Idyllikodeissa asuu sairasta väkeä

Rintamamiestalot edustavat muovieristämisen ja tehorakentamisen aikana monille sitä oikeaa ja tervettä talotyyppiä. Monia rintamamiestaloja vaivaa kuitenkin useampi rakenteellinen tyyppivika, jonka korjaaminen käy kalliiksi.

Rintamamiestalojen kunto- ja sisäilmaongelmista kärsivät nuoret perheet ovat nykyään suurin Hengitysliiton korjausneuvontaa työllistävä asiakasryhmä. He ottavat korjausneuvojiin yhteyttä siinä vaiheessa, kun ryhdytään miettimään, johtuvatko terveysongelmat talosta.

– Omistajien mielestä talon todellinen kunto on paljon heikompi kuin mitä ihmisten yleinen käsitys asiasta on, sanoo Hengitysliiton Oulun alueen korjausneuvoja Tommi Riippa.

– Kukaan ei ihmettele, jos 70-luvun talosta löytyy vikaa, mutta rintamamiestaloista sanotaan, että eihän niissä mitään voi olla – nehän ovat niin terveitä! Tätä kiiltokuvaa pitäisi vähän himmentää, korjattavaa on niissä paljon.

Vaikka Hengitysliiton korjausneuvojat törmäävätkin yleensä juuri ongelmatapauksiin, Riipan mukaan taloja vaivaavat ongelmat ovat ylipäänsä ”hirmu yleisiä”. Usein taloja myös myydään ”peruskorjattuina", mutta kyse on kuitenkin pintaremontista eikä rakenteellisia vikoja tai vaurioita ole korjattu. Monen rintamamiestalon ongelmat tunnistaa jo hajutestillä.

– Usein sanotaan, että ainahan vanha talo haisee. Terve vanha talo ei haise millekään. Kyllä tällainen maakellarin tai ”mummolan tuoksu” kertoo aina mikrobiongelmasta ja lievempi tunkkainen haju ainakin sisäilmaongelmasta, Riippa sanoo.

Märkä elämäntapa
sairastuttaa talon

Asiantuntijat varoittavat myös, että nykypäivän elämäntapa voi jopa tuhota vanhan talon, koska niissä elettiin ennen vanhaan aivan toisenlaista elämää.

– Kuvitellaan että vanhaan hyvään aikaan rakennettu toimii hyvin myös nykyaikana, mutta kun nykypäivänä ei eletä enää kuten vanhaan hyvään aikaan – se on se ongelma oikeastaan, tutkimuslaitos VTT:n tutkimusprofessori Miimu Airaksinen pohtii.

Rintamamiestaloissa elettiin kantovedellä ja pyykättiin ja peseydyttiin ulkorakennuksessa. Ilma vaihtui keskelle taloa sijoitetusta lämpimästä hormista. Nykypäivänä suomalainen lotraa vettä suihkuissa, saunassa, pesu- ja tiskikoneissa keskimäärin 160 litraa päivässä.

VTT:n eläkkeellä oleva tutkija Pekka Leppänen on huolissaan sekä vanhojen että suunnitteilla olevien ”uusien rintamamiestalojen” eli K3-talojen ilmanvaihdosta.

Leppäsen mielestä perinteinen painovoimainen ilmanvaihto ei riitä rintamamiestaloissa eikä sitä pitäisi käyttää ainakaan ainoana järjestelmänä uusissa talotyypeissä – nykyiset "märät elämäntavat huomioon ottaen". Talo voi alkaa kastua ja homehtua.

Painovoimainen ilmanvaihto syntyy lämpötilaerosta tai tuulesta johtuvasta paine-erosta. Mitä kylmempi ulkona, sitä voimakkaampi ilmanvaihto. Kesähelteellä ilmanvaihto voi jopa kääntyä ulkoa sisälle.

– Mitä pienempi talo, sitä arempi talo on kaikenlaiselle kosteudelle.

Mikrobeja löytyi kaikista
tarkistetuista taloista

Kosteus- ja homevaurioissa on nykytietämyksen mukaan useammin kyse rakenteellisista ongelmista kuin ilmanvaihdosta. Hengitysliiton korjausneuvojan Tapani Moilasen mukaan rintamamiestaloissa niitä riittääkin: monia rakenneratkaisuja, jotka ovat kosteusfysikaalisesti ongelmallisia.

