Näin pahasti asuntonäytön voi mokata

Kiinteistönvälittäjät joutuvat työssään näkemään monenlaisia koteja ja asumuksia, jotka pitäisi myydä ostajille, joiden odotukset ja todellisuus eivät välttämättä juuri siinä osoitteessa kohtaa.

Mutta helposti myytävien unelma-asuntojenkin esittely muuttuu vaikeaksi silloin, kun välittäjälle sattuu täydellinen huonon tuurin ja epäonnistumisten päivä.

Taloussanomat kysyi suurimpien välittäjäyhtiöiden työntekijöiltä, millaisia sähläyksiä, kommelluksia ja painajaiskokemuksia asuntonäytöissä on itse kullekin kertynyt.

Aina joku
eksyy

Uuden kodin löytäminen on vaikeaa. Välittäjäkään ei siinä aina onnistu. Eksymiset ovat aika ymmärrettäviä, varsinkin jos kyse on kohteesta, jossa ei ole itse aiemmin käynyt.

Piti olla helppo keikka kollegan tuuraajana uudistalon myymisessä, mutta eksyin perusteellisesti. Navigaattori opasti peltoalueen väärälle puolelle, missä kyseinen katu alkoi, mutta katua ei oltu vielä jatkettu pellon yli toisin kuin navi näytti. Saavuin perille varttitunti esittelyn jälkeen.

Kollega meni pitämään esittelyä hyvin etuajassa, mutta erehtyi menemään paritalon väärään puoliskoon, joka oli myös myynnissä mutta eri yhtiöllä. Asukkaat päästivät sisälle ja lähtivät itse hetkeksi pois. Oikea välittäjä saapui pari minuuttia myöhemmin, ja oli aika yllättynyt, kun hänen asunnossaan seisoi jo eri firman esittelijä valmiina ottamaan tulijoita vastaan.

Järjestin Savoon muuttavalle asiakkaalle vuokra-asunnon Iisalmesta, ja tapaamispäivänä ihmettelin, kun asiakas kertoi seisovansa samassa paikassa kuin minäkin, pankin edessä. Paljastui, että he olivat muuttokuorman kanssa 50 kilometrin päässä Pielavedellä. Kumpikaan ei ollut missään vaiheessa varmistanut, minkä paikkakunnan keskustaan muutosta olimme tarkalleen puhuneet. 

Yritin etsiskellä oikeaa talonnumeroa samannäköisten rakennusten keskellä. Satoi, enkä katsonut tarpeeksi huolellisesti eteeni. Yhtäkkiä pelti rutisi. Olin kolauttanut – onneksi miltei kävelyvauhdissa – edellä menevään autoon, joka yllättäen kääntyi viereiselle pihalle. Paljastui, että sen kuljettaja oli tulossa juuri samaan näyttöön. Hän ei jäänyt sitten enää odottamaan esittelyä, enkä siihen oikein patistanutkaan.

Miksi ovet ei
aukene meille?

Avain- ja lukkosotkut ovat kymmenien asuntojen esittelijöille jokapäiväisiä. Avaimia on kiireisillä välittäjillä mukana usein liikaa, mutta sekään ei aina riitä.

Ajoin 57 kilometrin päähän esittelemään pitkään myynnissä ollutta tyhjää rivaria, eivätkä mukaan ottamani avaimet toimineetkaan. Lukot oli uusittu muutamaa päivää aiemmin murtoyrityksen takia, eikä asunnonomistajien asioita hoitava isännöitsijä ollut muistanut mainita siitä.

Maaseudun omakotitalossa omistaja lähti näytön ajaksi pois, mutta pihalle jätetty vahtikoira linnoittautui ulko-oven eteen vartioimaan isännän Reino-tohveleita, eikä päästänyt ketään sisälle. Mikään maanittelukeino ei auttanut.

Talon kissa karkasi ulko-ovesta samalla avauksella kun esittelijä tuli tyhjäksi luulemaansa taloon. Välittäjä juoksi pari tuntia sateessa pitkin pusikkoa piikkikoroissaan kissan perässä ennen kuin onnistui saamaan lemmikin kiinni. 

Ex-työkaveri oli saarikiinteistöä esitellessään osoitellut matkalla veneessä ostajaehdokkaille maisemia lennokkaasti käsiään heilutellen. Vähempikin huidonta olisi riittänyt, sillä sormissa pyöritellyt avaimet lensivät häneltä kaaressa mereen.

Usein käy niin, että asukas on näytön alta pois lähtiessään pannut turvalukon kiinni, eikä välittäjällä ole hallussaan kuin tavallinen avain. Kerran lisäksi onnistuin hermostuksissani katkaisemaan kuluneen avaimen lukkoon.

Välittäjä jäi panemaan parvekelaseja kiinni. Asiakas ei huomannut tätä vaan poistuessaan parvekkeelta lukitsi oven perässään. Välittäjä jäi parvekkeelle ja joutui odottelemaan siellä hetken, ennen kuin joku seuraavista esittelyyn tulijoista ymmärsi tulla hätiin ja avaamaan oven. Kuka tahansa olisi sillä välin voinut kävellä avoimesta ovesta asuntoon ja viedä sieltä mitä tahansa.

Asunnon avaimet putosivat kerrostalopihan lumihankeen, hyvin helppoon paikkaan mutta eivät löytyneet ennen kevättä.

Omakotitalossa ulko-ovi napsahti takanamme lukkoon, kun olin esittelemässä taloa ostajaperheelle ulkoapäin. Sisälle jäivät talon avaimet ja perheen äidin käsilaukku. Yläkerran tuuletusikkuna oli kuitenkin raollaan, ja pääsin kiipeämään sinne ulkokuistin katon kautta. Hoikkana nuorukaisena sain ylävartalon hyvin sisään ikkunasta, mutta siihen sitten juutuinkin. Heijasin pitkään jumissa talon ulkoseinällä, takapuoli vilkkaalle kadulle päin, kunnes sain hitaasti sentti sentiltä hivutettua itseni sisään. Perheellä oli vaikeuksia pitää naamaansa peruslukemilla. 

