Nuori tarvitsee asunnon, joka on kuin hotellihuone
Välitysyhtiö Vuokraturvan hallituksen puheenjohtaja Timo Metsolan mukaan Suomen vuokra-asunto-ongelman taustalla on vanhentunut käsitys asumisesta.
– On olemassa idealistinen näkemys siitä, että ihmisten pitää elää väljästi ja avarasti. Täysin on kuitenkin sivuutettu se, että onko kaupungissa asuvilla ihmisillä varaa maksaa siitä.
– Nykyiset päättäjät ovat eri sukupolvea kuin tulevat vuokralaiset. Vanhemman sukupolven aikaan vieraita kutsuttiin kotiin ja heille tehtiin ruokaa omassa keittiössä. Usein asunnossa oli vierashuone.
Metsolan mukaan päättäjien villitys suuriin asuntoihin pohjautuu juuri heidän omaan kokemukseensa. Nykyisin vuokramarkkinoille astuvat ovat syntyneet 1980–1990-luvulla, ja he hahmottavat asumisen toisin kuin aiemmat sukupolvet.
– 1980–90-luvuilla syntyneet käyttävät asuntoa samalla tavalla kuin heidän vanhempansa käyttävät hotellihuonetta Rooman keskustassa. Neliöillä ei ole väliä, tärkeää on se, missä asunto sijaitsee.
– Nuoret elävät sosiaalisen median virtuaalitodellisuudessa, johon ei neliöitä tarvita. Kavereita mennään tapaamaan kahviloihin ja ravintoloihin. Tarve suurempiin asuntoihin tulee vasta, kun lapsia ilmaantuu.
Keskineliövaatimukset
ongelmallisia
Timo Metsolan mukaan idea isojen asuntojen rakentamisesta on peräisin 2000-luvun alusta.
– Ajatuksena oli saada kovatuloisia veronmaksajia pääkaupunkiseudulle, mutta siinä ei otettu huomioon, että palveluyhteiskunta ei toimi niin, että kaupunki on täynnä suuria asuntoja.
Hän sanoo, että yli 100 neliön asunnot ovat huonoja sekä rakennuttajan että vuokralaisen kannalta. Rakennuttajan on vaikea saada asuntoa kaupaksi, ja monille suurten kämppien hinnat ovat liian kovia.
Metsolan mukaan esimerkiksi Helsingin kaupungin linja, että uusien omistusasuntojen keskikoon pitää olla 75 neliömetriä ja uusien vuokra-asuntojen noin 65 neliömetriä, on ongelmallinen.
– Jotta voidaan tehdä yksiö, pitää tehdä yli 100 neliön asunto.
Asunnot väärässä paikassa
tai väärän kokoisia
Vuokraturvan Metsola sanoo, että viime päivinä julkisuudessa ollutta vuokra-asuntojen hintaongelmaa ei voida ratkaista muuten kuin lisäämällä vuokra-asuntojen tarjontaa.
– Kyseessä on kaksi ongelmaa: vuokra-asuntoja ei meinaa riittää kaikille, ja niille, joille asuntoja riittää, vuokrat ovat kalliita. Jälkimmäinen on seurausta ensimmäisestä.
Metsolan mukaan Suomessa noin neljäsosa vuokra-asunnoista on enemmän tai vähemmän väärällä paikalla. Asuntoja rakennettiin kaikkialle, ja ihmisten valuessa pääkaupunkiseudulle ja kasvukeskuksiin monien kuntien vuokra-asunnot ovat jääneet tyhjilleen.
– Ja oikeissa paikoissa olevista asunnoista osa on vääränkokoisia.
Ongelman
ratkaisu
Ongelma on kuitenkin ratkaistavissa, Metsola uskoo. Hänen mukaansa Suomessa tarvittaisiin pitkäjänteistä, määrätietoista suunnitelmaa vuokra-asunto-ongelman ratkaisemiseksi.
– Suunnitelmassa pitää olla monta yhtäaikaista konstia.
