Milloin öljy loppuu?

Liikenne nielee noin puolet öljyn kokonaiskulutuksesta. Ensimmäiset autot tulivat käyttöön joitakin vuosikymmeniä öljynporauksen aloittamisen jälkeen, ja sittemmin öljy on mullistanut liikenteen lisäksi teollisuuden, kaupan ja maatalouden.

Nykyisin öljyä käytetään mitä erilaisimmissa tuotteissa lannoitteista lääkkeisiin ja tietokoneisiin. Liikenteen ohella koko talous on pitkälti riippuvainen halvasta öljystä.

Öljynporauksen
haasteet kasvavat

Öljy ja muut fossiiliset polttoaineet syntyivät geologisissa prosesseissa miljoonia vuosia sitten, ja niiden määrä on rajallinen.

Vaikka teknologian kehittyminen on helpottanut etsintää, uusien öljyesiintymien löydöt ovat vähentyneet tasaisesti. Suurimmat öljykentät otettiin käyttöön 1960-luvulla, minkä jälkeen tuotantoon on valjastettu vaihtelevan kokoisia pienempiä esiintymiä.

Maailman suurin öljykenttä, Saudi-Arabian Ghawar, löydettiin jo 1948. 

Öljy-yhtiöt ovat myös joutuneet ulottamaan toimintaansa alueille, joilla öljyn poraaminen ja jalostaminen on yhä monimutkaisempaa ja kalliimpaa. Tätä ne eivät tekisi, mikäli tarjolla olisi helpompia tapoja laajentaa tuotantoa.

Kolmen vuosikymmenen ajan öljyä on kulutettu nopeammin kuin uusia varantoja on löydetty. Useat merkittävät viejämaat ovat jo ohittaneet tuotantonsa huipun, ja kuilu löytöjen ja tuotannon välillä on vain kasvanut.

– Näyttää siltä, että tuotanto on ainakin kääntymässä laskusuuntaan esimerkiksi Pohjanmeren alueella, kertoo erityisasiantuntija Jyrki Pohjolainen Öljyalan keskusliitosta.

– Lähi-idässä taas on paljon todennettuja öljyesiintymiä, jotka tunnetaan, mutta joihin ei ole vielä kajottu. Öljyhiekkaa ja muita ei-perinteisiä lähteitä on paljon esimerkiksi Kanadassa ja arktisilla merialueilla.

Öljyn suhteellisen matalan hinnan vuoksi erikoisten lähteiden hyödyntäminen ei ole ollut järkevää, mutta tilanne muuttuu, jos ja kun öljyn hinta kohoaa 2–3-kertaiseksi nykyisestä.

Öljyteollisuudessa
puhutaan öljyhuipusta

Öljyhuipun käsite perustuu tuotannon määrän muutosta kuvaavaan käyrään. Käyttöönottonsa jälkeen yksittäisen öljylähteen tuotanto nousee, kohoaa lakipisteeseensä ja alkaa huveta. Joskus tuotannon ehtymistä voi hidastaa, mutta huippuun palaaminen on mahdotonta.

Öljykenttien elinikä lasketaan vuosikymmenissä, ja tuotannon huippu saavutetaan, kun noin neljännes tai puolet öljykentän antimista on porattu.

Huippu ei tarkoita tuotannon loppumista kokonaan yksittäisen kentän tai koko alan kohdalla. Öljyä on jäljellä vielä suuria määriä, mutta tuotannon taso ei enää nouse.

Huipun ajoittumiseen vaikuttavat öljyn määrän lisäksi alueen olosuhteet, käytettävissä oleva tekniikka sekä öljyn hinnan kehitys. Kun hinnat ovat korkealla, öljyä porataan enemmän ja vaikeammista eli tuotantokustannuksiltaan kalliimmista paikoista. Silti geologia asettaa lopullisen rajan tuotannolle.

Tehokkuus laskee
taantuman jälkeen

– Usein puhutaan, että nykyisin tunnetut öljyvarat riittäisivät nykykulutuksella noin 40 vuodeksi. Öljyn loppumista 40 vuodessa on kuitenkin ennustettu jo pitkään. Ensimmäisten arvioiden mukaan sen olisi pitänyt jo loppua, mutta aina on löydetty lisää, Öljyalan keskusliiton Jyrki Pohjolainen sanoo.

– Jos öljyhiekkaa ja arktisten merialueiden varoja aletaan hyödyntää, öljyä varmasti riittää nykykulutuksella hyvinkin paljon pidemmäksi ajaksi.

Ennemmin tai myöhemmin öljyn kysyntä ylittää tarjonnan. Tarkan ajankohdan määrittäminen on kuitenkin hankalaa. Käytettävissä oleva tieto on ristiriitaista, mikä herättää epäilyksiä lukujen vääristelystä kaupallisista tai poliittisista syistä.

– On vaikea arvioida, kuinka tuotanto ja kulutus tulevat käyttäytymään. Öljyn kulutus tulee vielä lähivuosina kasvamaan voimakkaastikin, mutta öljyvaroja on vielä paljon hyödyntämättä. Niiden lisäksi öljyhiekka ja muut ei-perinteiset öljylähteet ovat nousemassa esiin.

Öljyteollisuus on varoittanut, ettei tarjonta voi täyttää kysyntää enää kauan.

Varovaisen ennusteen mukaan tuotantokäyrä piirtää terävän piikin sijaan tasangon, kun uudet heikkolaatuisemmat öljyn lähteet tasoittavat vanhojen lähteiden tuotannon laskua. Jos uusista löydöksistä ole korvaamaan vanhoja, kokonaistuotanto laskee tasaisesti. Monien suurten öljykenttien tuotannon ehtyessä samanaikaisesti tuotanto taas laskisi jyrkästi.

Suurin osa asiantuntijoista näyttää uskovan, että kokonaismäärä kääntyy laskuun ennen vuotta 2020. Jopa Kansainvälinen energiajärjestö IEA varoitti jo 2007 tuotannon laskemisesta vuoteen 2013 mennessä.

Nopeaa toimintaa vaihtoehtoisten energianlähteiden kehittämiseksi vaatii muun muassa brittiläisen Peak Oil Consulting -toimiston johtaja Chris Skrebowski, joka ennustaa tuotannon huipentuvan pian, kun maailmantalous nousee finanssikriisin aiheuttamasta taantumasta. Skrebowski arveli aiemmin huipun tulevan jo parissa vuodessa, mutta on muokannut ennustettaan taantuman kysyntää laskevan vaikutuksen vuoksi. Hänen mukaansa piikki öljyn hintaan on odotettavissa viimeistään 2015.

Horjuuko
koko yhteiskunta?

Tärkeän raaka-aineen ehtyminen voi vavisuttaa yhteiskuntaa, mutta pakottaa etsimään vaihtoehtoisia energianlähteitä.

Spekulaatioiden runsaudesta huolimatta tieto öljyhuipun tarkasta ajankohdasta on toissijainen, sillä nykyisenlainen kulutus loppuu joka tapauksessa pian. Siirtymät puun käytöstä ensisijaisena energianlähteenä hiilen aikakauteen ja edelleen hiilestä öljyyn tapahtuivat vähitellen, mutta tällä kertaa odotettavissa on raju muutos.