Tänne perheet muuttivat – osa palaa jo takaisin
Lehtikuva/Kuvankäsittely Taloussanomat
Hyvätuloiset lapsiperheet ovat muuttaneet urakalla pääkaupunkiseudulta lähiympäristön kuntiin halvempien tonttien ja talojen perässä. Mutta onko elämä unelmataloissa pellon laidalla täyttänyt odotukset? Vai miksi osa haikailee jo takaisin? Katso minne perheet muuttivat unelmatalojen perässä – ja mistä virta voi kohta käydä takaisin Helsinkiin.
9.10.2010 06:01
159
Tämän vuosituhannen alussa moni kasvukeskuksiin pakotettu suomalainen halusi pois ahtaista ja tunkkaisista kaupunkikeskustoista, kohti uudisalueilla siintävää pari- tai rivitaloparatiisia.
Tilaa piti saada lapsille ja harrastusvälineille, ja Avensikselle vähintään oma parkkikatos. Palveluilla ei ollut paikanvalinnassa niin suurta väliä: niitä ajateltiin vasta jälkeenpäin, kertoo Kuluttajatutkimuskeskuksen viime vuonna muuttaneille tekemä kysely.
Herkimmin muutti vauraan keskiluokan väki. Vielä 2008 Kirkkonummi, Nurmijärvi ja Sipoo saivat runsaasti uusia hyvätuloisia asukkaita. (Katso jutun lopun taulukosta minne pääkaupunkiseudulla muutettiin.)
Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkö Hannu Kytö on arvioinut, että näille alueille muuttaneiden perheiden keskimääräiset bruttovuositulot ylittivät 70 000 euroa.
– Suurin osa heistäkin etsi tilavampaa asuntoa ensisijaisesti pääkaupunkiseudulta, mutta nousukaudella koko ajan kohonneet hinnat ajoivat heidät talouspakolaisina ympäryskuntiin, Kytö kärjistää.
Myös Mäntsälään ja Lohjalle muuttaneilla perheillä keskimääräiset bruttovuositulot nousivat 65 000 euron tuntumaan.
Todennäköisesti nyt melkoinen joukko lähteneistä pohtii, millä keinoilla pääsisi palaamaan takaisin. Muutaman vuoden asuminen rakentamattomassa miljöössä, automarkettien varassa on muokannut monen asumistarpeita uusiksi.
Pellonlaita
on opettanut
Suhdanteetkin liikuttelevat muuttovirtojen suuntaa selvästi, sanoo Hannu Kytö.
Yleensä lama-aikoina "oikea" taajama pyöräilymatkan päässä olevine palveluineen, kortteleineen ja kivitaloineen alkaa tuntua taas houkuttelevalta. Huonoista puolistaan huolimatta.
– Itse asiassa kaupunkimiljöö on kelvannut asukkaille aina, mutta ihmiset kokevat, että vasta nyt laskukauden aikana keskusta-alueiden neliöhinnat ovat järkevöityneet, Kytö sanoo.
Takavuosina Suomessakin laskusuhdanne on aina alkanut tuoda ihmisiä lähemmäs kaupunkikeskustoja, ja niin on käymässä tässäkin lamassa.
– Esimerkiksi Helsinkiin muuttajista hyvin suuri osa on tällä hetkellä paluumuuttajia, ja ilmiö jatkunee jonkin aikaa. Todennäköisesti muissakin kaupungeissa tilanne on samankaltainen, sanoo Kytö.
Hän arvioi, että muualta pääkaupunkiseudulle muuttavan perheen asumisväljyys pienenee noin 14 neliöllä per asukas. Ilmeisesti ahtauden pelko ei kuitenkaan enää ole niin suuri muuttamisen este kuin ennen.
Parasta olisi jos
väki pysyisi lähellä
Vaikka lapsiperheiden tai pariskuntien paluu Helsinki–Espoo–Vantaa-linjalle kiihtyisikin, eivät ympäryskuntiin nousseet perheasunnot tietenkään jää tyhjiksi.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Niihin muuttaa seuraava tilantarvitsijoiden sukupolvi, joka taas aikansa pellonlaidassa elettyään ja opittuaan, jatkaa matkaansa tai palaa kivikaupunkiin.
