Kirjaudu ▼
 

Lähiöissä tikittää tuplapommi

Lehtikuva/Kuvankäsittely Taloussanomat
Lähiöissä tikittää tuplapommi
Kaupungistuvaan Suomeen nousi rakennuselementeistä nopeasti pystytettyjä lähiöitä 1960- ja 1970-luvuilla. Nyt nämä lähikodit kaipaisivat mittavaa uudistusta. Samalla kuitenkin sosiaaliset ongelmat ovat keskittyneet osaan lähiöistä. Miten molemmat ongelmat voitaisiin korjata?
Erika Keppola
9.8.2012 06:01
365

Viidesosa suomalaisista asuu 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa lähiöissä. Tavallisesti betonielementeistä rakennetut lähiöt tarjosivat aikoinaan työn perässä maalta kaupunkiin muuttaneille kodin ja mullistivat suomalaista asumiskulttuuria.

Nyt elementtilähiöt kärsivät osittain kaksoisongelmasta: iäkäs rakennuskanta edellyttää mittavaa uudistamista, ja tietyissä lähiöissä sosiaaliset ongelmat ovat kärjistyneet.

Vaikka lähiöiden rakennuskannan ja taantuvien alueiden ongelmat ovat olleet tiedossa pitkään, Suomessa ei ole ollut kokonaisvaltaista ohjelmaa, jossa huomioitaisiin yksittäisten alueiden rakennusten ja sosiaalisen ympäristön tarpeet.

Suomeen tarvittaisiinkin kansallinen asumispoliittinen ohjelma lähiöiden kehittämiseksi, arvioivat lähiöitä pitkään tutkineet Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara ja Helsingin yliopiston kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen.

– Suomessa ei käydä minkäänlaista keskustelua siitä, millaisilla ehdoilla rakennuskantaa voidaan lähteä uudistamaan. Yksittäiset isännöitsijät ja taloyhtiöt yrittävät selviytyä pienten valtiolta tulevien pienten rahavirtojen avulla. Korjataan putket, patterit ja rakennetaan hissit, vaikka pienet osat teknistä perusparannusta eivät vastaa alueen asuntomarkkinoiden tai sosiaalisten ongelmien tarpeita, Vaattovaara sanoo Taloussanomille.

Taantuvissa lähiöissä rakenteelliset ja sosiaaliset ongelmat ovat kietoutuneet toisiinsa: asuntojen huonon kunnon ja alueen heikon imagon takia ne eivät houkuttele omistusasujia. Jo valmistumisvaiheessa osa lähiöiden asuntokannasta oli vuokra-asuntoja, ja sittemmin osuus on esimerkiksi Riihimäen Peltosaaressa kasvanut 70 prosenttiin.

– Se ei ole ongelma, jos osa asuntokannasta on edullisempaa tai vähän heikommassa kunnossa. Mutta se on, jos elämänsä kanssa ongelmissa olevat väestöryhmät yksin täyttävät alueen. Tiedetään, että osaan lähiöistä on keskittynyt työttömyyttä, toimeentulotukiriippuvuutta ja köyhyyttä, Vaattovaara kertoo.

Peruskorjaus
vai purku?

Lähiöt suunniteltiin aikoinaan nopeasti teollistuvan ja kaupungistuvan yhteiskunnan tarpeisiin, eikä asumisen tulevia laatuvaatimuksia osattu Vaattovaaran mukaan tuolloin arvioida. Kolmasosa suomalaisista kerrostaloista sijaitsee lähiöissä, joten niiden rakennuskannan uudistaminen on taloudellisesti hyvin merkittävät kysymys.

Viimeksi heinäkuussa asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru (sd.) näki lähiöiden korjausvelassa jopa uudisrakentamista parempia talouskasvu- ja työllisyysmahdollisuuksia.

– Varmasti onkin kasvumahdollisuuksia hyvillä paikoilla. Lähiöiden kehittämistä täytyy kuitenkin tarkastella aluekehittämisen näkökulmasta. Keski-Euroopasta on esimerkkejä, joissa lähiöiden rakennuskannan kunnostamiseen on käytetty hirvittävät määrät rahaa, mutta pienellä peruskorjauksella on vain betonoitu alueellista eriarvoisuutta ja sosiaalisia ongelmia, Vaattovaara huomauttaa.

