70-luvulla tehtiin kurjimmat talot – milloin parhaat?
Lehtikuva
Vuosikerta ratkaisee – myös taloissa. Ammattilaiset tietävät, että rakentamisen laadussa on suuria eroja riippuen siitä, milloin talo on rakennettu. Myös korjaustarpeet vaihtelevat sen mukaan. Joissain pettää julkisivu, toisissa taas sisäseinät tai esimerkiksi ilmanvaihto. Katso milloin rakennettiin parhaimmat ja milloin huonoimmat talot – ja mikä meni pieleen.
29.1.2011 06:02
177
Milloin rakennettiin Suomen parhaimmat, kestävimmät ja asukkaan kannalta laadukkaimmat asuintalot?
Toiset vannovat 1900-luvun alun kivilinnojen nimeen, toiset ihailevat 1960-luvun Espoon Tapiolan puutarhataloja, joillekin taas 2000-luvun asuntomessujen älytalot ovat parasta mitä tiedetään.
Pelkällä fyysisellä pystyssäpysymisen mittarilla parasta kerrostalojälkeä Suomeen syntyi 1920–1930-lukujen taitteessa.
– Ne ovat vankkoja, paksuseinäisiä paikalla rakennettuja ja muurattuja taloja. Puhtaaksi muuratut julkisivut ovat säilyneet tähän päivään saakka, kehuu rakennuskonsultointiyhtiö Talokeskuksen toimitusjohtaja Jani Saarinen.
Taloustiedot
Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen opettaja, arkkitehti SAFA Pirjo Sanaksenaho sanoo pitävänsä tuon ajan kerrostalojen asuntoratkaisuistakin.
– Tuolloin rakennettiin isoja ja korkeita huoneita. Nämä asuntopohjat ovat joustavia, ja riittävän suuret huoneet tarjoavat muuntelun mahdollisuuksia, Sanaksenaho luettelee.
Laaduntarkkailu unohtui 1930-luvun puolivälissä, kun laman jälkeinen nousukausi ylikuumensi Suomenkin rakennusmarkkinat. Ahneus johti raksoilla hutilointiin.
Toinen kestävän kerrostalorakentamisen kulta-aika nähtiin ehkä vuosina 1950–1960, pula-ajan väistyttyä mutta ennen elementtitehtailun aikaa. Asuntopulan aiheuttama kiire toi kuitenkin suuria laatuvaihteluita. (Katso taulukko jutun lopusta.)
– Hyvää ja huonoa rakentamisen tasoa löytyy kaikilta vuosikymmeniltä, Saarinen muistuttaa.
Vahvoja, mutta ei
aina parhaita asuintaloja
Pelkkä jykevyys ei tarkoita, että kaikki Lapuanliikkeen aikaiset kerrostalot olisivat nyt parhaita asuinpaikkoja.
– Kantavat rakenteet ovat hyviä ja kestäviä, mutta puiset välipohjat voivat olla paikoin erittäin huonossa kunnossa. 1930-luvun valurautaputket ja mitoitukset kestävät pitkään, mutta toisaalta näissä taloissa ei käytetty minkäänlaista talotekniikkaa, Saarinen sanoo.
Asuntojen nykyaikaistaminen saattaa olla hyvin vaikeaa, eikä kestävinkään jugendtalo ole hyvä valinta ainakaan uutta tekniikkaa ja siloista pintaa kaipaaville ihmisille.
Asumisen ja energiataloudellisuuden laatuvaatimukset kasvavat koko ajan, Saarinen muistuttaa.
– Jos pidetään yllä kuvitelmaa vanhojen rakennusten paremmuudesta, on palattava niiden vuosikymmenten asumisen tasoon, hän sanoo.
Tuolloin pitää osata asua ilman koneellista ilmanvaihtoa, jäähdytystä, hissejä ja lasitettuja parvekkeita. Sähkönousutkaan eivät välttämättä kestä nykykodin elektronisten laitteiden määrää.
