Kiitos, ja näkemiin!

Mistä tämä kaikki alkoikaan?

Siinä kysymys, joka on leijaillut viime päivinä mielessäni yrittäessäni tavoittaa tunnelmia ajalta neljä vuotta sitten, jolloin kirjoitin tähän blogiin ensimmäisen postauksen.

Oli kevät, ja Helsingissä oli havaittavissa uudenlaista elämää muodin ympärillä: Louis Vuitton avasi liikkeen Esplanadille, Elle-lehden ensimmäinen suomenkielinen numero ilmestyi ja Marimekko oli saanut uuden johtajan. Kevääthän ovat, kuten tiedätte, vastustamatonta aikaa. Kaikki tuntuu niin tuoreelta: itse, ihmiset ympärillä, mahdollisuudet, huominen, koko elämä.

Ne olivat olosuhteet, joissa Luova maailma -blogi toukokuussa 2008 syntyi.

Pohdiskelin ensimmäisessä postauksessani Muotikevät Helsingissä muotikulttuuria ja -piirejä ja sitä, onko sellaisia Suomessa. Neljä vuotta myöhemmin voimme havaita, että on, ja käsite on juuri niin ilmava kuin mitä saatatte kuvitella.

Mielessä oli myös aina ajankohtainen Carine Roitfeld, entinen Ranskan Voguen päätoimittaja, jonka uusi lehti ilmestyy syyskuussa (odotamme sitä jo nyt).

En koskaan miettinyt kovin tarkasti, millainen blogin tulisi olla. Sen sijaan tiesin, mitä en haluaisi sen olevan.

"Tavoitteenani on jatkossa kirjoittaa erilaisista luovan maailman aiheista ja ilmiöistä sopivan kevyesti ja huolettomasti", olivat sanat ensimmäisen postauksen lopussa, ja: "Oscar Wildea lainaten: harkitsemattomuus on täydellisyyttä."

Jos tavoitin keveyden ja huolettomuuden ja se välittyi teille, bon.

Ennen kuin sanon au revoir, haluan mainita teille niistä muutamista askelista, jotka veivät minut äskettäin kotimatkallani kurkistamaan Esplanadille avatun uuden ravintolan ovesta sisään. Vastassa oli kaunis, vähäeleinen paikka; sellainen, jossa haluaa nauttia lasillisen viiniä ja syödä jotain yksinkertaista hyvässä seurassa.

Teidän seurassanne, lukijat, ei ole ollut koskaan ikävää, mutta Coco Chanelia lainaten: eleganssi on kieltäytymistä.

Ehkä myös luopumista?

Kiitos, ja näkemiin!