Kiuru korosti näkemyksessään lähiöiden korjaamista energiatehokkaiksi.

– Osa asuntokannasta ei ole ainoastaan rakennusmääräysten ja energiatehokkuuden kannalta huonossa kunnossa, vaan ihan konkreettisesti. Suurin haaste on se, mitä aletaan tehdä. Jos rakennukset päätetään laajasti ottaen peruskorjata, voidaan olla tilanteessa, jossa asuntokannan arvo on niin alhainen, ettei sen korjaaminen ole millään tavalla mielekästä.

∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

Jos asunnot korjattaisiin, niiden neliöhinnat kipuaisivat luultavasti nykyisten asukkaiden ulottumattomiin. Lähiöiden purkamisesta saadut kansainväliset tulokset taas ovat olleet ristiriitaisia.

Väestön uudelleen sijoittamisesta seuraa omat ongelmansa, ja toisaalta julkisella rahalla korjatuista lähiöistä seuraa Vaattovaaran mukaan pahimmillaan vain hyväkuntoisia ongelma-alueita.

Tarve kansalliselle
asuntopolitiikalle

Vaattovaara ja Kortteinen ovat tutkineet lähiöitä yhdessä jo 1990-luvun lopusta lähtien. Tällä hetkellä professorit vetävät Suomen Akatemian rahoittamaa laajaa tutkimusprojektia, jonka tavoitteena on tarkastella turkulaisten lähiöiden tilaa kokonaisvaltaisesti sekä rakennuskannan että sosioekonomisten tekijöiden valossa.

– Tulee varmasti olemaan yllätys, miten erityyppisesti lähiöt edelleen kehittyvät. Esimerkiksi Turussa puolet lähiöistä kehittyy negatiiviseen suuntaan, puolet positiiviseen. Jyrkkälän lähiö on sosioekonomisesti varsin heikko, mutta järjestyksenpidon kannalta hyvinkin turvallinen, Vaattovaara kuvaa.

Jotta taantuvia lähiöitä voitaisiin uudistaa myös sosiaalisesti kestävällä tavalla, tulisi niiden asuntokannasta Vaattovaaran mukaan tehdä tavalla tai toisella keskiluokkaa houkutteleva.

–Tällä hetkellä valtiolla ei ole erillistä lähiöiden perusparannusohjelmaa, mutta ministeriöt valmistelevat hallitusohjelman mukaista asuinalueiden kehittämisohjelmaa, jossa pyritään erilaisin keinoin vähentämään asuinalueiden alueiden eriytymistä, ympäristöministeriön erityisasiantuntija Jaana Nevalainen sanoo Taloussanomille.

Tämän vuoden talousarviossa asuntojen korjaukseen osoitettiin 65,5 miljoonan euron kolmivuotinen siirtomääräraha. Korjausavustukset painottuvat hissien rakentamiseen, energiatehokkuusparannuksiin ja vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaamisiin kotona asumisen mahdollistamiseksi.

Vaattovaaran mukaan ensimmäinen askel lähiöiden asuntokannan uudistamisessa olisi ottaa kysymys analyyttiseen tarkasteluun. Lähiöitä ei voida hänen mukaansa peruskorjata samalla reseptillä, koska ne sijaitsevat erilaisilla asunto- ja työmarkkina-alueilla. Siksi myös niiden kysyntä on toisistaan hyvinkin poikkeavaa.

– Parasta olisi, jos koottaisiin asiantuntijaryhmä, joka pohtisi eri alueiden tapauskohtaisia tarpeita samaan tapaan kuin Suomea asutettaessa 1940- ja 1950-luvuilla. Asuntokannan uudistamisen ongelma hyppää Suomessa niin pian ja suuressa mittakaavassa silmille, että tarvitsemme kansallisen asumispoliittisen ohjelman kapeasti suunnattujen yksittäisten rahoitushankkeiden sijaan.

Copyright Creative Commons Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy

Kommentit (365)


Anonyymi
Sitä rahaa ei ole eikä tule jolla Suomen KONTULAT korjataan - ne kaikki nimittäin pitäisi purkaa.
Buhahhah 9.8.2012 7:52

Anonyymi
Energiatalouden näkökulmasta purku olisi ainoa oikea vaihtoehto. On tunnettua että vanhan korjaaminen maksaa aina 2-3 kertaa enemmän kuij uuden rakentaminen. Verotulojen kannalta optimaalista olisi korjaaminen, mutta riittäkö asukkailla rahat?

