Auta Ruotsia, osta tämä Saab

Emoyhtiö General Motors laski talvella Saabin pelastamisen vaativan noin 450 miljoonan euron lisärahoitusta. Saab valmisti viime vuonna vain runsaat 90 000 autoa, joten melkoinen reikä yhtiön kassassa on täytettävänä.

Ruotsalaismedia on laskeskellut julmasti, mitä pitäisi tapahtua että Saab selviäisi voitolliseksi. Vaikka uudet ostajat marssisivat nyt kauppiaiden luo ja ostaisivat kaikki varastoissa olevat myymättömät uudet Saabit, se ei välttämättä takaisi yhtiön jatkoa.

Epävarmuuden takia harva autonostaja uskaltaa suhtautua  Saabeihin autoina niin objektiivisesti, kuin pitäisi.

Mutta yritetään.

Saab on syksystä asti toivonut, että (edes) suomalaiset huomaisivat valmistajan nelivetomalliston uudet karvalakkiversiot. Aluksihan Saab myi nelivetojaan vain 2,8-litraisten mahtimoottorien yhteydessä.

Finanssikriisi kuitenkin vei kansan ostohalut, ja järkeväkin kaksilitrainen bensaturbofarmari 9-3 XWD unohtui.

Pohjoismaisen vaivaton
talviauto 

Muuntautuvalla nelivedolla varustettu XWD tuntuu suomalaiseen talvikeliin poikkeuksellisen hyvin sopivalta ajokilta.

Moottori vastaa kaasupolkimen painalluksiin pirteästi, auto ohjautuu tarkasti mutkiin ja 6-portainen manuaalivaihteisto toimii unelmankevyesti. Automaattilaatikko olisi tietysti hyvä mukavuuslisä.

Täytyy myöntää, että tämä XWD on talviajokäyttäytymiseltään yksi parhaista viime aikoina ajamistani farmariautoista. Ohjaus on kevyt taajamassa ja riittävän tunnokas matka-ajossa.

Jäisellä, pakkaslumen peittämällä saaristotiellä Saab eteni vakuuttavasti kuin Stiga-rattikelkka, sinne minne kuski halusi. XWD jaottelee voimaa sopivasti etu- ja takavedolle ilman että kuski aina edes huomaa vaihtelua.

Tiessäpysymisen tunne tuudittaa jopa vaaralliseen luottavaisuuteen. Kyllä Saab varmasti karkaa käsistä kun pito lakkaa, mutta aika pitkälle neliveto ja ajonhallintajärjestelmä antavat kuskin virheitä anteeksi. 

Turbovoimaa ei tarvitse maanitella esiin, mutta tehoihin nähden kulutus pysyy siedettävänä.

Näin painava auto kuitenkin juo turhan paljon bensaa arkikäyttöä ajatellen. Ostajien löytämiseksi Saabin kannattaisi saada diesel-nelivetomallistonsa äkkiä kauppoihin.

Ikä näkyy
sisällä ahtautena

Ohjaamon tunnistaa vielä näin monen GM-vuodenkin jälkeen Saabiksi. Kojetaulu kaartuu hyvin kuljettajakin ulottuville.

Kuskinpaikan design täyttää varmaan kaikki Ruotsin valtion työhyvinvointikomitean autonistuimille määrittelemät ergonomiaehdot. Sähkösääteisenä penkki on matka-ajajalle miltei paras mahdollinen.

Myönnetään: onhan tässä autossa paljon vanhanaikaisilta tuntuvia piirteitä. Saabissa istutaan ryhdikkäästi ja tihrustellaan matalista ikkunoista ulos.

Peilit ovat häiritsevän pienet. Näkyvyys taakse etenkin peruuttaessa on heikko.

Takamatkustajille jalkatilaa on aivan liian vähän näin suurikokoiseksi autoksi. Istuinpaikat ovat muuten mukavat, mutta esimerkiksi lasten turvaistuimien kanssa ahdasta tulee heti.

Vanhanaikaisen
ankea tavaratila 

Tavaratilan käytettävyydessä Saabin insinöörit ovat oudosti nukahtaneet. Tai sitten homman suunnittelu on annettu perheettömälle keski-ikäiselle miehelle, joka ei koskaan hoida autollaan kauppareissuja. 

Tunnoton avauspainike kuraantuu heti ja siihen sotkee kätensä.

Tavaratilasta odottaisi löytävänsä runsaasti vaikka Ikea-tyylisiä käteviä koukkuja ja kiinnikkeitä ostoskasseille, mutta ei. Tavaratila on laakea ja avara, ja siinä se.

Tavarat saavat kieriä pitkin lattiaa ihan kuin aikoinaan Saabin vanhassa 99-Combi Coupessa.

Paljonko maksaisit
Ruotsin auttamisesta?

Uskaltaako ysi-kolmosta sittenkään ostaa? Samanlaisessa tilanteessa olivat varmaan puolenkymmentä vuotta sitten hienon Rover 75-mallin hankintaa pohtineet autonostajat.

9-3 XWD on varmasti kelpo arkiauto, eikä valmistuslaadussa pintapuolisesti näytä olevan eroja kilpailijoihin verrattuna. Varaosiakin ja huoltopalveluita riittää, kävipä valmistajalle miten tahansa. 

Jos Saab-konserni menee nurin, tämänkin mallin jälleenmyyntiarvo alkaa laskea tasaisen varmasti muita nopeammin. Toisaalta kaikkien käytettyjen autojen arvo putoaa nykyään jyrkemmin kuin ennen.

Ruotsalaisille valinta olisi helpompi: kotimaassaan ysikolmos-nelivedon saisi reippaasti alle 30 000 eurolla.

Sillä hinnalla naapurimaan autoteollisuutta voisi mielellään tukeakin, jos nelivetofarkkua tarvitsisi. Nyt suomalaisille 9-3 XWD on aavistuksen verran liian kallis.