Älä tee tätä netissä

Mitä kaikkea kertoisit tulevalle työnantajalle itsestäsi?

Moni jakaa lomakuvia, viikonlopputunnelmia ja mielipiteitään vaikkapa päivänpolitiikasta auliisti verkossa Facebook-kavereilleen, vaikka ei välttämättä tahtoisi työnantajansa näkevän niitä.

Sosiaalisessa mediassa yksityisen ja työidentiteetin rajat hämärtyvät. Samoja verkkoyhteisöjä käyttävät suurella todennäköisyydellä nykyiset ja tulevat työnantajat, asiakkaat ja kilpailijat. Osa ottaa heidät henkilökohtaisiin verkostoihinsakin.

Jotkut yritykset ovat jo laatineet työntekijöilleen ohjeita sosiaalisen median käytöstä. Työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät esimerkiksi virvoitusjuomayhtiö Coca Colan sosiaalisen median periaatteissa, joissa kehotetaan työntekijöitä tarkkailemaan yhtiötä koskevia kirjoituksia surffatessaan verkossa myös ja raportoimaan niistä tarvittaessa.

Uutistoimisto Reuters puolestaan kehottaa työntekijöitään harkitsemaan tarkkaan, mihin Facebook-ryhmiin liittyy tai mitä linkkejä laittaa blogiinsa.

Äärimielipiteistä
on parempi vaieta

Ohjeita lukiessa iskee epäilyttävä ajatus: voiko työminää edes olla enää erikseen? 

Joidenkin työnantajien mielestä ei.

Esimerkiksi Reuters toteaa ohjeissaan, että yksityisen ja julkisen pitäminen erillään verkossa on hankalaa, vaikka kuinka yrittäisi. Sinänsä harmittomatkin asiat kertovat käyttäjänsä maailmankuvasta ja poliittisista mielipiteistä, ja voivat vaarantaa käsityksen toimittajan puolueettomuudesta.

Mediasuunnittelijan ja konsultin Jarno M. Koposen mukaan on ala- ja usein myös yrityskohtaista, minkä verran esimerkiksi poliittisia mielipiteitä työntekijältä siedetään.

– On tiettyjä aloja, joilla objektiivisuuden vaatimus on suuri. Näillä työskentelevän kannattaa olla varovainen siinä, mitä itsestään kertoo, hän sanoo.

Tällaisia ovat Koposen mielestä uutisvälityksen lisäksi ammatit, joissa käytetään julkista valtaa tai jotka liittyvän lainkäyttöön. Esimerkiksi verottajalle tai lakimiehelle ei välttämättä ole eduksi, jos tuttavan tuttavan Facebook-sivun kautta saa värittyneen kuvan tämän henkilökohtaisista näkemyksistä.

Kaikenlaiset äärimielipiteet Koponen suosittelee jättämään kertomatta.

– Vahvat poliittiset, uskonnolliset tai yhteiskunnalliset mielipiteet värittävät persoonaa, eikä verkossa aina ole mahdollista kontrolloida, kuka niitä näkee. 

Työntekijällä oikeus
yksityiseen elämään

Sosiaalisen median tutkija Janne Matikainen Helsingin yliopistosta korostaa, että ihmisellä on oltava oikeus yksityisyyteen ja vapaa-aikaan myös verkossa.

– Muutenhan olisimme 24 tuntia vuorokaudessa työnantajan palveluksessa. Me myymme kuitenkin vain rajallisen määrän työpanostamme työnantajalle.

Valtaosa verkon sosiaalisten yhteisöjen käytöstä on Matikaisen mukaan harmitonta ajanvietettä ja viestintää tavanomaisista asioista.

– Ne tuskin kiinnostavat työnantajaa, vaikka päätyisivätkin tämän nähtäväksi. Fiksu työnantaja antaa kuitenkin myös ihmisille tilaa tuoda näkemyksensä julki, hän sanoo.

Matikainen huomauttaa kuitenkin, että vaikka työntekijällä on oikeus yksityisyyteen, työnhakijana hän on aina kuitenkin yksityinen ihminen. Silloin työnantajaa kiinnostaa, millaisen kuvan ihminen antaa itsestään verkossa.

Vaikka työhaastattelussa saa udella vain tehtävän kannalta tarpeellisia asioita, moni työantaja epäilemättä tarkistaa, mitä tietoja työnhakijasta löytyy verkosta.  

Kannattaa pitää mielessä, että kaikki, mitä nettiin kirjoittaa, on jäljitettävissä sieltä myöhemmin. Mutta monelle meistä verkon sosiaaliset yhteisöt tuntuvat olevan vähän niin kuin asuntolainan korot. Vaikka tietää, että niistä voi tulla harmia tulevaisuudessa, sitä kuitenkin mieluummin iloitsee nykyhetkestä.

Jungner
näyttää mallia

Hämmennystä lisää, että käytännöt siitä, mikä verkossa on hyväksyttävää ja mikä ei, ovat vasta muotoutumassa. Nuoremmille saattaa olla luontevaa kertoa asioistaan hyvinkin tarkkaan, vanhemmat ovat usein varovaisempia – jos ovat.

Rajoja koettelevat ja määrittelevät uusiksi esimerkiksi Ylen toimitusjohtajan Mikael Jungnerin kaltaiset tapaukset.

– Jungner osoitti, että ihminen voi olla uskottava kansallisen mediatalon johtaja, vaikka hän lataisi YouTubeen videon rakastetulleen, Koponen sanoo.

Mutta voiko ihminen oikeasti kontrolloida, millaisen kuvan itsestään verkossa antaa? Joidenkin tutkimusten mukaan ihminen ei esimerkiksi kykene hahmottamaan Facebook-ystäviensä määrää kuin tiettyyn rajaan asti.

– Se on hankalaa, varsinkin verkkoympäristöt muuttuvat kaiken aikaa. Niiden käyttäminen edellyttää jatkuvaa oppimista. Yksityisyyden kontrollointi vaatii paljon tiedostamista ja harkintaa, Koponen sanoo.