Vain hölmö ostaa lapselle älypuhelimen

Teleoperaattorit ovat näin koulujen alkamisen alla lähetelleet ekaluokkalaisten vanhemmille ilmaisia prepaid-liittymänäytteitä, lukujärjestys- ja julistepakettien saattelemana. Tarkoitus on tietysti saada uusista koululaisista entistä parempia asiakkaita.

Ja tämä onnistuukin. Viestintäviraston selvityksen mukaan yli puolella eskari-ikäisistä on jo nykyisin oma kännykkä, ja koulunaloittajista lähes kaikilla. Päiväkodeissa tiedetään neli- ja viisivuotiaitakin kännykänkanniskelijoita.

Puhelimen hankkiminen liian pienille lapsille ei silti ole verkkokasvatustutkijan mielestä järkevää.

– Eihän puhelin ole lelu, paitsi ehkä aikuisille, sanoo lehtori Janne Matikainen Helsingin yliopiston viestinnän laitokselta.

Vanhemmille ja kouluille verkkokasvatusohjeita laatinut Matikainen arvelee, että taaperoikäisten kännykänkäyttäjien taustalta löytyvät itse teknologiasta innostuneet isät ja äidit. 

– Mihin ihmeeseen alle 6-vuotias lapsi oikeasti tarvitsisi omaa puhelinta? Tuntuu luontevalta, että ensimmäinen kännykkä hankitaan kouluunmenon lähestyessä, kun lapsi alkaa kulkea itsekseen kodin ulkopuolella, sanoo Matikainen.

Älykännykällä pääset
pelottaviin paikkoihin

Vanhemmat osaavat jo aika hyvin valita lastensa liittymiin palvelunumeroestoja ja kulurajoituksia.

– Sen sijaan kaikki eivät vielä ole huomanneet neuvoa esimerkiksi kännykkäkameroilla kuvaamisen säännöistä. Kuvilla kiusaamista on jo kouluissa ollut, sanoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton nuorisotyön päällikkö Juuso Peura.

Älypuhelimet tuovat tähän uuden ulottuvuuden, josta vanhemmat ovat vielä enemmän pihalla: nopean, helpon ja valvomattoman pääsyn internetiin esimerkiksi avointen langattomien verkkojen kautta.

Puhelinkauppiaat kertovat, että tänä syksynä alakouluikäisille lapsillekin hankitaan yhä monipuolisempia puhelimia. Taannoinen miniläppäri-innostus on haihtumassa, ja nyt tilalle ovat tulleet älykännykät.

– Tähän ei ole olemassa mitään tiettyä oikeaa ikää, mutta mielestäni ensin pitäisi opetella verkon käyttöä turvallisesti vanhempien seurassa kotikoneella. Älykännykkä ei saisi olla se ensimmäinen harjoittelualusta, Juuso Peura sanoo.

Hänen mukaansa liiton palvelulinjoille tulee yhä useammin soittoja lapsilta, jotka ovat järkyttyneet törmättyään netissä vaikeisiin, ahdistaviin tai pelottaviin asioihin.

– Itse ostaisin lapselle tai nuorelle älykännykän vasta siinä vaiheessa, kun pystyn luottamaan siihen että hän osaa käsitellä verkosta löytämäänsä tietoa, Peura sanoo.

Rajoittaminen ei
onnistu

Janne Matikaisen mielestä tiukka nettiinmenon kieltäminen on älypuhelimen ostaneelta vanhemmalta kehno ratkaisu.

– Se on vähän sama kuin jos ostaisi television, mutta ei kytkisi sitä antenniverkkoon. Kallis puhelin on kuitenkin tehty nettikäyttöä varten. Ei kieltämisessä olisi mitään järkeä, eikä sitä pysty kunnolla valvomaankaan, Matikainen sanoo.

Siksi liian etevän kännykän ostoa pitäisikin harkita pariin kertaan.

Vanhemmista saattaa tuntua, että heidän on tarjottava lapsille parhaita mahdollisia välineitä elämässä pärjäämiseen. Siksi hätäisimmät ostavat jo vauvaikäisille lapsilleen autoratoja ja pleikkareita, tai ekaluokkalaisille markkinoiden hienoimpia puhelimia.

– Aika usein nämä ostot lähtevät vanhempien omista tarpeista, kun halutaan antaa parasta. On hyvä välillä miettiä, mitä lapsi oikeasti itse tarvitsisi, sanoo Juuso Peura.