Oli sunnuntai ja ensiesittely suositulla pientaloalueella. Ihmisiä oli jo piha täynnä odottamassa. Olin ottanut väärät avaimet mukaan, eikä ovi tietenkään aukea. Ikkuna oli auki, joten päätin kiivetä tikkailla sinne, tietysti vielä mekko päällä. Kun sain toisen jalkani ikkunasta sisään, naapuripihasta kuuluu vihainen huuto: "Välittäjä, alas sieltä ja heti!". Myyjä oli ollut naapurin puolella piilossa tarkkailemassa tilannetta.

Huppelissa ollut asunnon omistaja piiloutui näytön ajaksi komeroon. Löytyi kun avasin komeron oven.

Ole kuin
kotonasi

Kalustettuina esiteltävissä asunnoissa liikkuessa välittäjällä on aina kova stressi. Pitää valvoa, etteivät ostajaehdokkaat tärvele vahingossa asunnon sisustusta tai ota tavaroita mukaansa. Joskus myös välittäjä kompuroi tuhoisasti.

Käännyin varomattomasti ahtaassa poikamiesboksissa ja kaadoin asukkaan kalliin lattiakaiuttimen. Se rysähti jonkun metallisen koristeputken päälle, putki meni kaiuttimen etuseinästä läpi, lasku oli muistaakseni 1200 euroa.

Asuntoesittelyyn tulleen perheen 2-vuotias poika pissasi avoimeen salkkuuni. Seuraavassa esittelykohteessa oli paikalla uroskoira: se haistoi salkkuani ja merkkasi sen heti samalla tavalla. Siirsin salkun perintönä nuoremmalle kollegalle...

Alla pikkuisen juhlintaa, kova päivä ja hiljainen näyttö: välittäjä nukahti asunnon sohvalle.

Astuin ulkona koiranjätökseen, enkä huomannut sitä ajoissa vaan hieroin sen epähuomiossa eteisen mattoon. Se haisi kuvottavasti koko esittelyn ajan. Tämän jälkeen opin riisumaan kengät aina jo rappukäytävässä ennen asuntoon menoa.

Olin raskaana ja aamupahoinvoinnit olivat joinain päivinä kauheita. Kerran jouduin käymään kolme kertaa kesken näytön oksentamassa. Kuulin vessanoven takaa, kun asiakkaat arvostelivat keskenään asunnon kehnoa äänieristystä.

Vähän kalsean näköinen uudehko asunto kaipasi välittäjän mielestä kodikkuutta, ja hän lämmitti uunissa pellillisen pakastepullia ennen esittelyn alkua. Tuli puhelu, ja pullat unohtuivat ja kohta asunnon täytti valtava palaneen käry. Esittelyn alkaessa palovaroittimet huusivat vuorotellen eri huoneissa ja niitä piti juosta sammuttamassa.

Apua, pois
asunnostani!

Välittäjät osaavat yleensä käyttäytyä joka tilanteessa uskottavasti, jopa liiankin.

Menimme kollegan kanssa ensimmäiselle tutustumiskäynnille myytäväksi sovittuun asuntoon. Oven avasi uninen kaveri, ja aloimme katsella paikkoja. Nuori mies istui sängyllä ja pohdiskeli ääneen, oliko hän edellisiltana ravintolassa ollut niin humalassa, että oli pannut asuntonsakin myyntiin. Yhtäkkiä tajusimme, että tämähän on kaksio ja meidän kohteemme piti olla saman talon yksiö.

Esittelin pariskunnalle asuntoa, enkä ruotsinkielisenä silloin vielä muistanut aina oikeita suomen termejä. Pariskunnan rouva kulki edellämme, ja kehaisin vieressäni olevalle miehelle että "tuolla on ihan kiva takapuoli". Tarkoitin kylläkin takapihaa.

Hehkeä välittäjärouva odotteli asiakasta sovittuun esittelyyn, ja kohta paikalle huristaakin polkupyöräilijämies. Välittäjä tervehtii iloisesti ja käskee tulemaan asuntoon. Kesken myyntipuheiden välittäjän puhelin soi, ja oikea asiakas huhuilee pihalta missä tämä viipyy. Pyöräilijämies olikin vain satunnainen ohikulkija. Kun välittäjä ihmetteli, miksi tämä oikein tuli esittelyyn, vastaus oli "kun itse pyysit".

Nenäverenvuoto alkoi ihan varoittamatta. Tahrin paitani ja käteni eikä tietenkään löytynyt nenäliinaa. Jouduin aloittamaan näytön naama ja rinta veressä, nenä vessapaperia täynnä. Joku kävijöistä kysyikin, että onko tämä kovin levotonta ja vaarallista seutua.

Omistaja halusi saada keskustayksiönsä nopeasti vuokralle, ja pyysi välittäjää järjestämään asunnossa avoimen näytön. Vuokrapyyntökin oli halpa. Esittelyaamuna rappukäytävään tulvahti ehkä 150 nuorta, ja jono ulottui kadulle asti. Pelästyneet naapurit luulivat ilmeisesti kotibileiden karanneen käsistä, ja hälyttivät poliisit. Paikalle tullut poliisipartiokin liittyi lopulta jonon jatkeeksi ja kävi katsomassa tarjolla ollutta asuntoa.

Kaikesta huolimatta Suomessa on tänäkin vuonna saatu myytyä tai välitettyä tuhansia asuntoja.