toiminut Jari Sarasvuo Trainers' Housesta.Tässä on menty hänen mukaansa pieleen:

– 1990-luvun puolivälin jälkeen alkoi työnvastainen propaganda, jota media on hysterisoinut, Sarasvuo analysoi ongelman ydintä.

– On harha, että meillä tehdään paljon töitä. Suomalaiset luulevat olevansa juuri kuolemaisillaan työtaakan alle.

Tälle hän ei löydä katetta kansainvälisistä vertailuista.

– Meille on syntynyt käsitys, että työ on rangaistus jostain pahasta.

Ja tämä käsitys on Sarasvuon mukaan tarttunut myös johtajiin, jotka pyrkivät loikkaamaan pois työelämästä heti, kun se vain on mahdollista.

Sarasvuo muistuttaa, että työelämään tullaan myöhään, työviikot ovat lyhyet, mutta viikonloput ja lomat ovat pitkät niin kuin päälle tulevat sairaslomatkin. Hänen mielestään sairaslomaa otetaan heti, kun töissä tulee paha mieli.

Elämä on kuitenkin sellaista, että aina joskus tulee paha mieli, hän sanoo ja suosittelee lääkkeeksi kovempaa työtahtia.

– Ihmiset eivät kerta kaikkiaan kestä näin matalaa peruskuormaa. Tämä on ihan biologinen juttu. Nehän masentuvat käsiin.

– Joukolle ihmisiä toimeentulotuesta on tullut elinkeino. Myös johtajista on tullut henkilöitä, jotka kärisevät burn outin partaalla.

"Ylitunnollisuuskin on
mielenvikaisuuden muoto"

Tässä kohtaa Sarasvuo alleviivaa, että edellä sanottu ei todellakaan koske kaikkia, vaan päinvastoin:

– Suomalainen on myös säälittävän ylitunnollinen. Se on mielenvikaisuuden muoto.

Tämä on hänen mukaansa toinen iso ongelma.

– Suostutaan ihan kaikkeen. Säännöt syrjäyttävät ajattelun. Kaikki mikä on painettu, velvoittaa.

Hänen mukaansa ne, jotka sitten oikeasti palavat loppuun, tekevät kaiken lisäksi vielä ihan turhaa työtä.

Sarasvuo kertoo suomalaisista mallioppilaista, jotka eivät osaa muun Euroopan tavoin viitata kintaalle turhalle nipottamiselle.

– Jostain kansainvälisestä organisaatiosta tulee ihan tyhmiä vaatimuksia. Joku tärkeilijä vaikka Pariisista lähettää pseudokyselyitä ja vaatimuksia jostain lisäraporteista, jolloin tunnollinen suomalainen johtaja alkaa yötä myöten tehdä niitä.

– Me olemme palkanneet muutamalle asiakkaalle ”ei ihan vielä valmistuneita” tradenomeja vastaaman kyselyihin kyselyillä. Ampumaan takaisin suojatulta. Sitten siellä tohtoritason miehet lentelevät yliopistosta toiseen hakemaan toimilleen tieteellistä katetta. Näin on saatu tuonkaltainen häirintä menettämään otteensa.

– Suomalaisten tulisikin keskittyä enemmän asiakkaisiin kuin täydellisyyteen. Täydellisyys ei ole laatua. On sääntöjä, joita tulee tietenkin noudattaa, mutta on myös toisenlaisia sääntöjä.

"Umpitylsät
tavat"

Kolmas erhe johtamisessa ja yrityskulttuurissa on Sarasvuon mukaan se, että suomalainen ei usko näkymättömän voimaan: strategiaan ja brändiin.

– Jos joku ei ole materiaa, se ei ole suomalaiselle totta. Siksi jäämme alihankkijoiksi.

– Arvo syntyy näkymättömästä. Sitä synnyttävät luovuus, visiot ja innovaatiot. Emme usko, että tunnelmallakin voi olla merkitystä.

Hän vetää esiin rakkaan naapurin Ruotsin, joka on kehittänyt eniten kansainvälisiä brändejä per capita.

– Kuluttaja haluaa leikkiä. Kuluttaja haluaa viihdettä. Meidän tapamme lähestyä asioita on umpitylsä, Sarasvuo sanoo ja toistaa, ettei tätäkään pidä yleistää kaikkia koskevaksi.

"Pomonkin pitäisi ottaa
vastaan kiroilua"

– Suomalainen johtaja on hyvä tekemään päätöksiä ja hyvä näyttämään suuntaa, mihin mennään, mutta kuunteleminen on jäänyt hänellä liian vähälle, Åbo Akademin yrityksen taloustieteen professori Alf Rehn sanoo.

Hän ei romuttaisi management by perkelettä, vaan toivoisin sen toimivan myös toiseen suuntaan.

– Hirveän moni kokee, että heitä ei kuunnella. Kyllä johtajien olisi uskallettava ottaa vastaan kiroilua myös alaisiltaan ja asiakkailtaan.

"Kämmejä ei tehdä,
muttei irtiottojakaan"

Rehnin mukaan johtajamme ovat liian vitivalkoisia, keskiluokkaisia, keski-ikäisiä.