Kyse on samasta asiasta kuin esimerkiksi veteraaniautojen kanssa: nykyautot ovat arjessa helpompia ajaa ja huoltaa kuin loisteliainkin vanha Lincoln tai Rolls-Royce.
Omakoti-osaaminen
jäi 1960-luvulle
Myös pientalorakentaminen osattiin joinain vuosikymmeninä paremmin kuin toisina. Sodanjälkeisen rintamamiestalobuumin jälkeen taajamiin alkoi 1950-luvulla nousta muitakin huolellisesti suunniteltuja ja hyvistä materiaaleista rakennettuja uusia omakotitaloja.
– Pientaloista suosikkejani ovat 1950-luvun ja 1960-luvun alun talot, joissa on yhdessä tasossa avaraa tilaa, suuria ikkunoita ja liukuovia. Asunnot ovat käytännöllisiä ja avautuvat kauniisti luontoon ja pihoille. Ulkotiloja on hyödynnetty asunnon jatkeena, Sanaksenaho kertoo.
Sen jälkeen pientalotuotantokin meni teolliseksi.
– Kun pientalorakentaminen muuttui talotehtaiden tyyppitalotuotannoksi, arkkitehtuuri jäi vähemmälle huomiolle mielikuvamarkkinoinnin varjoon, hän sanoo.
Moni hyvin rakennettu vanha pientalo pilattiinkin sitten lopullisesti 1970-luvun jälkeen epäonnistuneilla remonteilla.
Korjaustarve kertoo
laadusta tai sen puutteesta
Omakotitaloista peruskorjataan ja energiaremontoidaan nyt runsaasti 1980–1990 -lukujen pytinkejä.
Myös ennen vuotta 1960 valmistuneita pientaloja on alati remontissa, mutta näissä kyse lienee jo enemmänkin omistajien harrastuksekseen tekemästä tuunauksesta.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Rivitaloissa kuumin korjausvaihe lienee nyt 1980-luvun alkupuoliskon rakennuksissa.
Kerrostaloissa 1960–1970-lukujen elementtikorjaukset kiihtyvät. 1980–luvun ankeina vuosina hätäisesti valmistetut kaupunkikerrostalot vaativat jo ainakin pintakorjauksia.
– Näitä vaivaavat huono lämmöneristys, betonijulkisivujen rapautuminen ja rakenteissa olevan teräksen ruostuminen, Saarinen sanoo.
Pahimmat vuosikerrat
tiedetään hyvin
Surkein ajanjakso suomalaisessa kerrostalorakentamisessa kesti 1970-luvulta 1990-luvulle.
Energiakriisi pelästytti rakennuttajat ensin pienennyttämään ikkunoita ja tukkimaan ilmanvaihdon. Suunnittelun ratkaisut tehtiin elementtituotannon ehdoilla.
– Ankeat julkisivujen elementtisaumajaot, halvat materiaalit ja standardoidut rakennusosat kuvaavat grynderivetoisen asuntorakentamisen välinpitämättömyyttä laadusta, Sanaksenaho suomii.
Asuintilat pilkottiin ruotsinlaivahyttejä muistuttaviksi kopperoiksi, koska useamman huoneen asunnosta pystyi perimään isompaa hintaa. Neliömäärä tai asumisen väljyys jäivät sivuseikaksi.
Työporukoita alettiin palkita nopeudesta, ei kohteen laadukkaasta toteuttamisesta.
– Tällaista rakentamista ja näitä taloja ei mitoitettu tai suunniteltukaan kestämään sataa vuotta. Osa näistä kohteista on käytännössä jo elinkaarensa päässä, Saarinen sanoo.
Ja sama vaihtelu
jatkuu yhä
1990-luvun laman jälkeen, ennen Baltian halpatyövoiman kovinta invaasiota, Suomeen nousi muutaman vuoden ajan kohtuullisen tasalaatuisia kerrostaloja.
Vuosituhannen vaihteessa taas nousukauden huuma alkoi kostautua. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla nyt alle kymmenvuotiaisiin kerrostaloihin on jouduttu tekemään yllättävän paljon isoja takuukorjauksia.