Tutkijoiden mielestä ei olekaan kyse siitä, että lähikuntaan muuttaminen olisi ollut perheille väärä päätös tai väljempien asuntojen hankkiminen hukkaostos.
– Kyse on enemmän ajattelutapojen muutoksesta. Ihmiset miettivät nyt eri tavalla asuinpaikkojen etuja ja haittoja kuin vielä muutama vuosi sitten. Ympäristöajattelukin etenee ja vaikuttaa palveluiden saannin arvostuksiin, sanoo tutkija Jenni Väliniemi Kuluttajatutkimuskeskuksesta.
Kaupunkitutkimukseen ja suunnittelumaantieteeseen erikoistunut Väliniemi arvelee silti, että voimakas edestakaisin vellova muuttoliike hukkaa rahaa.
– Olemassaolevien asuinalueiden parantaminen, palveluiden ja viihtyisyyden lisääminen olisi aina parempi ja taloudellisempi vaihtoehto, Väliniemi sanoo.
Tässä kaupunkien ja ympäryskuntien pitäisikin terästäytyä.
Tällöin asuinpaikkansa valinneiden ei tarvitsisi aina puolen vuosikymmenen välein kaivata jotain muuta, parempaa palvelua tai asumistasoa kuin mitä he nyt saavat.
Mikä hillitsisi muuttovirtaa?
Kehyskunnissa:
– lähipalveluiden parantaminen: hyvätasoisia kouluja ja lähiruokakauppoja pyöräilymatkan päähän
– joustoa kuntapalveluiden aukioloaikoihin
– julkisen, etenkin raideliikenteen yhteyksiä lisää
– aitoja etätyökokeiluja ja nopeita verkkoyhteyksiä lisää
Kivikaupungeissa:
– järkevämpää perheasuntotuotantoa, monikäyttöisemmillä huonejärjestelyillä: omat saunat pois, neliöhinnat kohtuullisemmiksi
– siisteyden parantaminen, puistot ja kadut puhtaammiksi
– katuvalaistusta lisää turvallisuuden takia
– pienempiä kouluja isojen jättilaitosten sijaan
16
10
Kommentit (159)
Minäkin haluaisin olla pakolainen, jos siitä maksetaan 70 kiloeuroa, joskin bruttona.
Nyt meinas lennellä aamukahvit jo näppäimistölle. Tuossa kun lueskelin, mitä alani immeiset tienaa Britanniassa ja miten heidän asuntojen hintakehitys suuntautuu viime aikoina niin kovin olen jo hakenut työpaikkoja sieltä. Jos napsahtaa niin sinne veroja maksamaan.
Vuokralaisten ja kunnanelättien suhteellinen määrä nousee ja kohta paremminkin asuvien omistusasujien on muutettava väljemmille vesille alueilta, joissa on vuokralaisten asuma-alueilta lähellä.
Parhaita asukkaita on poikamiehet jotka käy töissä. He asuvat yksin, maksavat veroja älyttömästi ja pitävät kulutuksen pyörimässä myös palveluiden osalta.
Lapsiperheet on vain menoerä.
Mielestäni on. 23 k€ katselin verottajalta omia noteerauksiani tuossa taannoin, sovitin niitä siihen elämäntilanteeseen ja tulin siihen tulokseen, että tuo on ihan kohtuullinen taso kuitenkin.
Minä voi asua missä tahansa. Olen valinnut Espoon, koska se ei ole oikea kaupunki mutta kaikki tarpeellinen on lähellä. Ulkomailla en halua koko aikaa asua, korruptio tai joku muu ikävyys alkaa pikku hiljaa nyppiä. Espoossa sitä ei ole tullut vastaan. Keski-Euroopassa murtovarkaiden varalta piti olla aidat, panssarilasit ja murtohälyttimet. Espoossa pärjää ilman niitä - ainakin toistaiseksi.
Keski-Euroopan kokemusten valossa on sitten muuten niin, että mikäli kerjäämistä ei kielletä, varustautuminen murtovarkaiden varalta maksaa noin 100.000 euroa per talo. Tuon summan säästää toistaiseksi Espoossa.
Jos menee Espoo villimmäksi, voin harkita muutttoa Lohjan- Nummi-Pusulan- Sammatin tienoille.