Biopolttoaineet – tässäkö on metsäteollisuuden kasvu?

Metsäteollisuus on jo nyt Suomen suurin uusiutuvan energian tuottaja. Työ- ja elinkeinoministeriön ylijohtaja Esa Härmälä totesikin viime viikolla, että metsä- ja energiateollisuuden välinen viiva alkaa olla veteen piirretty.

Metsäteollisuuden piirissä myös suunnitellaan paljon investointeja puupohjaisen energian tuottamiseen ja jalostamiseen. Hankkeiden toteutuminen on kuitenkin pitkälti julkisen tuen varassa.

Kolme suomalaishanketta kilpailee parhaillaan mittavasta EU-tuesta. Työ- ja elinkeinoministeriön alkuvuodesta EU:n NER300-tukiohjelmaan esittämien biodieselhankkeiden takana ovat Metsäliiton ja Vapon yhteisyritys Forest BtL, Stora Enson ja Neste Oilin NSE Biofuels sekä UPM.

Unionin päätöksenteon odotetaan menevän pitkälle ensi vuoteen, mahdollisesti syksyyn 2012. Ratkaisu on venynyt aiemmin arvioidusta, vielä vuosi sitten päätöksiä odotettiin kuluvan vuoden aikana.

Kukin EU-maa voi komission linjauksen mukaan saada tukea 1–3:een uusiutuvan energian investointiin. On epätodennäköistä, että Suomi saa tukea moneen biodiesellaitokseen.

– Uskomme vahvasti siihen, että suomalaisia hankkeita tuetaan. Jos niin käy, tuki olisi mittavaa, mutta asia ei ole meidän käsissämme tässä vaiheessa millään tavalla, Härmälä sanoo Taloussanomille.

Ohjelmassa eurooppalaisille hankkeille myönnetään yhteensä noin 4,5 miljardia euroa tukea, joka rahoitetaan päästöoikeuksien myynnillä. Rahoitus voi kattaa jopa puolet yksittäisen hankkeen investointikustannuksista. Kyse on satojen miljoonien eurojen investoinneista.

Tuki ratkaisee
rakentamisen

UPM:n biopolttoaineliiketoiminnan johtaja Petri Kukkonen vahvistaa tuen ratkaisevan merkityksen.

– Ensimmäisiin hankkeisiin julkinen tuki on välttämätön. Investoinnit ja ensimmäisten laitosten riskit ovat kuitenkin niin suuria.

– Uskon, että jos ei saada EU-tukea, tulee kansallisia tukia. Suomessa on annettu ymmärtää, että ne, jotka jäävät EU-tuesta rannalle, saisivat kotimaista tukea, Kukkonen sanoo.

Päällekkäisiä tukia investoinneille ei ole kuitenkaan luvassa.

– Siitä lähdetään, että hankkeet, jotka saavat EU:n NER300-tukea, eivät saa muuta julkista tukea. Valtio on varautunut myös tiettyyn kansalliseen tukeen, mutta ne eivät olisi päällekkäisiä. Sama hanke ei saisi sekä EU:n tukea että kansallista tukea, TEM:n Härmälä sanoo.

Ranskan Stracel
yhä sijoitusvaihtoehto

UPM on ilmoittanut suunnittelemalleen biojalostamolle kaksi vaihtoehtoista sijoituspaikkaa. Se rakennettaisiin joko Rauman paperitehdasalueelle tai Stracelin paperitehdasalueelle Ranskan Strasbourgiin.

Kukkosen mukaan UPM:n viime viikolla julkistama suunnitelma, jonka mukaan yhtiö pyrkii myymään Stracelin tehtaan ei vaikuta investointiin.

Energiapuusta biodieseliä valmistavan jalostamon investointikustannukset ovat noin 350 miljoonaa euroa ja sen kapasiteetti olisi 100 000 tonnia biodieseliä vuodessa. Kaasutustekniikkaan perustuva jalostamo käyttäisi raaka-aineina esimerkiksi hakkuutähteitä, kantoja ja kuoria.

Metsäliiton ja Vapon Forest BtL:n mahdollisen voimalan sijoituspaikaksi on vahvistumassa Kemi. Tuotantolaitoksen hinnaksi on arvioitu noin 500 miljoonaa euroa ja kapasiteetiksi 100 000 tonnia biodieseliä.

Stora Enson ja Neste Oilin NSE Biofuels puolestaan suunnittelee kapasiteetiltaan 200 000 tonnin biovoimalaa Porvooseen tai Imatralle. Kyse olisi vähintään puolen miljardin euron investoinnista.

Kukkosen mukaan UPM tekee investointipäätöksen sen jälkeen, kun EU:n tukipäätös julkistetaan.