Etelä-Saimaa-lehden mielipidesivuilla keskustelua käynyt Moilanen kirjoittaa, että viimeisen parikymmen vuoden aikana vuosittain 40—50 tarkastetusta rintamamiestalosta kaikilla asukkailla oli terveysoireita, jotka voivat olla mikrobien aiheuttamia. Moilasen mukaan talot vaativat mittavia taloudellisia kustannuksia, jotta ne säilyisivät käytössä.

Myös Tampereella toimivan korjausneuvojan Jussi Karjalaisen mukaan rintamamiestaloissa "tietyt paikat tiedetään erittäin riski- ja vaurioalttiiksi”. Niitä ovat Moilasen ja Karjalaisen mukaan esimerkiksi kellaritilat, vinot katto-osuudet ja erityisesti ulkoeristys, joka sulkee kosteuden välierityksen väärälle eli sisäpuolelle.
 
– On näitä emävirheitä, kun ei ole ymmärretty, että talon pitäisi harventua ulospäin. Missä kohtaa ja miksi se rakennustietämys on jossain vaiheessa katkennut, se on hyvä kysymys. Näyttää olevan myös ihan alueellisia eroja, eli joissain paikoissa on haluttu vaan rakentaa mahdollisimman tiiviiksi.

Pieni repeämä
– iso vaurio

VTT:n entisen tutkijan Leppäsen mukaan vanhojen talojen eristyksissä voi piillä sisäilman kosteusongelman moninkertaistava riski.

– Ei tarvita kuin metrin pituinen millin halkeama höyrysulussa. Siitä menee uskomaton määrä sisäilman kosteutta poistoilman mukana rakenteisiin. Yhden talven aikana, jolloin siis perinteinen ilmanvaihto on tehokkainta, arviolta 30 litraa. 

– Talvipakkasella perinteinen ilmanvaihto voi ehkä riittää kierrättämään ilman, mutta ei koko vuotta. Koneellisella ilmanvaihdolla saadaan poistoilman lämmöstä jopa 70–80 prosenttia talteen, mutta myös kosteus ulos talosta, eli se on tärkeä tekijä, jotta talo pysyy asumiskelpoisena. Lisäksi välillä ikkunat auki ja tuuletusta. 

Rintamamiestalo on
vaativa muutoskohde

Rintamamiestalot on yleisimmin eristetty kutteripurulla. Sillä on luonnonmateriaalina hyvä kosteudensiirtokyky, mutta sitä ei nykyään pidetä riittävänä eristeenä. Rintamamiestalojen omistajia kehotetaan nykypäivänä lisäeristämiseen ja ikkunoiden vaihtoon. Lisäerityksen tarpeesta ei olla kaikkialla samaa mieltä.

Hyvin hengittävässä talossa painovoimainen ilmanvaihto voi toisten arvioiden mukaan riittää, mutta siinäkin tarvitaan perusparannusta eli esimerkiksi lisää putkia tai vanhojen avaamista.

Eristys voidaan tehdä sisä- tai ulkopuolelle, ja useilla erilaisilla materiaalivaihtoehdoilla. Jos lisäeritystä ei tehdä kunnolla, kosteus- ja homevauriot ovat riskinä. Jos talo on kunnolla lisäeristetty, se vaatii yleisen näkemyksen mukaan koneellisen ilmanvaihdon ja lämmön talteenoton.

Karjalaisen mukaan nuoret perheet kysyvät rintamamiestaloja paljon. Talojen remontoimiseen palaa paljon rahaa. Rintamamiestalot ovat kaikkiaan tulossa perusparannusikään. Niitä on Suomessa 150 000. 

– Kun talo remontoidaan täysin nykyvaatimuksia vastaavaksi ja terveeksi, laitetaan kellaritilat kuntoon, asennetaan sinne patolevyt ja tehdään salaojitukset, siihen menee helposti 100 000 euroa.

● Lisätietoa: Jälleenrakennuskauden pientalon korjausopas, Jussi Karjalainen ja Tommi Riippa, 2010.