Tuollaisen tutkimuksen minä tahtoisin nähdä, kerro lähteesi? Ei kannata korjata, ei tehdä esim. putkiremppaa vaan matalaksi vaan, halvemmaksi tulee rakentaa uutta. Oletko rakennusalan ammattilainen?
Kaikkea sitä kuulee


Kysymys on kokonaisuudesta, eli mikäli asiaa lähestytään elinkaaren enrgiataloudellisuuden kannalta on vanhan talon energiatehokkuuden parantaminen taloudellisesti aina täysin mahdoton yhtälö. Tarkoittaa aina ulkoseinien lisäeristämistä, uusi vesikatto, alapohjan massan vaihdot ja eristämiset jne. Samalla iv-tekniikka tarvitsee lisää tilaa joka tarkoittaa asuinpinta-alojen pienenemistä asunnoissa ja usein huonekorkeudet tekevät tehtävästä mahdotoman (betonilahiöiden osalta). Vielä kaiken kukkuraksi usein elementtien raudoitukset ovat huonojen suojaetäisyyksien johdosta haperoituneet eli vanhan purku on ainoa kokonaistaloudellinen vaihtoehto. Kun halvalla ja nopeasti tehdään on lopputulos aina sama.
Nimetön 9.8.2012 7:52

Anonyymi
Muuten hyvä, mutta tärkein unohtui. Omistusasujien keskiluokka ei halua asua lähiöissä, vaikka ne olisivat priimakuntoisia tekniikaltaan ja ympäristöltään. Tämä siksi, että ne on liian kalliita siihen nähden, että aika on ajanut niiden ohi - liian pieniä asuntoja, huonot sauna- ja pyykinkuivatustilat, huonot varastotilat, meteli kuuluu naapurista (bassovahvistimet ovat tehokkaampia kuin ennen, mutta seinät on samat),olemattomat palvelut. Seuraus on se, että niihin muuttavat omistusasuntoihin ne, joiden on ihan pakko. Ne joilla jotain rahaa on, muuttavat kauemmas kaupungista omakotitaloon, jonka saa melkein samalla rahalla kuin kerrostalokämpän. Ainoa pelastus lähiöille on asuntojen hintojen lasku vastaamaan todellisuutta - rupposia betonilokeroita, joista ei millään saa viihtyisiä.


Siis lähiökerrostaloasunnot ja omakotitalot maalla ovat lähes samanhintaisia, mutta jollain on varaa toiseen mutta ei toiseen.
dyb 9.8.2012 7:52

Anonyymi
Ennemmin rahat kreikkaan ja espanjaan kuin oman maan kiiniteitöklusterin kunnostukseen. T.Jurki KäteinenRakennusfirmat saavat nytkin jo liian suuret voitot. Kuinka monta kymmentä prosenttia voittomarginaalia vielä pitäisi kasvattaa? Miksi markkinatalous ei korjaa virhettään, vaan sallii yksityisten firmojen vetää vähintään kolmanneksen neliöhinnasta puhdasta voittoa?
oletko kuullut maan tavasta?
Nimetön 9.8.2012 7:52

Anonyymi
Energiatalouden näkökulmasta purku olisi ainoa oikea vaihtoehto. On tunnettua että vanhan korjaaminen maksaa aina 2-3 kertaa enemmän kuij uuden rakentaminen. Verotulojen kannalta optimaalista olisi korjaaminen, mutta riittäkö asukkailla rahat?


Miten (hihasta vedetyt tai todelliset) korjaamiskustannukset todistavat yhtään mitään "energiatalouden näkökulmaa" kysymyksessä, pitääkö rakennukset korjata vai purkaa? Energiatalouskysymykset ovat yksi asia ja kustannukset toinen. Jos rakennus on kunnolla tehty, energiantehokkuuden kannalta se kannattaa kunnostaa, vaikka kustannukset olisivat hieman korkeammatkin. Ja mistä muuten repäisit tuon "tunnettua" että korjaaminen maksaisi 2-3 kertaa sen verran kuin kuin uuden rakentaminen? Että ihanko todella remonttiin uppoaa Etelä-Suomessa vähintään 6000 euroa per neliö?
Oletko rakennusfirma 9.8.2012 7:54