– On käyty RUK ja Otaniemi tai Helsingin yliopisto. Mutta riittääkö se enää?

– Kärjistäen: ekonomikin alkaa olla ylimmässä johdossa kummajainen, ja meikäläinen näyttää siinä porukassa ihan mustalta.

– Jossain mättää. Johtajat ovat osanneet valita keskuuteensa itsensä kaltaisia hyviä tyyppejä. Tasapäisiä.

Siksi meitä johdetaan Rehnin arvioin mukaan hyvin, mutta ei erinomaisesti.

– Ei tehdä suuria kämmejä, muttei tehdä suuria irtiottojakaan. Unohdetaan erilainen luova riskinotto. Meitä ehkä pelottaa erilaisuus.

Rehnin mukaan olemme mieluusti järkeviä.

– Suuret strategiset ratkaisut eivät tunnu järkeviltä etukäteen.

Hän viittaa muun muassa Morris Minin ja Googlen lanseerauksiin.

– Miten ne olisivat tuntuneet järkeviltä, kun kaikki muut tekivät silloin toisin, mutta niistä vain tuli suuria strategisia ratkaisuja.

Ketkä sitten ovat hänen mielestään erilaisia johtajia.

– Pekka Herlin todella oli ja Artekin Mirkku Kullberg on nyt, hän antaa kaksi nimeä.

Suomeen mahtuu
vain yksi totuus

– Erilaisten kulttuurien opiskelemiseen ei käytetä meillä riittävästi aikaa, viisi vuotta Pietarissa Sokos-hotellien ketjua rakentanut ja johtanut Juhani Järvenpää sanoo.

Hänen mielestään Pietari on paljon kansainvälisempi kuin Suomi. Liike-elämässä on ihmisiä erilaisista kulttuureista, ja siksi on myös valmiuksia ratkaista ongelmia monilla erilaisilla tavoilla.

Ja mitä se Järvenpää nyt tällaista väittää, inttää varmasti vastaan moni suomalainen. Niinpä niin.

– Meillä on aivan väärät stereotypiat venäläisistä.

Hän myöntää, että tuli itsekin maahan mukanaan väärät totuudet, jotka hän oli omaksunut lehdistä, kirjoista ja niin kutsutuista yleisistä käsityksistä.

– Kuten että venäläisiä voi johtaa vain niin, että yksi määrää. Ehei. He ovat samanlaisia maailman lapsia, kuten mekin, yhtä kansainvälisiä. Tai että venäläiset ovat laiskoja. Ei. Venäläiset ovat ahkerampia kuin suomalaiset, ja heidän suhtautumisensa kaikkeen työhön – myös kädentaitoihin – on se, että kaikki työ on arvokasta.

Hänen mielestään johtamisen maailma ei ole Venäjällä kovin paljon erilainen kuin Suomessa.

Ja kansainvälisyyden vuoksi Järvenpää alleviivaa:

– Meillä Suomessa on aina vain yksi totuus kerrallaan.

Kansainvälisessä ympäristössä ei ole yhtä totuutta. On monenlaisia tapoja ja näkökulmia lähestyä ongelmia.

"Suomalainen suoraviivaisuus
ei ole aina tepsi"

Jos sitten on jotain erilaista, niin muun muassa se, että sähköpostijohtaminen ei onnistu Venäjällä.

– Henkilökohtainen kontakti on tärkeä, jotta saa asiat todella liikkeelle. Pitää katsoa ihmistä silmiin.

– Venäjällä saa sanoa perkeleenkin, mutta sen jälkeen tulee myös halata, kehua ja rakastaa.

– Johtajan tulee ilmaista tahtoaan voimakkaasti ja joskus myös tunteitaan, joka merkitsee puheita, maljoja ja kukkasia.

Kamalinta henkilökunnalle on Järvenpää mielestä neutraali, tasapäinen ja ylikorrekti johtaja.

– Hän kylvää ympärilleen epävarmuutta. Hänen viestinsä ei mene perille. Sitä ei kerta kaikkiaan ymmärretä.

Omasta kokemuksestaan hän patistaa suomalaisyrityksiä palkkaamaan entistä enemmän ulkomaalaisia kaikille organisaatiotasoille.

– Siitä oppii enemmän kuin koulunpenkillä istumisesta

Hänen mielestään suomalaiset johtamismallit ovat toivottoman yhdenmukaisia. Tässä hän pesaa Rehniä.

Järvenpään mukaan suomalainen suoraviivaisuus ei ole aina se paras tapa edetä. Eteneminen mutkan kautta voi olla tehokkain, edullisin ja kaikin puolin tuloksekkain.

– On hyvä oppia kysymään sen sijaan, että itsellä olisi ratkaisu heti.

– Meillä on tapana lukita yksi vastaus. Tämä on juuri sitä, että meillä on vain yksi totuus.

Toivottuun tavoitteeseen voi päästä montaa eri tietä ja juuri se pitäisi Järvenpään mukaan saada selville hyvällä johtamisella.