Vaalikuume nousee
Tästä puhutaan: Puheenaiheista ei Yhdysvalloissa ole näinä päivinä pulaa. Jos hurrikaanituhot ja lännen metsäpalot ja muut sääihmeet tuntuvat loppuunkalutuilta aiheita, niin politiikka on varma tärppi. Republikaanien New Yorkissa pidettävä puoluekokous on ovella ja siitähän alkaa sitten varsinainen vaalien loppukiri.
Jos ei suoranainen puoluepolitiikka innosta, monet siihen liittyvät aiheet tarjoavat jutunjuuurta. Ehdokkaiden perheet ovat aina hyvä puheenaihe: pidätkö enemmän Laura Bushista vai Teresa Kerrystä? Onko miljonääri-Teresan suorasukaisuus parempi esimerkki amerikkalaisille naisille, kuin Lauran kotirouvamainen charmi? Ovatko Bushin kaksostyttäret liian villejä Valkoiseen taloon?
Itse ehdokkaistakin löytyy pohdittavaa: Kumpi kertoo parempia vitsejä George W. Bush vai John Kerry? Pureeko demokraattien varapresidenttiehdokkaan John Edwardsin poikamainen viehätys paremmin, kuin äreänoloisen republikaanien varapresidentin Dick Cheneyn.
Ja tietty hyvä ikuisuusaihe on se, kumpi ehdokkaista saa maan talouden hinattua suuremmalla varmuudella taas vakaalle pohjalle. Vai onko Yhdysvaltain talous jo ajautunut sellaiseen pohjamutaan, ettei sitä nosta sieltä kukaan moneen vuoteen?
Viikon tärppi: Suomalaisten rapujuhlien virallisiin koukeroihin ja valkoisiin pöytäliinoihin kyllästyneille uskallan suositella amerikkalaista rapuillallista, ainakin niille, jotka saapuvat tänne pääkaupunkiseudulle. Alueen ravut ovat Cheaspeake Bayn omaa tuotantoa. Ne eivät muistuta lainkaan suomalaistyyppisiä rapuja, joista täällä käytetään nimitystä crayfish. Täällä ravut ovat pyöreitä taskurapuja, joiden syöminen on ihan oma hauska taiteenlajinsa.
Hyvään rapuravintolaan ei kannata mennä ykköskuteissa, sillä syöminen on hyvin, hyvin suttuista puuhaa. Pöydälle heitetään valkoisen liinan sijasta paksu ruskea paperi, syöjän tuolin viereen kannetaan iso ruskea paperipussi kuoria ja muuta ylijäämäroisketta varten ja rapulasti kumotaan höyryävänä suoraan pöydälle. Siinä sitten niistä rapsutellaan herkkupalat, jotka ovat saksissa ja selässä. Terävän veitsen lisäksi ruokailuvälineisiin kuuluu puinen nuija.
Parhaita rapupaikkoja eivät ole välttämättä ylihinnoitellut meren rannalla sijaitsevat ravintolat. Suosittelen lämpimästi Baltimoren etelälaitamilla sijaitsevaa Gunning´s Crab House -nimistä paikkaa. Epämuodollinen ja viihtyisä paikka tarjoaa Leo-kokin käsissä alueen tuoreimmat ravut. Rapuja odotellessa voi kokeilla talon kuuluisaa alkupalaa: friteerattuja vihreän paprikan renkaita, joiden päälle on ripoteltu pölysokeria. Kuulostaa kaamealta, mutta maistuu yllättävän hyvältä.











