Mättö paljastaa sinut: kuulut proleen

Apua! Kampasimpukat loppuivat. Mitä nyt ruoaksi?

Helsingin Sanomat ravisutti keskiluokan mielenrauhaa juuri vaalipäivänä julkaistulla raportilla koulutetun keskiluokan ja vihreiden kasvissyöjien kaupunginosasta Helsingin Käpylästä. (Katso jutun lopusta, mitä kaikkea kuuluu keskiluokan ihannemenyyseen.)

Eikä tämä kampasimpukkapula ole vielä yhtään mitään. Tulossa voi olla jotain pahempaa, mitä HS ei paljasta. Kaikkein pahimmissa kauhuskenaariossa kampasimpukat pannaan jonain päivänä tarjoukseen Siwassa!

– Erottautumispolitiikka on jykevää keskiluokassa. Erityisesti ylemmällä keskiluokalla on tarvetta erottua tavallisesta kansasta, Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittaja, sosiologi Matti Virtanen pohtii.

Hän muistuttaa, että jos joku ruoka yleistyy, sille käy kuin Ludwig van Beethovenin pianokappaleelle Für Elise.

– Se oli aluksi pienen piirin suosikki. Kun sitä soitettiin liikaa, se menetti kaiken arvokkuutensa.

– Jos kampasimpukat ovat tarjouksessa Siwassa, nekin menettävät glamourinsa, Virtanen sanoo.

Hän ei ole kuullut, että pakasteessa on myyty jo pari vuotta Pirkka-sushia. Virtasen arvion mukaan ylemmän keskiluokan himoamat herkut ovat kalliita ja/tai vaikeasti saatavissa ja/tai harvojen käyttämiä – ottamatta kantaa raaka-aineisiin tai ruoka-annoksiin. Lisäksi hän muistuttaa, että yksi erottautumiskeino nimenomaan nykyaikana on ruoan terveellisyys.

Lähiruoka karkasi
kansalta herroille

– Totta kai ruoasta voi päätellä, mihin yhteiskuntaluokkaan ihminen kuuluu. Suhde on ikivanha ja vahva, Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melin suorastaan huudahtaa.

Hän muistuttaa, että jo klassinen kuluttajatutkimus pani merkille, miten aateliston ja hovin tottumukset valuivat kaupunkilaisporvariston kautta kansan pariin.

– Katkarapujen syönti on tyypillinen esimerkki, mutta löytyy paljon muitakin eksoottisia ruokia, joista on tullut arkisia.

– Työväen ja talonpoikien ruoka oli alun perin lähiruokaa: perunaa ja läskisoosia sekä maitoa ja tummaa leipää. (Katso artikkelin lopusta, mikä on nyt työväenluokan tavismenyy.)

– Hedelmät, leivokset ja karamellit levisivät keskiluokan kautta tavallisen kansan pariin.

Melin muistuttaa, että moni asia on myös kääntynyt päälaelleen historian saatossa.

– Lähiruoka on nyt herrojen herkkua. Työväenluokka (käsite on muuta kuin tehdastyöläiset) syö nyt sitä, mitä saa halvalla marketista.

– Makkarastakin, joka on muuten kansanruokaa, tulee taas herkkua kun se on jotain chorizoa tai itse tehtyä karitsanmakkaraa. 

Keskiluokka syö
– hinnalla ei väliä

Melinin mukaan keskiluokka syö nykyään puhtaista raaka-aineista valmistettua yksinkertaista ruokaa, jonka hinnalla ei ole niin väliä.

Mikä sitten olisi huipennus?

– Jos hummeria saa Stockmannilta hintaan 20 euroa kappale, onko se enää mitään?

– Kenties fine dining on se, jolla voi erottua. Ostetaan seitsemän ruokalajin elämys Michelin-ravintolasta. Siis elämys. Tätä tavoittelee ylempi keskiluokka, mutta jokainen ymmärtää, ettei sitä osteta edes viikoittain omalla rahalla, Melin päättelee.

Työväenluokan
tavismenyy:

Pizza
Muu pikaruoka
Jauheliha
Makkara
Ranskanperunat
Kaikki mitä saa marketista halvalla

Keskiluokan
ihannemenyy:

Sushia
Karitsan kareeta
Hummeria
Ostereita
Blinejä ja mätiä
Kampasimpukkaa
Sampea ja taimenta
Savunieriää
Loimulohta
Luomujauhelihaa
Raclette-juustoa
Sardellia ja kaprista
Aasialaista keittoa
Vuohenjuustokeittoa
Hirvenlihapullia punajuurella
Ja ettei syötäisi pelkkää särvintä, leiväksi Tyrvään voimaa, Pyymäen kakkoa, Aallon ruisleipää, Eromangan lihapiirakkaa...