Raskaan sarjan retropyörä

Tuomari Nurmio lauloi aikoinaan stadilaislaulua Tonnin stifloista, ja jotain samaa katukäyttö-uskottavuutta kuin hyvinistuvissa kalliissa kengissä on Velorbisin tonniluokan pyörissäkin.

Kun kolmivaihteiset hinnat alkaen -mallitkin maksavat vajaat tuhat euroa, voi uskoa, ettei Velorbis nouse näillä kiinalais-taiwanilaisten marketpyörien täyttämillä markkinoillamme miksikään kansansuosikiksi.

Osittain kalleuden syynä on brändin ympärille syntynyt hypetys. Erilaiset muoti- ja muotoilujulkaisut ovat kohkanneet tanskalaisyhtiön retropyöristä jo parin vuoden ajan.

Vuonna 2005 perustettu Velorbis mallintaa 1950-luvun klassisia hollantilaishenkisiä miesten- ja naistenpyöriä, muotoilee niihin omia tanskalaisjippojaan ja valmistuttaa ne kalliiden tuotantokulujen Saksassa.

Trendiväen suosioon nouseminen ei tietenkään millään alalla takaa, että laitteet olisivat erityisen käytännöllisiä. Brändi ja henki eivät lohduta, jos vehkeen kanssa olisi jatkuvia pikkuharmeja. Tai jos laite ei kestäisi Suomen oloja.

Nyt koeajettu Velorbis Churchill Balloon onnistuu kuitenkin vakuuttamaan vastentahtoisenkin epäilijänsä. Isoisän resepteillä kasattu, ryhdikkäästi pystyssä ajettava miestenfillari voi näemmä tuntua aidosti uudenlaiselta ajokilta vielä 2010-luvulla.

Raskasta rautaa
selkä suorana

Ensimmäisenä Velorbis Churchillissa yllättää ulkonäön raskaus. Sitä korostavat vielä Schwalben ilmapallorenkaat.

Rungon muhviliitoksiin ja teräsosien määrään nähden vajaan 18 kilon paino ei silti ole aivan mahdoton.

Keskieurooppalaisista pyöräilytavoista kertoo paljon, etten ole kuullut kovinkaan monen juutin tai hollantilaisen kehuskelevan työmatkapyöränsä keveydellä.

Hiilikuitu-teknofanaatikkoja ja grammanmittaajia tuntuu löytyvän enemmän täältä. Vaikka suomalaiseen ympärivuotiseen työmatkakäyttöön jykevämmät pyörät sopivat paremmin kuin höyhenenkevyet kesäkiitäjät.

Churchillin olemusta keventää hieman Brooksin perinteinen jousitettu nahkasatula.

Se on paitsi kallis valmistaa, myös ylivertainen kaupunkiajoon. Kovan pinnan ja vahvojen jousien yhdistelmä toimii. Istuimen pinta ei tartu ikävästi housuihin, ajoipa sitten puku päällä tai treeniasussa.

Keskikaupunkikäytössä Churchillin pysty ajoasento on kieltämättä oivallinen turvallisuudenkin kannalta.

Ajaja ehtii havainnoida ympäristöään ja muuta liikennettä paremmin kuin kyykkypyörän päällä syöksähdellessä.

Vakaata ajoa
ilmapallorenkailla

Velorbisin ja vakio-halpispyörien ajo-ominaisuuksien eron saa nopeimmin selville, kun kurvaa epätasaisille mukulakivikaduille ja ylittää muutaman korkean jalkakäytäväreunan.

Churchillin ajotuntuma pysyy kuormasta ja kadunpinnasta riippumatta varsin samanlaisena, eikä runko notku.

Yltiöpaksut ja pienikuvioiset Fat Frank-renkaat ovat varsin immuuneja jopa ratikkakiskojen urille ja pienille katutyömontuille. 

Pyörä rullaa näillä taivaallisen sulavasti, kunhan kuski on löytänyt omaan ajotapaansa sopivat rengaspaineet. Talviajoon valitsisin silti "normaalin" Churchill-mallin perinteisillä jokasäänrenkailla.

Koeajopyörän pitkän ja korkean 59-senttisen rungon suuntavakavuus on junamaisen hyvä, mutta vastineeksi ketteryys saisi olla parempi. En lähtisi tällä pujottelemaan tolpparivistöjen välistä parkkipaikalla, temppuiluun on parempiakin laitteita.

