Voi Tunturi, mitä teit Ponille!

Helkama aloitti vuosituhannen alussa uuden Jopon valmistuksen, ja retromallin kysyntä on pysynyt yllättävän hyvänä.

Hollantilaisomistuksessa oleva Tunturi huomasi jääneensä jälkeen trendistä, joten nyt yhtiö herättää henkiin vanhan Jopo-kilpailijansa Ponin. Tai ainakin sen nimen.

Samoinhan molemmille yhtiöille kävi 45 vuotta sitten. Harva Tunturilla uskoi köyhännäköisen Jopon menestykseen, kun kilpailijan peltilevypyörä ilmestyi kauppoihin 1964.

Kun fillarikansa päättikin tykätä laitteesta, oma vastine piti keksiä äkkiä. Vuonna 1967 sellaiseksi syntyi Tunturi Poni, ja sen jälkeen monen koulun pihalla jaoteltiin teinejä Poni- ja Jopo-leireihin.

Ihan niin kovaa fanitussuhdetta näihin uusiin Jopoihin ja Poneihin tuskin kenelläkään syntyy, sen verran tavanomaisia pyöriä ne lopulta ovat.

Suomalainen muoto,
Taiwanin tehtaasta

Taloussanomat sai koeajoon esituotantosarjan Ponin. Kauppoihin näitä tulee ehkä kevättalvella. Taiwanissa valmistetun pyörän ulkoasun on suunnitellut suomalainen Miika Enroos.

Kolmivaihteisen pyörän runko on muinais-Poniin verrattuna huomattavan paksu ja vankka. Kääntöpuolena on, että tämä muotoilu lisää ikävästi pyörän painoa.

Ehkä runko on koostumukseltaan sen verran halpaa metallia, että se tarvitsee kestääkseen paksuutta? Joka tapauksessa muhkeus ja runkoputken korkea linja tuovat kömpelyyttä: tämän pyörän kyytiin ei hyppää niin helposti kuin alkuperäisellä Ponilla pystyi tekemään.

Tietysti titaania ja muita erikoismateriaaleja käyttämällä Ponista olisi saanut kevyen upean teknoversion, mutta hinta olisi karannut jokapojan ulottumattomiin.

Pyörä on miellyttävän suuntavakaa. Raskaasti kuormattuna se muuttuu hieman vikuroivaksi ja horjakaksi, mutta niin tekevät muutkin tämän hintaluokan ajopelit.

Vaihteiden välitykset ovat kaupunkiajoon varsin sopivia, kun rengaskokokin on vain 24-tuumainen.

Vakiorenkaiden kuviointi saisi olla loskakeliin paljon karkeampi. Ympärivuotispyöräilijöiden onneksi 24-tuumaisia nastarenkaita löytyy yhä kaupoista.

Ajoasennosta tulee Jopon nojatuoli-tuntumaan verrattuna tavanomaisemman etukenoinen. Ponin ergonomia muistuttaakin muita Tunturin perinteisiä kaupunkipyöriä.

Satula on aavistuksen verran liian pieni isopersuksiselle aikuiselle.

Laatupulmia ja
suunnittelun kömmähdyksiä

Koeajo-Ponin valmistuslaatu ei ihan vakuuttanut.

Kolmipykäläinen Shimano Nexus-vaihteisto toimi nykivästi ja rusahdellen. Vaihteet ja jopa ketju putosivat usein katukuoppien tärähdyksissä pois päältä. Valmistajan mukaan tästä esisarjan yksilöstä olikin jäänyt erehdyksessä luovutushuolto tekemättä.

Etujarrulla oli ikävä taipumus jumittua. Vaijerit olivat kihnuttaneet rungosta jo valmiiksi maalipintaa rikki. Tunturi kuitenkin lupaa, että tuotantomalleista nämä viat on karsittu pois.

Lukkoon liittyy Tunturien perinteinen vaaranpaikka. Avainta ei saa pois avoimesta lukosta, vaan se täytyy jättää sojottamaan paikalleen. Huolimaton polkija tai tarakalla istuva matkustaja voi vauhdissa potkaista sitä kantapäällään, jolloin avain katkeaa lukkoon sisälle.

Valmistaja puhuu Ponista tavarankuljetuspyöränä, onhan siinä etulokasuojankin päällä pieni tavarateline. Teline on kuitenkin epäkäytännöllisen kapea ja lyhyt.

Perinteinen ohjaustankoon kiinnitettävä tavarakori on käytettävyydeltään huomattavasti parempi.

Teleskooppi-seisontatuki on kätevä. Soittokellon ääni on turhan vaimea.

Badge engineering:
tarra tekee Ponin

Poni on hauskannäköinen pyörä. Silti ilman komeita, perinteisiä Poni-tarroja Tunturin uutuus muistuttaisi ulkoisesti mitä tahansa marketeissa myytävää nimetöntä kiinalaispyörää.

Muotoiluasiat ovat tietysti valmistustekniikan sanelemia: samankaltaista paksua runkotyyppiä ilmeisesti tehtaillaan Aasian markkinoilla paljon. On taloudellisesti järkevää valita sellainen uutuuspyöränkin alustaksi.

Mutta seurauksena Poni ei ole muotoilultaan mitenkään erityisen retro. Ainoastaan tuo nimitarra viittaa vanhaan brändimerkkiin.

Miten pärjää
Poni Jopolle?

Vertailun vuoksi koeajoimme myös vastaavan, tänä vuonna myyntiin tulleen kolmivaihteisen Helkama Jopo3:n. Sekin on Taiwanin tuotteita, ja runkosaumoissa riittää rumia purseita.

Muutaman kympin kalliimpi Jopo3 on rakenteeltaan Ponia kevyemmän oloinen ja ajoasennoltaan leppoisampi.

Avaramman runkorakenteen ansiosta satulaan nouseminen onnistuu vaikka roimahousut tai vanhaintanssihame yllä.

Syvän U:n muotoinen ohjaustanko jakaa mielipiteitä, sitä joko inhotaan tai ylistetään.

Vaihdevälitykset ovat aika samanlaiset, mutta nopea ajo sujuu Ponilla ajoasennon takia luontevammin. Vakiorenkaat sopivat tässäkin pyörässä kuvioltaan lähinnä kesäajoon. 

Dynamolamppu on Jopo3:ssa vakiovarusteena.

Muunneltavuusnopeudessa Jopo3 voittaa: satulan korkeussäädössä on pikalukko. Vastaavasti Ponin satulaa rosvo ei saa yhtä helposti mukaansa.

Yksivaihteinen Jopo
on yhä onnistunein 

Hieman persoonattomasta Tarra-Ponista ei ole retroilumielessä tarpeeksi vastusta yksivaihteiselle 2000-luvun Jopolle. Itse asiassa nykyinen perus-Jopo muistuttaa muotoilultaan hyvin onnistuneesti vanhaa Ponia...

Sen sijaan uusi Jopo3 on rungonmuodoltaan lähes yhtä tavallinen kuin kolmivaihteinen Ponikin. 

Joka pitää ajettavuudeltaan "normaalimman" tuntuisesta kaupunkipyörästä, valinnee Ponin.

Jopo3:ssa on jollain tavalla enemmän rentoutta, se on tehty kiireettömämpään kaupunki-cruisailuun.

Jonkin verran kilpailutilannetta parantaa se, että Ponista on tulossa myös yksivaihteinen versio. Se lienee hieman kevyempi (ja toimintavarmempi) ajettava.