E-Mersu nyrpistää Suomen teille
Harvoin koeajossa tulee tunne, että autolla olisi joku mielipide hommastaan. Näin kuitenkin käy, jos vie uuden M-B E 250:n uraiselle, jää- ja lumilaikkujen täplittämälle suomalaiselle maantielle.
Ylväs E-Mersu ilmaisee varsin selvästi, että se olisi mieluummin lipumassa jollain tasaisemmilla bulevardeilla. Tai autobahneilla kiitämässä kahtasataa, vakaasti ja tyylikkäästi.
Koeajoautossa ollut elektroninen kaistavahti ymmärsi monta kertaa lumilämpäreet tiemerkinnöiksi, ja varoitti kuskia alituiseen pienellä ohjauspyörän täristyksellä.
Sivupeilissä vilkkui heti varoituskolmio, jos vastaantuleva auto heitti päälle loska- tai raparyöpyn. Mittaristoon säännöllisesti ilmestynyt kahvikupin kuva yritti viestittää, että kuskin kannattaisi pitää taukoa urakastaan näillä kinttupoluilla.
Muutenkin E-malli tuntuu tekevän itse paljon asioita, jotka halvemmissa autoissa jäävät kuskin kontolle.
Hallitsevana piirteenä on elektroniikan ja sähkötoimisten vimpaimien ylenpalttinen runsaus. Vähempikin riittäisi. Vakiovarustelista on pitkä, ja lisävarusteista suuri osa on paitsi järkyttävästi hinnoiteltuja, myös turhia.
Tai tietysti jotkut virkakäyttäjät tarvitsevat etulokasuojaan asennettavaa lipputankoa, á 719 euroa, tai sisätelevisiota 1642 eurolla. Takaistuinlämmitys, 555 euroa, lienee järkevimmästä päästä.
Tämän auton kanssa ei pääse helposti sinuiksi ilman ohjekirjan pläräystä, sen verran paljon pikkutoimintoja ja lisänappeja kabiinista löytyy.
Kyynikkoa alkaa myös epäilyttää, miten kallista kaiken tämän elektroniikan huoltaminen on vaikkapa parinsadan tuhannen ajokilometrin jälkeen.
Arkinen sisustus
yllättää
Muhkeaksi tiedetty E-Mersu on jopa kasvanut malliuudistuksessa hieman. Entinenkään versio ei ollut ahdas, mutta nyt esimerkiksi takapenkillä hartiatilaa on yllin kyllin.
Sisustus ei yllättäen ole niin loistelias kuin mitä auton paisutettu ulkomuoto antaa ymmärtää. Muovilta näyttävää muovia näkyy sisäpinnoissa riittävästi. Taksien on varmaan helppo kiinnittää siihen erilaiset maksuväline-, ohje- ja hinnastotarransa.
Kuljettajalla on hyvin säätyvän istuimen ansiosta lokoiset oltavat, ja hallintalaitteisiin yltää hienosti.
Ainoastaan valmistajan perinteinen monitoimi-vilkkuviiksi on yhtä surkea käyttää kuin ennenkin. Myös vakionopeussäätimen vipu on erittäin hankalassa paikassa ja toiminnaltaan epälooginen.
Tällaiset pienet ergonomiavirheet tuntuvat oudoilta, kun auto on muuten perusteellisesti mietityn tuntuinen.
E-Mersun omistajaa hemmotellaan laajalla tavaratilalla. Vararengasmonttuunkin mahtuu vaikka reippaankokoinen lentolaukku.
Koeajoautossa ovitiivisteet panivat uutuuttaan vielä hanttiin, eivätkä ovet sulkeutuneet niin kassakaappimaisesti jymähtäen kuin yleensä vanhemmissa Mersuissa.
Moottorissa riittää
kehumista
E-malli on poikkeuksellisen mukava ja hiljainen matka-auto. Aivan täydellinen se ei ole, mutta hyvin lähellä.
