Myy kaikki, mutta et pääse Thaimaahan
Lehtikuva/Kuvankäsittely Taloussanomat
Vaikka myisi kaiken mitä omistaa, niin Thaimaahan on rahoilla vaikea päästä – ainakin useimpien. Julkisuuteen noussut lumenpudottaja keräsi kyllä mukavat rahat irtaimistonsa myynnistä, mutta todellisuudessa useimpien kotien irtaimistot ovat lähes arvottomia. Näin siitä huolimatta, että kodit ovat täynnä kalliilla ostettua tavaraa, sanoo asiantuntija. Katso mistä tämä johtuu ja lue asiantuntijoiden karut arviot.
24.1.2011 06:02
153
Irtaimistostaan yli 40 000 euron tarjouksen Huuto.netissä saanut lumenpudottaja voi olla enemmän kuin tyytyväinen. Hän voi lähteä tyytyväisenä Thaimaahan. Huutokaupan ympärillä pyörinyt mediamylläkkä lykästi.
– 40 000 kuulostaa paljolta. Tosin onhan siinä mukana auto ja esimerkiksi kitaroita. En kylläkään ole perehtynyt siihen sen enempää, vanhantavaran kauppias Asko Laine KotikadunMainiosta Helsingin Kruununhaasta sanoo.
Hän muistuttaa, että kuolinpesät ja muuttojäämistöt ovat kaikki erilaisia, mutta esimerkiksi palvelutaloihin muuttaneita ihmisiltä ei jää jälkeen mitään rahallisesti arvokasta.
– Pikemminkin pitää kysyä, mitä maksaa tavaroiden pois kuljettaminen.
Taloustiedot
Laineen mukaan esimerkiksi tavalliset sohvat eivät juuri mene kaupaksi. Muutenkaan tavalliselle käyttötavaralle ei ole jälleenmyyntimarkkinoita, kun ikeat ja suomisoffat pukkaavat uutta markkinoille. (Katso jutun lopusta lista huolesi aiheista.)
Jos sinulla on designia,
on sinulle jotain
– Sen sijaan design-tavarasta, taidelasista ja uniikkikappaleista olisi kova kysyntä.
Laine sanoo törmänneensä harvoin tosi arvokkaisiin jäämistöihin. Ne päätyvät yleensä huutokauppakamareille.
– Kerran oli arvioitavana erään perikunnan suuri asekokoelma, joka ei sitten tullutkaan myyntiin. Vastikään soitti henkilö, joka kertoi ostaneensa aikoinaan 2 000 taideteosta, mutten lähtenyt katsomaan, kun tietyn ikäisen kotimaisen taiteen arviointi on hankalaa. Onko se edes aitoa? Neuvoin kääntymään huutokauppakamarin puoleen, Laine kertoo.
Jäämistöihin kertyy
kaatopaikkatavaraa
Pelastusarmeijan kierrätystoiminnan päällikkö Harri Lehti sanoo, että jo tuhat euroa on kova sana, kun puhutaan erilaisten jäämistöjen arvoista.
– Joskus mennään miinuksen puolelle. Meille jäävät vain hävityskustannukset.
Pelastusarmeijan kirpputorien liikevaihto on noin neljä miljoonaa euroa vuodessa. Lehden mukaan kaatopaikkakulut ovat 70 000 euroa. Palkkoineen ja kuljetuskustannuksineen tähän kierrätyshävikkiin menee sata tuhatta.
– Toivoisimme, että ihmiset eivät käyttäisi meitä roskakuskina. Se on karhunpalvelus ja se syö sitä tuottoa, joka käytetään vähävaraisten ihmisten auttamiseksi, Lehti huomauttaa ja antaa neuvon lahjoittajille:
– Voi miettiä, ostaisitko itse sohvan, johon koira on kaivanut kymmenen sentin kolon.
Miljoonatestamentti
on harvinainen
Pelastusarmeijan talouspäällikön mukaan Liisa Kaakisen mukaan armeijalle tehtyjen testamenttien haarukka on suuri.
– Jotkut ovat hyvin vaatimattomia, mutta on myös arvokkaita testamentteja.