– Meillä on luvitusprosessi meneillään, lähinnä ympäristöluvituksia. Lisäksi pieniä teknisiä säätöjä tehdään suuntaan tai toiseen. Pääasiassa kaikki riippuu tuesta, hän kertoo hankkeen etenemisestä.

Jos tukipäätös on myönteinen, voimala voisi toteutua Kukkosen mukaan vuoden 2015 tienoilla.

– Jos vuoden kuluttua on saatu EU-päätös, investointipäätös voisi olla ensi vuoden loppuun mennessä. Rakennusaika on noin kaksi ja puoli vuotta.

Tarvittava teknologia on periaatteessa valmiina.

– Meillä on koelaitos Chicagossa, jossa on koeajot ajettu. Periaatteessa jokainen osa teknologiasta on testattu jossain päin maailmaa jollain raaka-aineella, mutta niitä ei ole ennen laitettu tällä tavalla peräkkäin. Nyt eri teknologiat olisi tarkoitus yhdistää, Kukkonen kertoo.

Biopolttoaineet eivät korvaa
paperia lähivuosina

Härmälä katsoo, että bioenergian tuotannolla on merkittävä rooli metsäteollisuuden rakennemuutoksessa.

– Se on myönteisemmin kehittyviä alueita, joita metsäteollisuus nykyisessä tilanteessa kovasti tarvitsee.

– On tosin vähän väärin puhua metsäteollisuuden vaikeuksista, koska metsäteollisuudessa on monta kohtuullisesti menestyvää alaa, kyse on enemmänkin paperiteollisuuden vaikeuksista ja rakennemuutoksesta, Härmälä huomauttaa.

UPM:n Kukkonen pitää realistisena, että biopolttoaineista voi tulla pitkällä aikavälillä keskeinen metsäteollisuuden toimiala.

– Ei sillä paperia korvata ainakaan lähimpien kymmenen vuoden aikana. Paperi tulee olemaan edelleenkin eniten liikevaihtoa tuottava liiketoimintamme.

Hänen mukaansa kyseessä on pikemminkin evoluutio eikä revoluutio. Muutokseen kuluu helposti vuosikymmen tai kaksi.

– Ajatellaan, miten suuria rahoja tähän tutkimukseen on Yhdysvalloissakin satsattu isoissa firmoissa, eikä vielä ole saatu oikein mitään kunnollista liikkeelle. Se vaatii yhä ponnisteluja.

Puubioenergian ohella Härmälä näkee puurakentamisen tarjoavan ainakin kuutiometreissä mitattuna suurimmat mahdollisuudet nousta paperiteollisuuden korvaaviksi tuotantoalueiksi.

– Ehkä vähän liikaa korostetaan uusia mahdollisuuksia, joita toki edelleenkin tarvitaan. Yksi alan asiantuntija sanoi äskettäin, että Suomen metsäteollisuudella on kolme loistavaa tulevaisuuden tuotetta: sellu, kartonki ja sahatavara. Ei tätäkään pidä täysin unohtaa, Härmälä huomauttaa. 

Eivät kannata
ilman tukea

Aalto-yliopiston professori Olli Dahl arvostelee metsäyhtiöiden suunnittelemia biopolttoainejalostamoita taloudellisesti kannattamattomiksi.

– Jos biojalostamo rakennetaan nykyiseen sellutehtaaseen, se olisi varmasti kannattavaa tietyillä reunaehdoilla. Sen sijaan kaasutuslaitokset, jollaisia UPM, Stora Enso ja Metsäliitto nyt suunnittelevat, ovat ihan yhteiskunnan tukien varassa, Dahl sanoo.

– Ne eivät tule maksamaan itseään koskaan takaisin, jos dieselin hinta ei kaksin- tai kolminkertaistu, hän sanoo.

Ratkaiseva merkitys on raaka-aineen ja lopputuotteen hinnoilla. Kuluttajille myytävän biodieselin hinta on aina riippuvainen maailmanmarkkinoiden hinnasta.

Dahl laskee, että nykyisillä raaka-aineen hinnoilla biodiesellaitosinvestoinnin takaisinmaksuaika olisi noin kahdeksan vuotta. Jos raaka-aineen hinta kaksinkertaistuu, takaisinmaksuaika olisi peräti 26 vuotta.

Metsäyhtiöiden Euroopan unionilta hakema investointituki voisi parhaimmillaan puolittaa investointikustannukset, jolloin myös takaisinmaksuaika puolittuisi ollen noin neljä vuotta.

Toisaalta myös biodieselin tuottajahintojen nousu tukisi kannattavuutta.