Vaihteisto
maun mukaan

3-pykäläinen Sturmey Archer -napavaihteisto toimi koeajoyksilössä hyvin ja siedettävän vähillä rutinoilla. Se on välityksiltään kohtuullinen kompromissi kaupunkiliikkujalle myös satunnaiseen maantieajoon.

Yli satavuotiaan brittifirman vaihteistoilla on hyvä maine, mutta ulkomaisissa fillariarvosteluissa 7-vaihteista Shimanon Nexusta on pidetty tähän runkoon käytännöllisempänä vaihtoehtona. Fillarikorjaamoissa lienee myös paremmin Nexus-osaamista.

Lisävaihteet lisäävät kuitenkin hintaa: 7-vaihteisena Churchill maksaa jo satasen enemmän.

Nirppanokkaisimmat kuskit voivat myös ihmetellä Sturmeyn vaihdevalitsimen ulkoasua: se kieltämättä näyttää hivenen räikeältä ja halvalta näin muuten hillityssä pyörässä. 

Rumpujarrut pysäyttävät kiitettävän tehokkaasti.

Koeajopyörässä olleet käsijarrut jakavat mielipiteitä: perinnetietoisten mielestä jalkajarru sopisi Churchillin tyyliin paremmin. Tämä on puhdas makuasia: molemmat toimivat mainiosti. 

Pikkudetaljien
juhlaa

Tavarateline on riittävän leveä. Sen reunaan on lisätty kätevä pidike ostoskassille.

Valmistajan lupaama 50 kilon tavarakantavuus vaikuttaa realistiselta. Tanskassa pyörän ohjaustankoon saa hankittua lisävarusteena jopa puisen olut/omenalaatikon, ja taakse satulanahan värin kanssa mätsäävän nahkasalkun.

Vakiovarusteena olevat dynamovalot ovat kirkkaat. Kaunis pallomainen takavalo on kuitenkin arka kolhuille.

Nahkainen roiskeläppä ja nahkapunoksilla viimeistellyt ohjaustangon kahvat näyttävät hyviltä uutena: parin kuratalven jälkeen tilanne voi olla toinen.

Polkijan lahkeita varjelevan kattavan ketjunsuojan haittapuolena on räminä. Epätasaisella alustalla rullatessa ketju kolisee välillä äänekkäästi koteloaan vasten.

Churchillin heikoin lenkki on lukko. Heppoisen tuntuinen Basta-pulttilukko on kiinnitetty alustaansa nippusidemäisellä virityksellä, joka ei mitenkään sovi pyörän hintatasoon.

Omistajan kannattaakin ostaa hermojensa säästämiseksi ajokkiin mahdollisimman järeä irtolukko.

Tonnilla nostalgiaa
vai käyttöpeliksi?

Churchillin saumat ja liitokset on viimeistelty erittäin huolellisesti, samoin maalipinta on poikkeuksellisen tasainen.

Valmistuslaatu vaikuttaa vakuuttavalta, ja tähän hintaan sen on syytäkin olla sellaista.

Samalla summalla löytyy kaupoista erilaisia Kaukoidästä tuotuja hybridejä pilvin pimein, eivätkä sähköavusteisetkaan kaupunkipyörät kovin paljoa enempää maksa.

Vähän samanlaista perinnefillarin ajotunnelmaa saa vaikkapa selvästi halvemmilla Helkama Oivalla, Tähtipyörä Siriuksella tai Tunturi Akselilla. Suomalaisista Eskolan Konepajan KUPE-pyörä lienee toteutukseltaan lähimpänä Velorbisin käsityöläishenkeä.

Velorbis-yhtiön tuotantofilosofiassa on jotain viehättävää: kaikkea ei tarvitse valmistuttaa merten takana halpatuotantomaissa, eikä pyöräilyn hauskuus ole kiinni apinan raivolla etenemisestä.

Churchill muistuttaakin hyvin tehtyä mekaanista rannekelloa. Jotkut haluavat kulkea huippumoderni Suunnon sykemittari ranteessa, toiset taas saavat iloa yksinkertaisesta ajattomasta tyylistä. Kukin tarpeensa mukaan.

Ajonautiskelijoille, kestävän kehityksen ja käsityöhenkisen laadun ystäville Churchill on hyvä valinta. Sen voisi kuvitella kestävän hyvällä hoidolla muutaman sukupolven ajan, muuttuipa fillarimuoti mihin suuntaan tahansa.