Chrysler-suvun koulubussit

Viime lukuvuonna Chryslerillä alkoi olla ongelmia tila-automallistonsa kanssa.

Voyager oli normaaliperheelle toimiva iso auto, mutta V6-bensakoneisena aivan luokattoman kallis ajaa. Ulkonäkökin oli jo möhkälemäistynyt.

Pitkä Grand-versio oli puolestaan arkikäyttöön usein liiankin iso. Ei siis ihme, että valmistaja saneerasi mallistonsa uusiksi. Lyhyt Voyager poistui tuotannosta, ja tilalle saatiin lähes samankokoinen, 4,8-metrinen Dodge Journey.

Grand Voyager puolestaan kasvoi vieläkin grandimmaksi, jotta kokoero erottuisi selvemmin.

Molemmissa hieno
muunneltavuus

Molempien autojen istuinjärjestelmä on nerokas. Grandista saa helposti muunneltua ison pakettiauton tai retkikuljettimen vaikka koululaisten iltapäiväkerhon tarpeisiin.

Alle 5-henkisille porukoille Grandia tuskin kannattaa suositella jokapäiväiseen ajeluun, sillä mukana kulkee paljon peltiä ja turhaa tilaa. Auto leveni ja piteni vuodenvaihteen malliuudistuksessa, ja sen käsiteltävyys esimerkiksi ostoskeskusten parkkihalleissa alkaa olla jo äärirajoilla. Painava ja matala Grand jää myös yllättävän helposti mahastaan kiinni pehmeillä mökkiteillä.

7-paikkaisessa Journeyssäkin viimeisen penkkirivin saa lattian alle piiloon. Nämä istuimet sopivat parhaiten lapsille, mutta tämä ei ostajia haitanne. Lomakauden ulkopuolella tila-autoja harvoin näkee ihan täpötäyteen pakattuina, mutta lisäpenkit ovat hyvät olemassa.

Tavaralokeroiden määrässä ja sijoittelussa konsernin suunnittelijat ovat olleet kekseliäitä. Lisäluukkuja paljastuu miltei joka nurkasta tai lattian alta. Ei ihme, jos näihin unohtelisi tavaroitaan.

Grandin sähköiset liukuovet lisäävät käyttömukavuutta roimasti.

Myös Dodgen takaovet avautuvat riittävän laajasti, jotta sisäänkömpiminen helpottuu. Ahtailla parkkipaikoilla niillä tosin kolhii naapureita.

Raskasta menoa
kummallakin

Dodgen 140-hevosvoimainen eurodiesel ja suorakytkentävaihteisto tekevät ajamisesta helppoa, mutta laiskanpulskeaa. Kaasunpainalluksen jälkeen kestää aikansa, ennenkuin Journey ponnistautuu raskaasti liikkeelle.

Ennen kuin kuski oppii auton tavat, Dodgea tulee viiveen takia polkaistua liiankin äkäisesti. Se taas näkyy heti kulutuksessa. Maantiellä ohituskiihtyvyyttä löytyy kuitenkin siedettävästi.

Grandillakaan ei vaihteiston hyvien välitysten ansiosta ole vaikeuksia pysyä liikenteen rytmissä, vaikka silläkin lähtökiihdytys kestää aikansa.

Molemmissa voimanlähteen tunnistaa kyllä käyntiäänen perusteella dieseliksi. Journeyn kiihdytyksissä erottuu myös vaihteiston sirinä.

Laiskanlinnamainen Grand,
ketterämpi Journey

Pehmeän lullava, miellyttävän bussimainen ajotunnelma on pysynyt Grandissa malliuudistuksista huolimatta jo vuosia samanlaisena. Auto on taajamissakin kevyt käänneltävä, mutta pituus haittaa pyörittelyä.

Journey on huomattavasti kätevämpi. Se myös taittuu pikkutiellä mutkiin terävämmin kuin laajakaarisia ajolinjoja vaativa Grand.

Kuskinpaikalla Grandissa on lokoisimmat oltavat hyvän etunäkyvyyden ja mukavan nojatuolimaisen istuimen takia. Isot ikkunat parantavat takanäkyvyyttä, mutta peruutuskamera auttaisi paljon.

Dodgessakin ajoasennon saa soviteltua mieleisekseen, vaikka istuimen selkänojan portaittainen säätö tuntuu hankalalta.

Molemmissa autoissa vakionopeussäädin on hankalasti erillisen viiksen päässä.

Kulmien arviointi on Journeyssä helppoa, peilit ovat tarpeeksi isot. Vakiovarustelista on hintaan nähden hyvin kattava.

Polttoainetankin korkin avain on molemmissa kätketty irtopalikkana avainkaukosäätimen sisään todella vanhanaikaisesti ja hölmösti.

Pienempi, kätevämpi, etevämpi

Grand Voyager kelpaisi varmasti koulukyydityksiinkin. Mutta jos kaikille istuinpaikoille ei ole jokapäiväistä käyttöä, Journey on useimpien perheiden tarpeisiin huomattavasti kätevämpi ajokki.

Moottoritekniikaltaan Dodgen pitäisi olla edistyneempi, mutta kulmikkaan korin ilmanvastus ja paino nostavat siinäkin kulutusta turhan isoksi. Yllättävää kyllä, suhteessa kuljetuskykyyn Grandin kulutusta (vajaa ämpärillinen sadalla kilometrillä) voi pitää jopa oikein hyvänä.

Autojen hinnoittelua vertaillessa valinta helpottuu. Jos mieli halajaa jenkkiläistä tilavaunua, Chrysler-suvun keskinäisessä kisassa pienempi ja paljon halvempi uutukainen menee edelle.