– Jos raaka-aineen hinta pysyisi nykytasolla, ja tuottaja saisi biodieselistä 1,20 euroa litralta, investoinnin takaisinmaksuajaksi tulisi myös noin neljä vuotta, jonka jälkeen tuotanto olisi kannattavaa, Dahl arvioi.

Hän ei kuitenkaan usko, että EU alkaisi maksaa puupohjaiselle biodieselille tuotantotukea. Varsinainen dieseltuotanto voisikin hänen arvionsa mukaan olla kannattavaa.

Sellutehtaan muuttaminen
kannattavin ratkaisu

Dahl varoittaa myös biodieselin tuotantoon liittyvästä teknologiariskistä, joka on hänen mukaansa erittäin suuri.

– Koska raaka-aineena käytetään eri puiden hakkuutähteitä, joiden koostumus ja kosteus vaihtelevat runsaasti, myös niin sanotun tuotekaasun koostumus vaihtelee erittäin paljon. Ja koska tuotekaasun koostumus vaihtelee, myös FT-synteesissä saadun biodieselin laatu vaihtelee liikaa eli hanke on erittäin vaikea toteuttaa käytännössä isossa tuotantomittakaavassa.

Yleissääntö on, että mitä tasalaatuisempi raaka-aine, niin sitä parempi on lopputuote.

Dahl katsoo, että raaka-aineeseen liittyy toinenkin ongelma. Biojalostamoiden käyttämää metsätähdettä voidaan polttaa myös suoraan yhdistetyssä lämmön ja sähköntuotantovoimalaitoksessa (chp-laitos).

– Se olisi järkevää toimintaa, koska se ei vaadi suuria investointeja. Myös tekniikka on entuudestaan tunnettua ja tuotteille (sähkö ja höyry) löytyy paikalliset markkinat.

Noin 200 megawattia bioenergiaa tuottava chp-laitos maksaisi Dahlin mukaan reilut sata miljoonaa euroa.

Kannattavin ratkaisu olisi hänen mukaansa olemassa olevien sellutehtaiden muuttaminen tekemään sellun sijasta biopolttoaineita.

– Toisaalta jos sellusta saa hyvän hinnan, kannattaa tehdä sitä. Sellutehdas on periaatteessa muutettavissa aika helposti tuottamaan bioetanolia, mutta tämä asian ymmärtäminen on nykyiselle metsäteollisuudelle liian vaikea asia, Dahl huomauttaa.

Sellutehtaiden sulkeminen
haittaa päästötavoitteita

Biodieselhankkeiden taustalla ovat EU:n päästötavoitteet. Suomi pyrkii nostamaan vuoteen 2020 mennessä uusiutuvan energian osuuden loppukulutuksesta 38 prosenttiin, EU:n virallinen tavoite on 20 prosenttia.

Vastaavasti Euroopan liikennepolttoaineista kymmenen prosenttia pitää olla biopohjaisia vuonna 2020. Suomen oma, alustava tavoite vuodelle 2020 on 20 prosenttia.

Dahl pitää metsäteollisuuden suuria biodieselinvestointeja nurinkurisina yhtiöiden lakkautettua kolme sellutehdasta. Hänen laskelmiensa mukaan tehtaiden sulkeminen leikkasi 2,5–3 prosenttia Suomen uusiutuvan energian tavoitteesta. Esimerkiksi Stora Enson Kemijärven tehtaan osuus silloisesta Suomen uusiutuvan energian tuotannosta oli noin 1,4 prosenttia.

Dahl on tutkinut biopolttoaineita Suomen Akatemian rahoittamassa nelivuotisessa hankkeessa, joka päättyy tämän vuoden lopussa.

Metlan tutkijoiden keväällä julkaisemassa tutkimusraportissa Murroksen jälkeen–Metsien käytön tulevaisuus Suomessa, arvioitiin, että öljyn ja päästöoikeuden hintakehitys johtaa merkittävään puuhun perustuvien energia- ja kemiantuotteiden tuotannon kannattavuuden kasvuun.

Tutkijoiden mukaan puun käytön näkökulmasta merkittävimmät kasvunäkymät ovat energiatuotteissa, joiden jalostusarvot ovat kasvussa.

Metsäteollisuudella on pitkät perinteet energiantuotannossa sekä tehtaiden omiin tarpeisiin, että kaukolämpö- ja sähköverkkoihin.

UPM on Suomen toiseksi suurin sähköntuottaja heti sähköyhtiö Fortumin jälkeen. Metsäjätillä on Teollisuuden Voiman kautta noin kolmanneksen osuus Olkiluodon ydinvoimalan tuotannosta ja kolmannen reaktorin valmistuessa UPM:n kapasiteetti kasvaa entisestään.