Metsolalla on tarjota ainakin yksi keino ongelman ratkaisemiseksi. Hän sanoo, että kuntien pitäisi luopua tai ainakin helpottaa uusien asuntojen keskineliövaatimuksia ja sallia yksiöiden rakentaminen keskeisille alueille.
– Pelkkä lupa riittäisi. Rakennuttajat haluaisivat rakentaa, asuntosijoittajat haluaisivat ostaa ja vuokralaiset haluaisivat vuokrata.
Metsolan mukaan tästä on hyviä esimerkkejä Helsingin kehyskunnista.
– Järvenpäässä sallittiin pienempien asuntojen rakentaminen juna-aseman lähelle, ja niillä on ollut kova kysyntä.
– Se auttaisi, että yhtä sataneliöistä kämppää kohden sallittaisiin kahden yksiön rakentaminen.
Vuokratalot
järkeville paikoille
Metsolan mukaan välitysyhtiöiden kannalta nykyinen tilanne on hyvä.
– Kun vuokrataso on korkealla, saamme hyvät välityspalkkiot.
Hän kuitenkin toteaa, että yhteiskuntarakenteen kehittäminen on välitysyhtiöiden intresseissä.
– Meidän kannaltamme on parempi, että kaupungit pysyvät elävinä. Ei ole väliä, vuokraammeko vähemmän asuntoja kalliimmalla vai enemmän asuntoja halvemmalla.
Hänen mukaansa on hölmöä, että vuokrataloja rakennetaan huonojen kulkuyhteyksien päähän.
– Tonttien pitää olla järkevillä paikoilla, eivät ihmiset ole valmiita ihan mihin tahansa menemään.
Metsola sanookin, että ongelman ratkaisemiseksi pitäisi paneutua nuorten asumistottumuksiin.
– Niin pitkään, kun on vanhentunut käsitys asumisesta, vuokra-asunto-ongelma ei ratkea.















Kommentit (118)
Kysin lapsilta, jotka ovat nykyajan media-IT-ammateissa, että pistänkö betonimyllyn pyörimään. Vastaus oli, että pappa pistä pistä.
Byggaan pennuille rivitalon Espoolaiselle tontille.
Kaikilla heillä on jutussa mainitut minikämpät, joissa ei kunnolla mahdu edes kääntymään, mikäli ei käy rappukäytävässä.
Ihan turhaa puhetta. Ei ihminen mihinkään muutu. Sopeutuvaisena eläimenä ihminen saattaa jopa asua artikkelissa mainitussa luukussa, mutta muuttaa heti, jos vaihtoehto on olemassa.
Asuin nuorena Krunikassa 21 m2 yksiössä ja meinasin tulla hulluksi !
Sitten muutin Laruun 42 neliön kaksioo - kyllä oli mukavaa ! Oli eri huoneet kaikelle toiminnalle.
Ei tarvinnut tehdä kaikkea sillä samalla sohvalla istuen.
Niitä saisi olla metrin välein jotta nuori ei rasitu virtuaalimaailmassaan juoden kesiolutta korsussaan ennen pilettämistä.
Pikkasen hymyilyttää...
Aikuiset ihmiset kirjoittelee aivan täyttä p@skaa...
Odotetaan sitä seuraavaa nousukautta. Tämänhetkisten nuorten lähtökohdat vauraaseen elämään ovat tyssähtäneet työttömyyskortistoon. Siihen päälle kun lisätään kuplahintaiset asunnot, niin Voila!
Ongelma tässä hommassa on minun mielestäni se, että välittäjät (syöpäläiset) on päästetty vedättämään hinnat sille tasolle, ettei keskituloisella perheellä tahdo olla varaa ostaa pääkaupunkiseudulta edes pientä omakotitaloa. Näin on ainakin sellaisissa tapauksissa joissa ei olla päästy nauttimaan 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun suuresta asuntojen hintojen noususta. Pankistahan toki saa lainaa ja sellaisia summia, mitä kukaan järkevä ihminen ei kyllä ota.