Finanssikriisi pysäytti rakennustuotannon hetkellisesti. Korjausrakentajien havaintojen mukaan jotkut vuosina 2008–2009 kasvukeskuksiin valmistuneet viimeiset kerrostalokohteet saatettiin viimeistellä tavallista paremmin, koska aikaa oli kerrankin tarpeeksi.
Näiden 2000-luvun rakennusvuosikertojen eroja päästään vertailemaan paremmin vasta monen asumisvuoden jälkeen. Rakennusten kuluvien osien kestoa voi ennustaa.
– Katot kestävät 20–30 vuotta, tiilikatot yleensä pitempään kuin pelti. Ikkunoiden ja ovien elinikä on laadusta riippuen 20–40 vuotta, joskus enemmänkin, Saarinen sanoo.
Yleisesti rakennusten käyttöikään vaikuttaa huollon säännöllisyys. Pahin turmelija on useimmiten asukas itse, eikä nykypolvi anna asunnonhoitotaidoistaan kovin hyvää kuvaa.
– Esimerkiksi jatkuva veden lotraus tai pyykkien kuivatus ilman ilmanvaihtoa ovat aina vahingoksi. Ennen ihmisillä oli ehkä enemmän maalaisjärkeä, Saarinen sanoo.
| Kerrostalojen parhaat ja pahimmat vuosikerrat | ||||
|---|---|---|---|---|
| Eri ikäisten kerrostalojen hyviä ja huonoja puolia | ||||
| Valmistumis- ajankohta |
Hyvät puolet | Huonot puolet | Tyypillisiä korjaustarpeita | Ikäluokkansa parhaiten arvonsa säilyttäneiden asuntojen rakennusvuosia |
| 1910-1930 -luvut | Paikalla rakennettuja, laadukasta työtä, huoneistokorkeus, huoneiden koko | Märkätilat ja ilmanvaihto tehty pienempää käyttöä varten. Markkinoiden ylikuumeneminen 1935-39 toi laatuvaihteluita. Rapatut pinnat vaativat runsaasti huoltoa. | Putket, välipohjat, ikkunat, ovet, sähkönousut, kaasuliesi |
1910, 1914, 1922, 1934 |
| 1940-luku | Uudisrakentaminen pysähtyi sota-aikana. Pula-ajan rakennusmateriaalien laatu heikkoa. | Murentuvat ns. kananpaska- seinät, ikkunat, ovet |
1943, 1946 |
|
| 1950-luku | Valoisuus, taloyhtiöiden yhteiset tilat | Vielä vuosikymmenen alussa materiaalilaadussa ongelmia | Pinnat, putket | 1950, 1951 |
| 1960-luku | Hyvillä alueilla arkkitehtonisesti hyviä ratkaisuja, pihojen väljyys | Huonekorkeus pieneni, eritasoisia rakennustekniikan kokeiluja | 1961, 1962 |
|
| 1970-luku | Valmis ympäristö, viheralueet | Pimeät sisätilat, sokkeloisuus, pieni huonekoko, äänieristys, ilmanvaihto | Julkisivu, saumaukset, ilmanvaihto, lämmöneristys |
1973, 1973 |
| 1980-luku | Vielä väljähköt piha-alueet, parhaimmillaan ilmeikkäät julkisivukokeilut | Liian pienet huoneet, heikot eristeet ja väliseinät, julkisivun heikko kunto | Julkisivu, kehnot kupariputket, ääni- ja kosteuseristys |
1981, 1989 |
| 1990-luku | Standardoidut ratkaisut, helpohko korjattavuus | Liian pienet huoneet, kaappitilan puute, halvat materiaalit, laatuvaihtelut suuria |
Kipsilevyseinien murtumat, kodinkoneet, ikkunat |
1995, 1997 |
| Lähde: Rakennusliikkeet, korjausrakentajat, ympäristöministeriön asuntohintatiedot | ||||
16
10
Kommentit (177)
Turha kuvitella että nykyiset pikavoittojen tavoittelijat tekisivät laatua.