Anonyymi
Sanoit: Tavallisesti betonielementeistä rakennetut lähiöt tarjosivat aikoinaan työn perässä maalta kaupunkiin muuttaneille kodin ja mullistivat suomalaista asumiskulttuuria.
-----------------------------------------------
Ei se vain näin ollut. Kaupungeissa asuttiin jumalattoman ahtaasti vuokrayksiöissä ja nyt päästiin omaan neukkukuutioon asumaan. Ensin säästettiin ja hinnat karkasivat, koska inflaatio oli hirveä. Neukkukuutio oli ahtaasti asuneille ihana asia.
neukkukuutio 9.8.2012 7:54

Anonyymi
Konsernien osuus kaikista yrityksistä on 3 prosenttia ja markkinoiden liikevaihdosta yli 75 prosenttia. Työpajat ym. työttömien järjestöt ovat työvoimapoliittisia hankkeita eikä mitään muuta. Esimerkiksi rakennustoiminta voidaan järjestää samalla tavalla kuten suuret rakennuskonsernit. Työntekijät ottavat pankista velkaa ja tekevät velaksi työtä, josta työntekijä saa palkaa. Palkalla työntekijä maksaa velkaansa. 350 000 euron asuntomaisuuudella voi tehdä työtä yli kymmenen vuotta. Toisin sanoen rakennat rakennuksia jonka arvo on omaisuuuttaa.
Nimetön 9.8.2012 7:56

Anonyymi
Tähän on yksinkertainen ratkaisu. Lasketaan veroja reippaasti, jolla saadaan talous elpymään, köyhätkin työllistettyä, ja ongelmalähiöiden asukkaat saavat mahdollisuuden korjata ja rakentaa lähiönsä uudestaan.
Valitettavasti tämä ei tule kuitenkaan toteutumaan, koska tämä poistaisi Sosiaalidemokraatit vallasta, koska samalla katoaisi heidän äänestäjät.
SDPn ja Vasemmiston valta säilyy vain pitämällä yllä ongelmalähiöiden asuntokantaa. On mielenkiintoista nähdä kuinka oikeisto puolueet yrittävät parantaa tilannetta yrittämällä auttaa nimenomaa köyhällistöä takaisin itsensä herraksi ja täten luomaan itselleen enemmän äänestäjiä, kun taas vasemmisto yrittää pitää köyhät köyhinä ja nöyrinä tarjoamalla heille ilmaisia palveluja. Hullu maailma!
Näin on 9.8.2012 7:57

Anonyymi
Lähiössä pitää olla myös kaupan palveluja. Niitä oli silloin kun lähiöt rakennettiin. Nykyinen lähiö ilman ruokakauppoja on siperialainen lähiö.
Lähiö Siperiassa 9.8.2012 7:58

Anonyymi
Energiatalouden näkökulmasta purku olisi ainoa oikea vaihtoehto. On tunnettua että vanhan korjaaminen maksaa aina 2-3 kertaa enemmän kuij uuden rakentaminen. Verotulojen kannalta optimaalista olisi korjaaminen, mutta riittäkö asukkailla rahat?

Miten (hihasta vedetyt tai todelliset) korjaamiskustannukset todistavat yhtään mitään "energiatalouden näkökulmaa" kysymyksessä, pitääkö rakennukset korjata vai purkaa? Energiatalouskysymykset ovat yksi asia ja kustannukset toinen. Jos rakennus on kunnolla tehty, energiantehokkuuden kannalta se kannattaa kunnostaa, vaikka kustannukset olisivat hieman korkeammatkin. Ja mistä muuten repäisit tuon "tunnettua" että korjaaminen maksaisi 2-3 kertaa sen verran kuin kuin uuden rakentaminen? Että ihanko todella remonttiin uppoaa Etelä-Suomessa vähintään 6000 euroa per neliö?


ei uppoa 6000 vaan n. 2-3000 euroa /m2, rakentamiskustannukset vaihtelevat suomessa n.1000-2000 e /m2 ja loppuosa kustannuksista on maapohjan, lupine jne viranomaisten vaatimien asioiden kustannuksia (liittymät jne)
Nimetön 9.8.2012 8:00
Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti
Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Asiakastieto

Yhteistyössä

Suunnitteletko asuntolainan ottamista?