Luokka vaikuttaa makuun – keskiluokka karttaa tosi-tv:tä

Yhteiskunnan eriarvoistuminen on noussut viime vuosina julkiseen keskusteluun Suomessa. Myytti tasa-arvoisesta yhteiskunnasta on rapistunut, kun tuloerot ovat kasvaneet selvästi. 

Yhteiskuntaluokka vaikuttaa ihmisen kulttuuritottumuksiin, tuoreessa väitöskirjassa todetaan. Valtiotieteiden maisterin Nina Kahman Yhteiskuntaluokka ja maku -väitöskirjan mukaan luokkaerot näkyvät siinä, miten ihmiset kuluttavat kulttuuria.

Kulttuurin kulutuksen suhteen suomalaiset jakautuvat aktiiviseen keskiluokkaan ja passiiviseen työväenluokkaan, perjantaina väittelevä Kahma kertoo.

Keskiluokkaiset, hyvin koulutetut ja hyvätuloiset ihmiset pitävät kaikenlaisesta kulttuurista ja osallistuvat monenlaisiin kulttuuriharrasteisiin. Kahman mukaan huono-osaiset suhtautuvat puolestaan lähes kaikkeen kulttuuriin välinpitämättömästi.

Erilaiset kulttuurin- ja liikunnanmuodot jakautuvat selvästi myös yhteiskuntaluokkien kesken. Esimerkiksi klassinen musiikki, ooppera, jazz, klassinen kaunokirjallisuus ja erilaiset liikuntaharrastukset kuuluvat keskiluokan harrastuskavalkadiin.

– Ainoastaan kauhuelokuvat, nyrkkeily, tosi-tv ja moottoriurheilu ovat juttuja, joista ei keskimäärin pidetä, Kahma kommentoi keskiluokan makua Taloussanomille.

Korkeakulttuuri ei
viehätä työväkeä

Kahma sanoo, että leimallisesti työväenluokkaisia kulttuurilajeja on vähemmän. Helpompaa on rajata ulkopuolelle ne asiat ja harrastukset, jotka eivät kuulu työväenluokan päiväjärjestykseen.

– Tällaisia olivat esimerkiksi museoissa käyminen ja kirjallisuuden lukeminen, samoin perinteiset korkeakulttuurin lajit, kuten klassinen musiikki ja taidenäyttelyissä käyminen, Kahma luettelee.

– Hieman todennäköisempää on myös pizzerioista ja toimintaelokuvista pitäminen.

Vähemmän koulutetut ja huonompituloiset ovat pääsääntöisesti passiivisia, mikä näkyy myös liikuntaharrastuksissa. Keskiluokka jumppaa, ui ja sauvakävelee työväestöä enemmän. Myös pyöräily ja lenkkeily kuuluvat keskiluokalle.

– Jääkiekko ja erilaiset joukkuepelit olivat ainoita liikuntalajeja, joiden harrastaminen oli suhteessa suositumpaa työväenluokkaisten vastaajien keskuudessa kuin muissa ammattiryhmissä.

Kahma muistuttaa, että mitkään kulttuurinmuodot eivät ole keneltäkään poissuljettuja. Koska väitöskirjan näkökulma on tilastollinen, kyse on pikemmin todennäköisyyksistä kuin säännöistä.