Maavara tuntuu aurauspolanteiden yli ajaessa pieneltä, eikä renkaiksi kannatakaan valita kovin matalaprofiilisia kiekkoja. Jousitus toimii routakuopissa yleisesti hyvin, mutta silloin tällöin jotkut tienpinnan epätasaisuudet tärähtävät läpi kumman äänekkäästi.
Kaupunkiajossa ohjaus tuntuu välillä hieman tahmealta. Pieni kääntösäde kuitenkin helpottaa taajamakäsittelyä.
Hinta: 59170 e, vapaa autoetu 1050 e/kk
Teho ja vääntö: 150 kW, 500 Nm
Kulutus: mitattu 6,1 l/100 km
CO2: 139 g/km
Tavaratila: 540 l
Lisävarusteita: metalliväri 1415 e, nahkaverhoilu 2810 e, pimeänäköavustin 2071 e, kaistavahti ja katveavustin 1250 e
E 250:n dieselmoottori on kerrankin sitä, mitä valmistaja lupaa: vahva, vääntävä ja vähäruokainen. Koeajolenkin aikana yhdistetty kulutus pysyi ilmoitetuissa lukemissa.
Automaattilaatikko vaihtaa eleettömästi, eikä voimantunne pääse missään tilanteessa loppumaan.
Ei omalla rahalla
ostettavaksi
Eemeli on valmistajalle tässä tilanteessa hyvin tärkeä auto: sen menekki ratkaisee, miten kivuttomasti yhtiö pääsee laman yli.
Mersun insinöörit ovat valinneet ylellisyyden tien: E-malli muistuttaa varustelultaan S-limusiineja ja antaa varmaankin ainakin ammattiautoilijan kannalta vastinetta rahalle.
Tavalliselle ostajalle (ja tavanomaisen kokoisen autotallin omistajalle) kapeampi ja siten kätevämpi C-sarjalainen on aivan kelpo vaihtoehto.
E-mallien hinnoittelu on tällaiseksi autoksi suhteellisen maltillinen, mutta lisävarusteista innostuminen tulee nopeasti kalliiksi.

















Kommentit (61)
Mersun kyseinen monitoimiviiksi on pysynyt paikallaan vuosikymmeniä. Se on perinteisesti ollut samanlainen läpi malliston sekä edullisimmissa malleissa, että mm. SL-luokan roadstereissa. En itse ole harmitellut tuota ratkaisua kertaakaan vaan ennemmin tuskastelen muiden multiviiksisten laina-autojen - kun toiminnallisuudet voitaisiin oikeasti yhdistää samaan viikseen.
Lisäksi vakionopeudensäätimen ohjaus on sijoitettu mielestäni loistavasti. Siihen (kuten monitoimiviikseenkin) yltää sormenpäillä näppärästi normaalista käsien ajoasennosta (10-vailla-10).
Liika elektroniikka tekee muutenkin nykyautoista kertakäyttövehkeitä niinkuin kännyköille kävi. Vaikka ostat kalleimman puhelimen niin se on samaa kiinalaista kierrätysmuovia kuin halvimmat ja bugit tulee kaupan päälle.
Veit sanat suusta. Laskentaekonomit ovat pilanneet tämänkin Johtotähden. Yhtä hyvin voin ostaa Fordin - ainakin tiedän mitä saan (romurautaa siis).
b) kallis (toki suhteellista, mutta pikkuvikaisia autoja saa halvemmallakin)
c) kallis huoltaa (ainakin veholla, harakiri vielä menee mutta riskilisä otettava huomioon)
d) yliarvostettu laatuunsa nähden (aivan kuten bmw ja muut Saksan ihmeet)
e) VANHA JO SYNTYESSÄÄN! (bensiini/diesel, tekniikka noin yleensä)
Mutta eiköhän tälläkin joku pappa ajele kauppareissunsa.