Varo, putkiremontissa voi piillä myrkkypommi

Moni taloyhtiö on päättänyt pinnoittaa putkistonsa sen sijaan, että teettäisi perinteisen remontin, jossa putket vaihdetaan uusiin. Pinnoite on saanut suosiota paitsi siksi, että se on kevyempi, myös siksi, että sen hinta on noin puolet putkien vaihtamisen kustannuksista.

Putkia on päällystetty muun muassa epoksilla ja epoksihartsilla. Vaikka niitä on vedetty juomavesiputkiin jo vuosia, kukaan ei tiedä, miten aineet käyttäytyvät putkissa ja miten esimerkiksi veden laatu vaikuttaa niihin.

Paitsi itse pinnoitteet, myös veden lämpötila ja työtavat voivat vaikuttaa aineiden liukenemiseen. Vesi-instituutti Wanderin johtaja Martti Latva ei halua arvioida näiden terveysriskejä.

– Vielä tässä vaiheessa on liian aikaista sanoa mitään, hän toteaa.

Terveysvaikutuksia sekä työhön ja laadunvalvontaan liittyviä kysymyksiä on vastikään alettu tutkia. Tutkimusprojektissa osallisena ovat Vesi-instituutti Wander, ympäristöministeriö, Kiinteistöliitto, Finanssialan keskusliitto, sosiaali- ja terveysministeriö ja Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirasto. Tuloksia on tarkoitus saada vuoden lopulla.

"Putkistoon litkua, josta
kukaan ei vastaa"

Vesi-instituutti Wanderin kehittämispäällikkö Tuija Kaunisto kertoi Kiinteistölehdessä äskettäin, että pahimmassa tapauksessa epoksihartsi ei kovetu, jolloin siitä voi liueta bisfenoli A:ta ja mahdollisesti myös muita kemikaaleja etenkin lämpimään veteen.

Bisfenoli A on hormonihäiritsijä, joka käyttäytyy estrogeenin tavoin. Se voi lisätä eturauhas- ja rintasyövän riskiä, ennenaikaistaa puberteettia, vähentää siittiöiden määrää, aiheuttaa keskenmenoja ja ylivilkkautta sekä diabetesta ja immuunijärjestelmän häiriöitä. SE Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen on asettanut raja-arvon sen saannille.

Kauniston mielestä pinnoittamisen kriittisimpiä kohtia ovat epoksihartsin komponenttien oikean suhteen mittaaminen ja sekoittaminen sekä materiaalin kuivuminen mutkikkaissa kiinteistöputkissa.

Kiinteistöliiton neuvontainsinööri Jaakko Laksola sanoo, että hyvän rakennustavan lähtökohta on veden suojelu. Alalla on kuitenkin sekä tunnollisia pinnoittajia, että muunlaisia toimijoita.

– Voi olla sellainenkin tilanne, että Pohjanmaalla pojat sekoittavat autotallissa jotain litkua ja työntävät sen putkistoon, eikä kukaan vastaa siitä, Laksola sanoo.

Latva huomauttaa, että taloyhtiöissä valitaan valitettavasti usein laadunkin uhalla yritys, joka tekee urakan halvimmalla.

Todellisuus ei vastaa
standarditestauksia

Suomalaiset ovat tottuneet saamaan hanasta puhdasta vettä. Latva ja Kaunisto otaksuvat, että missään talossa ei ole tehty säännöllisiä veden laadun tarkistuksia putkiremontin jälkeen. Latvan mukaan on mahdollista, että ajan kuluessa pinnoitteista voi alkaa irrota terveydelle haitallisia aineita.

Kaunisto kertoo Kiinteistölehdessä, että standardien mukaiset testaukset tehdään kovettuneelle pinnoitteelle kylmässä vedessä, mutta se ei aina vastaa todellista tilannetta putkistossa.

– Kemikaalien liukenemista ei tunneta vielä tarpeeksi, joten ei voida tietää, mitä pinnoituksen jälkeen otettavista vesinäytteistä pitäisi tutkia, hän arvioi.

Aikanaan asbestikin
vain otettiin käyttöön

Laksola ei halua maalailla kauhuskenaarioita. Hänestä pinnoite on edullisuutensa takia hyvä keksintö. Tosiasia kuitenkin on, että pinnoituksen valinnut taloyhtiö ei tiedä, onko se ottanut jonkinlaisen riskin.

– Jollei remontilla ole hirveätä hoppua, neuvoisin odottamaan vuoden. Silloin ainakin tiedetään, mikä tilanne on, Laksola sanoo.  

Eikö ole nurinkurista, että ensin tehdään, ja sitten vasta tutkitaan?

– Näin melkein aina menee. Aikanaan asbestiakin on käytetty paljon, sanoo Latva.