Robotti pilasi tila-Fiatin

Pakettiautojen pohjalta rakennetut minitila-autot ovat sivistyneet huomattavasti muutamassa vuodessa. Uudet Berlingot, Kangoot, Combot ja muut nelipyörälaatikot ovat jo ihan hyviä kompromisseja varsinaisille isoille ja kalliille tila-autoille.

Niin on Fiatin uusi isohuulinen Fiorinokin. Se on persoonallisen näköinen, avara ja ulkomitoiltaan sopivan pieni perusperheen harrasteauto. Liukuovi helpottaa matkustamoon siirtymistä. Pääntilaa on mainiosti pitkäselkäisillekin istujille, ja takakontissa ei tule ahdasta isollekaan koiralle.

Verhoilu on nimellistä: paljasta peltiä näkyy paljon, mutta yllättäen auto ei ole pienillä nopeuksilla ajettaessa niin meluisa kuin luulisi. Renkaiden rallatus kuuluu epätasaisella pinnalla selvästi, muttei häiritsevästi.

Ulottuvuudet oppii helposti. Kääntösäde on kohtuullisen pieni ja ohjaus maltillisesti tehostettu. Peilit ovat tällaiseen autoon riittävän isot.

1,3–litrainen dieselmoottori on riittävän pirteä voimanlähde tähän koriin. Sen tunnistaa käyntiääneltään dieseliksi, mutta kulutuksen ja tehon suhde on etenkin taajamakäytössä hyvä.

Moottorin paras puhti alkaa loppua moottoritiellä heti sadan kilometrin tuntinopeuden jälkeen. Kovin paljon lujempaa ei Fiorinolla halua ajaa: tuuli tarttuu koriin ja melutaso alkaa nousta väsyttäväksi.

Pikkutienopeuksilla tai katupyörittelyssä lastin määrä ei juuri vaikuta ajotunnelmaan. Fiorino on tasaisen sitkeä puurtaja, olipa kyydissä neljä aikuista tai painava muuttokuorma.

Pakettiautomaisuus ei ole mitenkään paha asia: Fiorinoon mahtuu parhaimmillaan 2,5 kuutiometriä tavaraa.

Robotti rops
vie hermosi

Fiorino kannattaa ehdottomasti hankkia perinteisellä manuaalivaihteistolla.

Koeajoautossa ollut robottiautomaatti Comfort-Matic on käyttöominaisuuksiltaan ehkä karmein vaihteisto, mitä olen tällä vuosituhannella kokeillut.

Tämänkaltaisia mekaanisia automaattivaihteistoja voi käyttää joko perinteisen automaatin tavoin tai käsivalintaisena. Kun vaihdetankoa liikuttaa, laatikon sisäinen robotti rusauttaa esimerkiksi hydrauliikalla vaihteet päälle ja hoitaa kytkimen.

Robotti ei käsivalinnallakaan ajaessa päästä moottoria sammumaan, se vaihtaa itse pienemmälle nopeuden laskiessa ja lopulta pysähtyessä vapaalle.

Teoriassa systeemi on hyvä. Todellisuudessa robotti-Fiorinon vaihteet eivät toimi sulavasti millään käyttömuodolla.

Vaihtoipa käsin tai automaattisesti, jokaisen vaihteen kytkeytymisen jälkeen veto katoaa hetkeksi, ja auto nyykähtää raivostuttavasti kesken kiihdytyksen.

Mäkilähdöt ovat erityisen hankalia. Robotti ei estä taaksepäin valumista, ja vähänkään kaasuttaessa auto alkaa ryömiä ylämäkeen. Lähdössä auto reagoi kuitenkin syvempään kaasunpainallukseen viiveellä, jolloin auto ensin valahtaa taaksepäin ja sitten robottikytkimen puraistessa nykäisee itsensä renkaat ulvahtaen liikkeelle.

Talvella robotti-Fiorino jää aika varmasti sutimaan paikoilleen ylämäkiin.

Käsivalintaisenakin robotti päättää, mitä vaihteita se antaa kuskin kytkeä. Jos kuljettaja yrittää robotin mielestä ajaa liian isolla vaihteella, se estää toiminnan ja päästää vielä äänekkään varoituspiippauksen.

Kytkentäestossa ei ole logiikkaa: joskus samoilla kierrosluvuilla ja nopeuksilla robotti antoi vaihtaa isommalle vaihteelle, joskus taas ei.

Vaarallinen värkki
tottumattomalle

Jos vaihteiston pulmat olisivat vain epämukavuuksia, niistä ei tarvitsisi välittää. Pahempi on, jos robotin toiminta aiheuttaa vaaratilanteita liikenteessä.

Koeajossa Fiorino pelästytti kerran pahasti: peruutusvaihde ei suostunut kytkeytymään riittävän nopeasti, kun piti pakittaa äkkiä pois pihaan hurjastellen kurvaavan roska-auton tieltä.

Robotti piipitti ja vaati painamaan jarrupoljinta kovempaa, ennen kuin suostui lykkäämään pakin päälle. Onneksi roska-auto sai itse äkkijarrutuksella pysähdyttyä noin kämmenenmitan päähän Fiorinon keulasta.

Varustelukierre
lisää hintaa

Fiorinon edullinen hankintahinta kasvaa, kun autoon joutuu valitsemaan itse lisää keskeisiä varusteita ilmastoinnista alkaen. Toinen sivuliukuovi on kannattava lisäostos.

Radio sen sijaan saisi olla 2000-luvun autoissa vakiona, ja ajonvakautusjärjestelmääkin kaipaisi.

Toimiva automaattivaihteisto olisi myös hyvä lisävaruste. Paljolta harmilta säästyy, kun valitsee Fiatinsa mahdollisimman perinteisellä, manuaalisella tekniikalla.

Perusversiona Fiorinon luulisi löytävän ostajia: autossa viehättävät hyvä ajettavuus, säästeliäs polttoaineenkulutus ja matkustamon mainio muunneltavuus eri käyttötarkoituksiin.

Henkilöautona se on vielä huomattavasti halvempi kuin pakettiautoksi rekisteröitynä, kiitos suomalaisen autoverotuksen kummallisuuksien.