Niiden yhteismäärä vaihtelee vuosittain 200 000 eurosta runsaaseen miljoonaan. Kyse ei ole niinkään testamenttaajien lukumäärästä vaan siitä, että joskus yksittäiset testamentit ovat suuria ja niissä on mukana muutakin kuin irtaimistoa.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Omaisuuden arvo tulee yleensä mitatuksi vahinkotapauksissa. Korvauspäällikkö Mikko Vaitomaa If Vahinkovakuutuksesta muistuttaa, että vakuutus on siinä mielessä reilu, että se yrittää korvata tavaran käyttöarvoa eikä sen jälleenmyyntiarvoa, joka on yleensä sangen mitätön.
– Jälleenhankintahinta miinus ikä ja kuluneisuus, kuuluu hänen nyrkkisääntönsä.
Ja mihin niin päädytään?
– Jos puhutaan tavallisen lapsiperheen koko koti-irtaimistosta, mennään viisinumeroisiin lukuihin. Harvemmin kuusinumeroisiin.
– Mitään keskiarvolukua ei ole olemassa, koska ei ole tyypillistä irtaimistoa. Joku sijoittaa huonekaluihin, joku vaatteisiin, joku harrastuksiin, joku matkoihin.
Arvoesineitä perii
yhä useampi perhe
Vakuutusjohtaja Veli-Pekka Kemppinen puolestaan muistuttaa, että poikkeuksellisia esineitä vakuutettaessa sovitaan kohteen arvosta.
– Yhä yleisempää on, että suhteellisen tavallisetkin kotitaloudet perivät 10000 euron arvoisia taide-esineitä tai vaikka postimerkkikokoelmia. Sen sijaan yli 100 000 euron arvoisia kohteita on hyvin vähän.
Tässä syyt
huoleesi:
1. Tavara kuluu ja rikkoontuu.
2. Korjaus maksaa, jos sitä on edes saatavilla.
3. Mallit ja muodit vanhenevat, mutteivät tarpeeksi nopeasti.
4. Uutta saa halvemmalla kuin vanhaa.
5. Kaikelle vanhalle ei ole jälkimarkkinoita.
6. Ostaja haluaa vain täydellisiä kokoelmia tai sarjoja.
7. Tavaran säilytys maksaa.
8. Tunnearvosta ei makseta markkinoilla.
16
10
18
Kommentit (153)
Nalle vois korjata tämän lehden lisäksi pankkinsa, surkeita molemmat.
Surkeaakin surkeampi kommentti. Sääli että jonkun pitää aamuvarhain purkaa pahaa oloaan netissä.
Jarkevinta on laittaa iso osa pienistakin varoista suoraan sijoituksiin ja sellaisiin hyodykkeisiin joiden arvo sailyy (esim. kulta, hopea, timantit). Minulla on ollut jo pitkaan tapana aina palkkapaivana laittaa kiintea osuus nettopalkasta sijoituksiin ja saadella kulutus taman jalkeen niin etta rahat riittavat. Moni valittaa ettei ikina jaa rahaa saastoon.. Kysymyshan on nimenomaan siita etta ensin laitetaan rahaa saastoon ja vasta sitten saadetaan muu elintaso niin etta raha riittaa elamiseen. Ei siis siten etta ensin ostetaan mahdollisimman iso asunto ja sitten arvaillaan riittaako rahat kuun loppuun aina lainan lyhennyksen ja korkojen maksun jalkeen.
Talla tekniikalla uskon etta minulla on elakkeelle jaadessa riittavan suuruinen rahoitusomaisuus elamasta nauttimiseen. Lisaksi tulevat toki lakimaaraiset elakesaastot. Suomessa en usko etta nykyisen kaltainen elakejarjestelma, jossa osa elakkeista rahoitetaan suoraan verovaroista, on enaa elinkelpoinen 10-15 vuoden paasta. Tulee menemaan myos jarjestelmaan jossa jokainen saastaa oman elakkeensa (vaikka lakisaateisestikin). Jos ei ole ollut toissa tai tajunnut saastaa, elakekin on vastaavasti pienempi.
Minulta jaa lapsilleni pikkaisen muutakin kuin pari vaatekertaa, vanhentuneet stereot ja erilaisia harpakkeita. Olen sukuni ensimmainen varallisuuden kasvattaja. Vanhempani eivat ymmartaneet taloudesta ja varallisuuden kasvattamisesta mitaan. 2-3 sukupolven paasta suvullani on toivottavasti mittava omaisuus, jonka turvin lapsenlapsenlapseni voivat opiskella haluamaansa alaa ja nauttia elamasta. Itse kituutan mielellani jalkelaisteni eteen.
On sen verran arvotonta roinaa nurkat pullollaan.