Ministeri myöntää: Vuokra-asuntoja häpeällisen vähän

Asuntoministeri Krista Kiuru (sd.) on käynnistämässä uutta asuinalueiden eriytymisen torjuntaohjelmaa. Kiuru nostaa sen asuntopolitiikkatoimien joukosta "lempilapsekseen". Keväällä alkavaksi kaavaillun poikkihallinnollisen ohjelman rahoitus ja työkalut ovat vielä auki.

– Isoin ja sydäntä lähellä oleva uusi teema, joka on nyt eduskunnassa selkeästi ottanut tulta alleen, on asuinalueiden segregaation torjunta. Suomalaiset asuinalueet eriytyivät, ja huono-osaisuus kasautuu tietyille alueille. Tätä kehitystä torjuviin toimiin on ryhdyttävä heti, Kiuru sanoo.

– Me emme ole tehneet tähän mennessä segregaatiokehitykseen liittyviä laajempia poikkihallinnollisia toimenpiteitä, joihin monissa muissa maissa on jo ryhdytty. Erityisesti ilmiö on metropolialueen ongelma, mutta se näkyy myös muualla Suomessa. Tähän pitää nyt todella kovalla kädellä puuttua.

Asia on ollut esillä metropolineuvottelukunnassa, mutta ohjelman aikataulu on vielä auki. Kiuru uskoo asian etenevän keväällä.

– Tämä ei ole vain asumisen kysymys, vaan terveyspoliittinen, huonoon perusturvaan liittyvä ja maahanmuuton asia. Sosiaalinen eriytyminen on unohdettu, kun kaavoitetaan uusia asuinalueita. Enää ei voida ajatella, että tietynlaiset ihmiset muuttavat tietylle alueelle vaan jo kaavoitusvaiheessa on jo mietittävä monipuolinen asuntotuotanto valmiiksi. Onnistuneitakin esimerkkejä tästä on, kuten Kuopion saaristokaupunki.

Paljon hyvää tahtoa,
mistä lisärahat?

Kiuru on hiljattain saanut ympäristöministeriön työryhmän asuntopoliittisen toimenpideohjelman käsiinsä.

Valtionvarainministeriön ylijohtajan Jukka Pekkarisen paperin pohjalta pitäisi löytyä toimenpiteitä, joilla turvataan sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoiset asuntomarkkinat, parannetaan laatua ja turvataan erityisryhmien tarpeet.

Pekkarisen ryhmän mukaan toimet maksaisivat yhteensä noin 185–200 miljoonaa euroa ensi vuonna. Summa on yhtä paljon kuin tänä vuonna ja noin 50 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna viime vuonna. Enemmistö toimista rahoitettaisiin valtion asuntorahastosta. Viime viikolla esiteltyä ohjelmaa on moitittu siitä, ettei se tarjonnut paljoakaan konkretiaa uudistuksille.

Kiuru torjuu moitteet, mutta ei toisaalta lupaa valtiolta lisämäärärahapanoksiakaan ehdotuksiin. Hän ei halua arvioida euromäärillä, kuinka paljon ministeriön määrärahaa olisi käytettävissä toimenpiteisiin.

– Työryhmä ei ollut keksimässä pyörää uudelleen. Sellaisiin ihmeisiin en uskonut. Kaikki todelliset konkreettiset keinot ovat jo pitkään olleet alan tai valtionhallinnon tiedossa. On hyvä, että työryhmä kokosi yhteen laajasti kaikki ne toimenpiteet, jotka asuntopolitiikkaan vaikuttaisivat.

– On selvää, että seuraavassa vaiheessa joudutaan miettimään mistä päästä aloitetaan. En osaa tässä vaiheessa arvioida, mitkä ovat kaikkein kiireisimpiä. On myös muistettava, että taloudellinen tilanne on vähintäänkin haastava. Pitäisi miettiä, miten saadaan käytettävissä olevasta potista mahdollisimman paljon irti. Kaikki ei ole rahasta kiinni, vaan on mietittävä kaikkien ohjaustoimien yhdistämistä.

Tosiasiat tunnustettava,
vaikka tekee kipeää

Asuntoministerin näkökulmasta keskeisin asia on, että kohtuuhintaisen asuntotuotannon edistäminen on kirjattu hallitusohjelmatasolla.

– Tämä täytyy tunnustaa: viime vuosina on tehty häpeällisen vähän valtion tukemaa asuntotuotantoa. Toinen tosiasia on, että aivan liikaa on rakennettu isoja asuntoja. Kaupunkeihin tarvitaan pieniä kohtuuhintaisia asuntoja.