Laadullisesti nyt tehdään huonoimpia koska nykyhinnat ovat niin korkealla että pitäisi tulla laadukasta rakentamista. Totuus on että ostajat maksavat tämän lystin kun välistävetäjät keräävät voitot.
Myin 90-luvun rivitalon huoneiston, jokapaikassa säästetty ( siis rakentajan taskuun )
Pihalla jos tarpeeksi kaivaa niin löytyy rakennusjätteitä, pakko myöntää että tuli usein mieleen kun siellä vielä asuin, että mitä kaikkea yllätyksiä löytyy.
Niin olihan siellä jätetty myös kosteuseristys pois kylppäristä, joku 15cm nauha oli seinän ja lattian rajassa. Onneksi oli lattialämmitys, ei löytynyt isompia kosteuvaurioita.
Nykyhinnoilla kaiken pitäisi olla viimeisen päälle. Mutta koska ei ole niin hinnan on pakko tippua koska korjauskustannukset tulevat olemaan isot. Se on tingittävä ostohinnasta jos ei aio itse olla maksajana.
Kyllä tuo alhainen korko on myös osaltaan syyllinen että tulee tunne että pakko ostaa asunto kun on mahdollisuus. Ennen normaali korko esim 8% kyllä jarruttaa ison lainan ottamista.
Koska EKP ei edelleenkään nosta korkoa kunnolla niin pidot sen jatkuu.
Meillä vielä kantona kivessä omistusasumisen status arvo mitä ei muissa maissa juurikaan esiinny. Muualla on normaalia asua vuokra-asunnoissa. Ostamalla asunnnon ei tule tunnetta että siirtyy parempaan luokkaan.
Ainoa moderni asia, jota asuntoihin kaivataan, on sähkövirta.
Ikkunat kestävät 20-40 vuotta! Kyllä lähtokohdan täytyy olla se, että ikkunat ja ovet kestävät vähintään tuon 40 vuotta! Ja kestiväthän ne ennen, kun olivat umpipuuta. Nyt ne ovat jotain liimakuttaperkkaa ja pahvia, ja saranat jotain roskametallia, joka ei kestä mitään.
Eivätkö nämä ammattilaiset voisi mitenkään antaa asukkaiden itsensä päättää, kuinka haluavat asua?
Ai niin. Rakennus- ja kiinteistöbusinekselle on saatava töitä. . .
Kunnon asumiseen Suomessa siirrytään vasta, kun asuntokeinottelu puretaan ja saadaan aikaiseksi kunnollinen sosiaalinen asuntotuotanto. Nyt tätä kehitystä vastustaa oikeisto, mutta ei sekään ikuisesti vallassa ole!
Elämä pienessä kuppasessa läävässä joka vie rahat vie myös elämän mahdollisuudet. Siksi Suomea pidetään vasemmiston piirissä avovankilana jonne on suuri epäonni syntyä!
Hannu R. kaipaa lisää nuorisosäätiöitä, joissa junioripoliitikot pääsevät harjoittelemaan toisten rahan käyttämistä.
Eiköhän kehitetä mieluummin rakentamista vapaarahoitteiselta pohjalta kilpailun esteitä purkaen ja harmaata taloutta torjumalla.
Raaka-aineet: Puu on väärin sahattu automaattisahoilla jossa puunsydän on sinusta pois päin, elemmentti imee vettä kuin pesusieni jos pinta käsitellään väärin jolloin elementin raudotus ruostuu ja talo sortuu.
Siinnä se ja loput löytyy JÄRKEÄ KÄYTTÄMÄLLÄ JOS SITÄ ON MINÄ MINÄ SUOMESSA.
ikkunoista ei pahemmin vedä ja koko on kai energiansäästön kannalta optimi, ihan valoistakin on.
kun saisi sen vuorerinteessä sijaitsevan merinäköalan, metroasema portin vieressä ja stockalle 5 min lähin naapuri 100 km, ni olisin onnellinen!
Kun omaan oikein kovin hinkuaa, eikä selaista ole pystynyt hankkimaan, niin kaikki ne ovat homeisia mätiä kipsilevykasoja savipelloilla.