Kiuru ei lähde arvioimaan, kuinka paljon viime vuoden lopulla päätetty korkotukilainojen omavastuun puolittaminen virkistää vuokra-asuntojen uudisrakentamista. Korkotuettujen vuokra-asuntojen alennettu korko on suuruudeltaan 1,7 prosenttia.

Kiurun mukaan tärkeää on ylipäänsä se, että valtio on lähtenyt vaikuttamaan rakennusaikaisiin kustannuksiin. Lisäksi ministeriö on asettanut valtion tukemien vuokra-asuntojen korkeiden vuokrien syyt selvitettäväksi. Niiden vuokrataso on kivunnut lähelle markkinahintoja, koska vuokra-asuntoyhtiöt maksattavat halvempien talojen vuokrilla kalliiden rakennuskustannusten taloja. Se on vastoin omakustannussääntöä.

– Omakustannusperiaatteen noudattaminen on niin pyhä asia, että valvonnan ja seurantavastuun tiukentaminen on nyt erittäin tärkeää. Sen takia myös työryhmä esitti yhtenä toimenpiteenä periaatteen tarkastamista kaikkien kohteiden osalta. VTV (Valtiontalouden tarkastusvirasto) ja Ara (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus)  tarkistavat nämä yleishyödyllisyyslain pohjalta rakennetut kohteet ja varmistavat, että omakustannusperiaatetta on noudatettu tapauskohtaisesti.

– Moni on ollut sitä mieltä, että turhaa, asuntojen hintakehitykseen ei pysty vaikuttamaan millään tavalla. Olen naiivi ja sinisilmäinen kun kuvittelen, että pystyn tällaisiin asioihin puuttumaan. Olen silti vaikka viimeinen nainen rintamalla tätä asiaa edistämään. Tarvitaan toimivampaa maapolitiikka. Mitään muuta mahdollisuutta ei ole kuin valtion ja kuntien keskenään sopia asioista. Tarvitaan yhä enemmän kuntien keskinäistä kumppanuutta ja yhteistyötä tässä.

Pakkoliitokset tehottomia
asuntopolitiikassa

Keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen on monien muiden kanssa kritisoinut lausuntokierrokselle lähtenyttä kuntauudistusluonnosta jyrkästi. Kampanjanosteessa etenevä Väyrynen on ottanut kuntauudistuksen johtoteemaksi ja metropolialueen hintakehityksen silmätikuksi. Väyrysen mielestä kuntien yhdistäminen nostaisi entisestään pääkaupunkiseudun vuokria.

– Kokoomus, sdp ja city-vihreät haluavat rakentaa keskittynyttä yhteiskuntaa, se on ideologia ja vääristynyt maailmankuva, jonka pohjalta he toimivat. Mitä enemmän yhteiskuntaa keskitetään, sitä enemmän heidän omaisuutensa arvo nousee näissä suurissa kaupungeissa. Samalla vanhoilla teollisuuspaikkakunnilla ja maaseudulla ei ole kysyntää asunnoille. Niiden arvot putoavat. Tämä on valtava varallisuuden ja tulojen uusjako, Väyrynen moitti Ylen Pressiklubissa.

Kiuru väistää kritiikin.

– En haluaisi ottaa hirveästi kantaa metropolialueen yhdistämiseen. Kuntayhteistyöhön ja kumppanuuteen on pystyttävä yhä enemmän, mutta muotoja on sitten monenlaisia. Kuntauudistus varmaan vie siihen samaan päämäärään, että sellaiset maapoliittiset kysymykset, jotka ennen ovat olleet arkoja, saadaan kuntauudistuksen myötä ratkaistuksi.

– Oma kantani on ollut, etten oikein ole innostunut näistä pakkoliitoksista. Sellainen pakko, joka yhteiskunnassa lainsäädännössä jo on, on riittävää. En usko, että se on tehokkain tapa minkäänlaiselle yhteistoiminnalle.

Kiurun mukaan asuntopoliittiseen toimenpideohjelmaan liittyy isona kuviona se, että se on selkeästi riippuvainen kuntien ja valtion välisestä maankäytön sekä asumisen ja liikenteen aiesopimuksista. Toimenpideohjelma on syksyllä tehtävänä. Tämä liittyy taas metropolialueen yhteistyön tiivistämiseen ja MAL-sopimukseen (maankäyttö, asuminen ja liikenne), joka pitää saada hyväksytyksi keväällä.

– Se tulee olemaan suurta yhteiskuntavastuuta osoittava teko näiltä kunnilta ja sen pitäisi toimia esimerkkinä vastaaville yhteistyömekanismeille.